Kommentti: Järjestäjä vastaa ajolupakurssin järjestämiseen liittyvään mielipidekirjoitukseen

Keskiviikon 20.3. Hevosurheilussa julkaistiin Näkökulma-palstalla Lauri Jääskeläisen kirjoitus ajolupakursseista ja siitä, kuinka sellaisen peruuntuminen tuottaa pettymyksen kurssille ilmoittautuneelle.

Ymmärrän täysin ilmoittautujan harmin ja pettymyksen, mutta kirjoitus oli kuitenkin vahvasti pettyneen kurssille ilmoittautujan näkökulma ja sisälsi omaa kotirataani Mikkeliä koskien jopa asiavirheen.

Etelä-Savon Hevosjalostusliitto yritti järjestää ajolupakurssin tänäkin keväänä, mutta joutui perumaan sen vähäisen osallistujamäärän takia.

Ennen kuin kurssi-ilmoitus oli edes julkaistu, Janina Aronen oli jo sopinut usean henkilön työpanoksesta kurssin järjestämiseksi, eli ajokouluttajan, itseni teoriakouluttajaksi, tekniikasta vastaavan henkilön huolehtimaan kuulutusten ja lähtökomentojen onnistumisesta ajoharjoituksissa sekä kuvaamaan yhden harjoittelukerran ja vielä lisäksi lähtöautonkuljettajan autolähtöjen harjoittelemiseksi. Uskallan väittää, että kaikilla meillä kalenteristamme aikaa varanneilla henkilöillä oli tahtona saada kurssi pidettyä hyvällä lopputuloksella.

Varsinainen Mikkeliin liittyvä asiavirhe koski kurssin järjestelyjä. Meillä ei ole minun kouluttaja-aikanani velvoitettu kurssilaisia tulemaan raviradalle kuuntelemaan teoriaa, vaan teoriaosuudet on hoidettu Teamsillä. Ensimmäisellä kurssilla kokonaan ja jälkimmäisellä suurin osa siten, että ainoastaan lähtötapoja ym. koskeva osuus pidettiin lauantai-iltapäivänä raviradalla ja heti sen jälkeen kurssilaiset siirtyivät tositoimiin suorittamaan ensimmäisiä ajoharjoitteluja.

Ajoharjoittelut meillä on suunniteltu arki-iltoihin ja lauantaipäiviin. Tiedän toki, että ajoharjoittelun aikataulu tällä järjestelyllä suosii päivätyötä tekeviä ihmisiä. Työaikajärjestelyjä on kuitenkin monenlaisia. Lienee mahdotonta etukäteen suunnitella kurssiaikataulu, joka sellaisenaan sopii kaikille mahdollisille kurssille ilmoittautujille.

Ajoharjoittelulle on varattu väljä aikataulu, koska niiden kohdalla on syytä miettiä myös hevosten hyvinvointia. Kurssille voi osallistua myös sellaisella hevosella, joka on jo ylittänyt kilpailuiän, eli hevosten kuntotaso voi olla vaihteleva. Reilun tunnin mittaisessa hölkkävauhtisessakin harjoituksessa kilometrejä kertyy yllättävän paljon. Riittävän palautumisajan varmistamiseksi maksimimäärä harjoituksia on kolme kertaa viikossa, mutta mieluummin kaksi kertaa viikossa. Myös kurssilaisten on hyvä saada aikaa sisäistää harjoituksissa tehtyjä asioita.

Ajolupakurssin rakenne nykyisellään ei tietenkään ole mikään perustuslaki, jonka muuttamiseen tarvittaisiin useampi vaalikausi. On hienoa, että kiinnostusta kilvanajoon löytyy edelleen hienon lajimme pariin päätyneiltä ihmisiltä. Toivon kuitenkin, että kehittämisehdotuksen tekijä perehtyisi ensin nykykäytäntöihin eikä yrittäisi kehittää toimintaa ehdottamalla asiaa, joka on jo käytössä.

Marita Lahtinen,

kilpailutuomari, C-ajolupakurssin teoriakouluttaja