Kommentti: Kävi mitä tahansa, vastuun kantaa ravivalmentaja

Markku Niemisen saama käräjäoikeuden päätös laajensi lisenssivalmentajan vastuuta jälleen uusiin ulottuvuuksiin. Siitä huolimatta, että oikeus piti uskottavana Niemisen versiota tapahtumien kulusta, se totesi, että ravikilpailusääntöjen mukaan Niemisen valmentajavastuuseen sisältyy vastuu hevosen sijoittamisesta sellaiseen karsinaan, jossa kontaminaatio oli mahdollista.

Syyllisyyden taustana on, että eläinlääkäri Y oli lääkinnyt hevosta A lääkkeellä Ö, joka on eläimille yleisesti käytetty valmiste, mutta jota ei ole rekisteröity erikseen eläinlääkkeeksi. Mainittua valmistetta löytyi sitten hyvin pieni pitoisuus dopingtestissä valmentaja Niemisen hevosesta, joka oli sijoitettu huonosti puhdistettuun karsinaan, josta hevonen A oli viety pois.

Jos lääke Ö olisi ollut eläinlääkkeeksi rekisteröity, olisi valmentaja Nieminen selvinnyt minimaalisesta löydöksestä vähemmällä. Mutta kun ei ollut, siitä seurasi hevosen tuloksen mitätöinti ja palkinnon takaisin periminen, kilpailukielto niin hevoselle kuin valmentajalle ja sakko viimeksi mainitulle. Perusteena on ravikilpailusääntöjen määräämä valmentajavastuu, jota ei edes valtion oikeuslaitos pysty kyseenalaistamaan.

Mistä siis Nieminen oli ravivalmentajana vastuullinen? Siitä että hänen henkilökuntansa talutti hevosen siivoamattomaan karsinaan, vaikka poisti sieltä kaikki näkyvät jätökset. Eli valmentajavastuu yltää näkymättömiin lääkejäämiin karsinan sisäpuolen rakenteissa, joista on lisäksi mahdoton päätellä, ovatko ne eläinlääkevalmisteita vai ei. Oikeuskäsittelyssä kävi ilmi, että raviradan selitys puuttuvista siivousresursseista nieltiin pureskelematta ja radan vastuun perään kyselemättä.

Ennakkotapaus löytyy Ruotsista

Voiko valmentajavastuun ulottaa sellaisiin asioihin, joita valmentaja ei voi tietää? Kyllä voi. Ennakkotapaus on Propulsionin tapaus Ruotsissa, jossa keskusjärjestöllä oli todistettu tieto hermoleikkauksesta, mutta ravituomioasteiden käsittelyn tuloksena ei minkäänlaista vastuuta hevosen kilpailuttamisesta ilman kilpailuoikeutta Ruotsissa ja vientitodistuksilla ympäri Eurooppaa. Vastuu yksinkertaisesti siirrettiin säännöissä mainitun “tiukan valmentajavastuun” perusteella valmentaja Redénille.

Dopingtestauksen tarkkuuden ja laajuuden kehitys on tietenkin hyvä asia, mutta kontaminaatiot ovat nousseet suureksi uhaksi myös raviurheilulle.

Vaikka valjastuskarsinat olisivat kunnolla siivottujakin, saattavat niissä kävijät – niin hevoset kuin ihmisetkin – jättää niihin jälkiä omasta lääkityksestään. Kun jäämiä löytyy hevosen dopingnäytteestä, vallitsee nollatoleranssi. Vastuun kantaa ravivalmentaja, jolla ei ole mitään mahdollisuutta havaita tai estää kontaminaatiota.

Mikä on valmentajan oikeusturva?

Amerikassa valmentajat ovat nostaneet kontaminaation keskustelun aiheeksi ihmisten opiaattiepidemian takia. Monet ajattelevat kuten kilpailukiellossa oleva Ron Burke, että piko- tai nanogramman löydöksistä pitäisi päästä, ja siirtää rangaistaviksi vain sellaiset näytteet, jotka sisältävät hevosen suorituskyvylle merkitsevän määrän lääke- tai muuta kiellettyä ainetta. Muuten valmentaminen alkaa muistuttaa “venäläistä rulettia”.

Monet kyselevät, missä on valmentajan oikeusturva? “Valvonta haluaa, että nolla on nolla, ja sehän on hieno periaate. Mutta kun säännöt ovat 1950-luvulta ja testaus 2023 tasolla, säännöt eivät ole enää ajan tasalla. Valmentajasta kilpailuihin lähtö tuntuu samalta kuin heittäisi lisenssinsä rulettipöydälle ja alkaisi toivoa, ettei pallo pysähdy sen numeron kohdalle”, Ron Burke totesi Paulick Report -nettisivustolla.