Näkökulma: Lehtisalon jyrähdys ja tupsujalan pyrähdys

Suomen Hippoksen puheenjohtaja Antti Lehtisalo (HU 28.12.23) maalasi raviurheiluun positiivisiakin tulevaisuudennäkymiä, ja vastuutti myös hevosenomistajia toimimaan. Hän totesi haastattelussaan näin: ”Nyt kun ymmärretään vielä ilmoittaa terveitä ja kilpailukunnossa olevia hevosia ahkerasti starttiin. Ensi vuonna jaetaan enemmän palkintorahaa kuin koskaan euroaikana.”

Etkö ymmärrä, arvoisa terveen ja starttikuntoisen ravihevosen omistaja? Äläpäs nyt laiskottele, vaan ilmoittele ahkerammin niitä hevosiasi starttiin – älä niitä siellä kotona hilloa!

Lämminveristen tilannetta en tunne, mutta suomenhevosten tilanne taitaa olla se, että tyhjästä on paha nyhjästä. Niitä starttikuntoisia putteja ei vaan ole. Ja kilpailu on on niin kovaa, että niillä ei voi vaan ajaa kilpaa ilman taukoja.

Onko tämä kyseinen toimenpide – palkintojen nosto – tehty liian myöhään? Pitäisikö osa rahasta suunnata ongelman alkulähteille, eli kasvattajien ja hevosenomistajien palvelujen ja aseman parantamiseen? Ja jos lisääntyvät palkintoeurot eivät kohdennu ollenkaan ns. häntärahoihin, ne tavallisten ihmisten tavalliset hevoset pysyvät tallissa edelleen.

Kotimainen kasvatus kyykkää

Ennustan, että ensi vuonna mamu-hevosten määrä lisääntyy huomattavasti, ja kotimainen kasvatus kyykkää pahasti. Ainakin kylmäveristen hevospulaa tullaan paikkaamaan lisääntyvillä tupsujaloilla. Ja kun kysyn kylmäverisen omistajalta, miksei hän ostanut suomenhevosta, hän vastaa: ”Ei niitä ole myynnissä. Ja jos on, hinnat on ihan poskettomia.”

Vajaiden lähtöjen ongelma on todellinen, samoin markkinoiden häiriö. Norjasta saat kohtalaisensukuisen suomenhevosvarsan hinnalla kilpailukuntoisen kylmäverisen, jolla pääset heti jännittämään, ja jopa pärjäämään lauantairaveissa. Saman tasoisen starttikuntoisen suomenhevosen hintapyynti on moninkertainen norjalaiseen verrattuna. Ei siinäkään järkeä ole.

Vapaaseen kilpailuun uskova toteaakin, että annetaan markkinoiden korjata. Lähtölistoja lukiessa tulee välillä olo, että kylmäveristen lähdöissä kyse ei ole enää satunnaisista ulkomaalaisvahvistuksista, vaan kasvavasta joukosta, joka nappaa palkintopotista yhä isomman siivun.

Kilpailuikäisten suomenhevosten omistajat seuraavat varmasti tätä kehitystä kaksijakoisin miettein. Toisaalta hyvä että saa ajaa kilpaa, eikä lähtöjä menee peruun, mutta mihin tämä kehitys johtaa?

Vaikea kuitenkaan uskoa, että suomenhevosten kasvattajat ja tammanomistajat näkevät kylmäveristen invaasiossa mitään hyvää. Ainakin somefoorumeilla moni kasvattaja ilmaisee huoltaan asiasta. He miettivät entistä tarkempaan ensi keväänä millaiseen maailmaan heidän keväällä 2025 syntyvät varsansa syntyvät – jos syntyvät.

Suomessa syntyneiden omistaminen kärkihankkeeksi

Raviurheilun vetovoiman tärkein tekijä on usko loisteliaaseen, tai vähintään hyvään tulevaisuuteen. Jalostus on todella pitkän tähtäimen, suorastaan ylisukupolviseen ajatteluun pystyvän ihmisen hommaa. Tulevaisuudenuskolla jaksaa kasvattaa varsoja, ja valmentaa kovalla työllä tulevaisuudenlupauksista kilpailevia ravureita.

Tämän hetkinen verenvähyys suomenhevosen omistajissa on ollut nähtävissä jo kauan aikaa sitten, mutta näkymiltä on ummistettu silmät. Nyt jatketaan samaan malliin. Ehkä terve nationalismi olisi nyt hyvä lääke. Raviurheiluun tähtäävien, Suomessa syntyneiden hevosten omistaminen pitää nostaa kärkihankkeeksi. Asiaa pitää edistää pian eli heti. Jos menetämme ensi kevään astutukset, tulevaisuus näyttää todella synkältä. Jopa meidän uuteen hallitusohjelmaamme on kirjattu suomenhevosen tulevaisuuden turvaaminen. Onko tämä tilanne ja kehitys hallitusohjelman mukainen?

Kaikkien lajipäättäjien ja ravilobbareiden pitäisi ymmärtää, että tässä ajassa raviurheilun aseman ja legitimiteetin kyseenalaistajia yhteiskunnassamme riittää. Suomessa syntynyt lämminverinen on arvostetumpi mielikuvaltaan, kuin ulkomailta ostettu. Suomenhevonen taas on mediassa ja poliittisissa pöydissä käytävissä puolustustaisteluissa tärkein valttikortti kulttuurihistoriallisten ansioidensa, monikäyttöisyytensä ja alkuperäisrotubrändinsä vuoksi.

Sami Ketola,

Hevosyrittäjä ja ratsastuskoulun pitäjä Sankilan kartanolla Pirkkalassa