Näkökulma: Hippoksen lääkeaine- ja dopingsäännöt täysremonttiin

Suomen Hippos ry voi sääntöjensä mukaan antaa lääkeaine- ja dopingrikkomuksista vastuuvalmentajalle varoituksen, määrätä sakkoa ja/tai määrätä hänet kilpailukieltoon. Ennen päätöstään Hippos pyytää lausunnon Eläinkilpailujen antidopingtoimikunnalta. Hippoksen määräämät rangaistukset perustuvat yksinomaan sen omiin sääntöihin. Rangaistukset valmentajalle perustuvat ns. ankaraan vastuuseen. Dopingvaroajat ovat ohjeellisia ja ne ylittävä nollatoleranssi on käytössä.

Hippoksen käytännöt ja säännöt ovat ristiriidassa lakien ja oikeusperiaatteiden kanssa. Suomen perustuslain mukaan ”jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla”. Tässä puhutaan elinkeinovapaudesta. Sitä ei Hippos voi rajoittaa mitenkään. Ainoastaan tuomioistuimella on tämä valta. Valta perustuu lakiin liiketoimintakiellosta.

Silloin kuin tämän lain edellytykset täyttyvät, voi tuomioistuin asettaa henkilön liiketoimintakieltoon.

Hippos on yksityisoikeudellinen yhdistys, jolla ei ylipäätään ole valtaa määrätä kellekään kilpailukieltoa, joka rajoittaa henkilön perustuslaillista oikeutta elinkeinon harjoittamiseen ja itsensä elättämiseen. Yhdistys ei ole viranomainen eikä voi käyttää julkista valtaa.

Toimikunta ei ole virallinen elin

Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta kertoo olevansa itsenäinen ja puolueeton asiantuntijaelin, joka ottaa kantaa epäiltyihin dopingtapauksiin ja antaa suosituksia asianomaiselle järjestölle teon vakavuudesta. Toimikuntaan kuuluvat Suomen Hippos, Suomen Kennelliitto ja Suomen ratsastajaliitto. Toimikunta ei ole viranomainen, vaan epävirallinen yhteistyöelin – keskustelukerho. Sillä ei ole virallisia toimivaltuuksia eikä se voi käyttää julkista valtaa. Sen antamilla lausunnoilla on mielipiteen arvo. Kun itseltä kysyy, saa mieleisensä vastauksen.

Vain viranomaisella on oikeus käyttää julkista valtaa. Ne saavat toimivaltansa laista. Toimivaltuuksiin voi kuulua oikeus määrätä sakkoja, uhkasakkoja, pakkotoimenpiteitä ja rangaistuksia. Viranomainen toimii aina virkavastuulla ja vastaa aina toimiensa laillisuudesta. Yksityisoikeudellisilla yhdistyksillä tai toimikunnilla ei näitä valtuuksia eikä vastuita ole. Viranomaisten päätöksiin on käytössä lailliset oikeusturvakeinot toisin kuin Hippoksen päätöksiin.

Suomessa kansalaisten oikeusturvan kannalta on voimassa periaate, jonka mukaan olet syytön, ellei toisin todisteta. Tästä poikkeuksena on ns. ankara vastuu. Sillä tarkoitetaan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Poikkeuksellisena vastuuperusteena se perustuu vain ja ainoastaan lakiin. Vastuuvalmentajaan kuitenkin sovelletaan lääkeaine- ja dopingrikkomuksissa ankaraa vastuuta, vaikka mitään laillista perustetta tälle ei ole. Mitään lakia vastuuvalmentajan ankarasta vastuusta ei ole olemassa eikä se voi perustua Hippoksen sääntöihin.

Valmentajan vastuuta pitää tarkastella vain tavanomaisen huolellisuusvelvollisuuden perusteella – onko hän toiminut huolimattomasti tai laiminlyönyt jotain, joka tavanomaisella huolellisuudella olisi pitänyt ottaa huomioon. Tavanomaisen huolellisuuden piiriin ei esimerkiksi kuulu huolehtia raviradan vieraskarsinan siivoamisesta mahdollisen ympäristökontaminaation estämiseksi. Valmentaja saa luottaa siihen, että raviradan katokset, vierastallit ja muu ympäristö kaikkine rakenteineen ovat hevosille turvalliset ja lääkejäämistä vapaita (ks. Laki eläinten hyvinvoinnista 7. luku 45. pykälä – vastuu on kilpailun järjestäjällä).

Vierastallista saadun lääkejäämän laatu ja määrä riippuvat sattumasta eikä sattumanvaraisten tekijöiden huomioon ottaminen kuulu vastuuvalmentajan yleisen huolellisuusvelvollisuuden piiriin. Sama koskee valmentajan vastuun tarkastelussa lääkejäämän nollatoleranssissa. Valmentaja saa luottaa siihen, että lääkkeelle määrätty dopingvaroaika on riittävä. Jos eläinlääkärin määräämää ja lääkekirjanpitoon asianmukaisesti merkittyä lääkettä löytyy varoajan jälkeen dopingtestissä, niin siitä ei voi määrätä seuraamuksia valmentajalle. Nollatoleranssia ei ole olemassa.

Lääkeainevalvonta kuuluu Ruokavirastolle

Eläinkilpailujen lääkeainevalvonta kuuluu Ruokavirastolle – ei Hippokselle. Jatkossa doping- ja lääkeainevalvonnassa pitää ottaa huomioon ja keskittyä eläinten hyvinvointilain määräykseen, jonka mukaan kilpailevalle eläimelle ei saa antaa sellaista lääkettä tai muuta vastaavaa ainetta taikka käyttää sellaista menetelmää, jonka tarkoituksena on vaikuttaa keinotekoisesti eläimen suorituskykyyn tai käyttäytymiseen eläinkilpailussa tai -näyttelyssä.

Päinvastoin luettuna laissa todetaan, että kilpailevalle eläimelle saa antaa sellaista lääkettä tai vastaavaa ainetta taikka käyttää sellaista menetelmää, jonka tarkoituksena ei ole vaikuttaa keinotekoisesti eläimen suorituskykyyn tai käyttäytymiseen eläinkilpailussa tai -näyttelyssä. Kiellettyä on siis vain tahallisesti ja tarkoituksella annettu lääke tai muu aine eläimen suorituskyvyn parantamiseksi, joka ei perustu eläinlääkärin määräämään hoitoon ja joka ei ilmene lääkekirjanpidosta.

Eläinten hyvinvointilain mukaan eläintä saa ja pitää lääkitä, jos se on sen tarpeessa. Varoajan jälkeen todettu positiivinen dopingtulos ei voi johtaa mihinkään toimenpiteisiin, jos todettu määrä on niin mitätön, että sillä ei ole ollut vaikutusta hevosen suorituskykyyn. Kiellettyä on vain lääkintä tai muun aineen käyttö, jolla yritetään keinotekoisesti (vilpillisesti) parantaa kilpailevan eläimen suorituskykyä. Hippoksen säännöissä ei voi asettaa tätä ankarampia vaatimuksia.

Eläinten lääkitsemisestä annetun lain mukaan eläinten omistajan tai haltijan on noudatettava tuotantoeläimelle (hevonen on tuotantoeläin) annettavalle lääkkeelle määrättyjä varoaikoja. Tässä varoajalla tarkoitetaan lääkelain tai myyntilupa-asetuksen nojalla määrättyä varoaikaa. Tämän lisäksi todetaan, että eläinlääkärin on määrättävä antamalleen taikka annettavaksi määräämälleen lääkevalmisteelle pidempi varoaika kuin sille on lääkelain tai myyntilupa-asetuksen perusteella määrätty, jos on todennäköistä, että lääkevalmisteen antamisesta aiheutuu jäämiä tavanomaista pidemmäksi aikaa.

Näin ollen pidemmän varoajan harkitseminen kuuluu eläinlääkärin vastuulle, ei vastuuvalmentajalle eikä myöskään Hippokselle. Sen ohjeellisilla varoajoilla ei ole asiassa merkitystä eikä nollatoleranssia tosiaankaan ole. Valmentajan vastuu loppuu siihen, kun lääkkeelle määrätty tai eläinlääkärin määräämä pidempi varoaika päättyy.

Eläinten hyvinvointilain käytäntöön soveltamisesta ja valvonnasta vastaa pääsääntöisesti Ruokavirasto. Se määrää seuraamukset lain vastaisesta menettelystä. Hippoksella ei ole roolia lain valvonnassa eikä seuraamusten määräämisessä.

Hippoksen sääntöjen tulee olla sopusoinnussa Suomen lakien kanssa. Säännöt tulee uudistaa välittömästi.

Markku Mattila,

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva lakimies ja varatuomari Pielavedeltä