Näkökulma: Keppiä ja porkkanaa
”Tärkeänä yhteisymmärryksen pohjana käytiin keskustelu ravirataverkoston tehostamisesta niin, että ympäri vuoden ajavien raviratojen määrää vähennetään kahdeksaan kuitenkin huomioimalla mahdollisimman hyvät kilpailumahdollisuudet eri alueiden hevosille. Esityksen ja lähetekeskustelussa lähtökohtaisesti puolletun mallin mukaan joulu-helmikuussa ravit keskitettäisiin pääasiassa kahdeksalle raviradalle: Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Seinäjoki, Tampere, Turku, Vermo. Näiden lisäksi kaksi ravirataparia Kouvola ja Mikkeli sekä Joensuu ja Pori ajaisivat talvikauden puoliksi. Valintojen pohjana olivat alueelliset hevosmäärät ja maantieteellinen sijainti sekä raviratojen taloudellinen kestävyys”, Hippoksen tiedotteeseen kirjattiin.
Millaista hyötyä uudistuksella tavoitellaan ja mikä on sen taloudellinen vaikutus, ei tiedotteessa tarkemmin avattu. Arvataan ja päätellään siis hieman.
Ravien keskittäminen nykyistä harvemmille radoille ei itsessään synnytä säästöjä. Ravien järjestäminen voi päinvastoin olla jopa edullisempaa pikkuradoilla, joilla talkootyö on vielä voimissaan. Yhteistyökumppanienkin löytäminen harvemmin toistuviin tapahtumiin voi olla helpompaa kuin viikottaisiin raveihin. Esimerkiksi Vermon keskiviikkoraveissa ei ulos myytyjä lähtöjä nykyään juuri näe.
Kun kiinteistöjäkään ei voi jättää talven armoille ilman peruslämpöä, säästöt lienee haettava ratojen henkilöstökuluista. Ne radat, joilla kilpailutoiminta ei ole ympärivuotista, voivat tuskin palvella ympärivuotisesti kuin valmennuspaikkoja ylläpitämällä. Se pakottaa radat hakemaan uusia ratkaisuja ja yhteistyötä lähiratojen kanssa.
Riittääkö useammalle radalle tai jopa kaikille kokonaisen ravialueen radoille jatkossa yhteinen vetäjä, kilpailusihteeri tai ratamestari/kiinteistönhoitaja? Keskitetäänkö jotain toimintoja, kuten taloushallintoa tai sarjasuunnittelua? Tämän suuntaisia ratkaisuja joudutaan tulevaisuudessa mitä ilmeisimmin hakemaan, jos uudistuksella haetaan konkreettisia säästöjä.
Perusteita on olemassa, sillä ravipäivien määrä on viime vuosina laskenut merkittävästi, ja suunta jatkuu ainakin ensi vuoden. Ratojen työmäärää on vähentänyt myös ilmoittautumisten ja monien muiden aikaisemmin radalla hoidettujen rutiinien kuten omistajanvaihdosten siirtyminen verkkoon.
Nykyinen tukimalli on osoittautunut huonosti raviurheiluun soveltuvaksi. Radat eivät halua vähentää raveja, vaikka se olisi tarkoituksenmukaistakin, koska ratojen saama toimintatuki on sidottu kilpailupäivien määrään. Omaan varainhankintaan systeemi ei kannusta, koska suuri osa varainhankinnasta leikkaa tulevia tukia. Tukien hakeminen työllistää ratoja kovasti, ja tuet ovat huonosti ennustettavissa. Tukipäätökset valmistuvat reilusti budjetin laadinnan jälkeen, vaikka niiden pitäisi olla budjetin pohja.
Tulevaisuuskeskustelu toi raviradoille valoa tulevaan.
”Jos ja kun ministeriön suunnalta vaadittuja muutoksia tulee, me olemme myös ministeriön puolesta valmiita muokkaamaan toimintatukijärjestelmää alan toiveita paremmin vastaaviksi”, maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio lupasi Hippoksen tiedotteessa.
Vaadituilla muutoksilla Husu-Kallio viitannee ensisijaisesti ympärivuotisten ratojen ja maakuntaratojen kilpailupäivien määrän vähentämiseen.
Viesti kävi selväksi: ministeriö on alan puolella, mutta edellyttää vihdoin muutoksia, joita ala ei ole itse pystynyt tekemään.
Moni kokee, että ratoja on viime vuosina kuritettu. Nyt kepin lisäksi on tarjolla myös porkkanaa.
