Näkökulma: Missä ne varsat oikein ovat?
Tänä talvena hevospula johti jopa ravien perumiseen, mikä nosti keskusteluun sen pitkään taustalla vaanineen tosiasian, että kilpailevien hevosten määrä ei välttämättä enää kauaa riitä ravien ympärivuotiseen ajamiseen joka ikisenä viikonpäivänä jouluaattoa ja -päivää lukuun ottamatta.
Tämän viikon painetun Hevosurheilun pääuutinen kertoo, että pientä positiivista signaalia on nähtävissä tuoreimmissa tilastoissa, sillä sekä omistajien että hevosten kilpailusuoritusten määrä kääntyi pieneen nousuun koronavuodesta 2020. Laskevaa trendiä tuoreet luvut eivät kuitenkaan muuta.
Monta vuotta Suomessa on kannettu huolta laskevista varsamääristä. Tilanne on se, että kilpailuikänsä loppua lähestyvien hevosten poistuessa areenoilta tilalle tulee reippaasti pienempi määrä kilpailuikäisiä. Vuonna 2008 syntyi viimeinen ”suuri ikäluokka” lämminverisiä varsoja, 1900 varsaa, ja noista luvuista ikäluokkien koko on puolittunut. Suomenhevosissa pudotus ei ole ollut yhtä dramaattinen. Vuonna 2015 käytiin alimmillaan vain 948 varsassa. Tuosta luvusta on varsamääriä saatu hinattua ylöspäin niin, että vuonna 2020 varsoja syntyi 1127. Suomenhevosia kasvatetaan myös suoraan ratsuiksi tai pienhevosiksi ja ne ovat luvuissa mukana.
Vähenevät varsamäärät eivät kuitenkaan ole ainoa syy ravien väenvähyyteen. Maaliskuussa järjestetyillä Jalostuspäivillä, etenkin Markku Niemisen luennolla, kiinnitettiin huomiota myös siihen, kuinka pieni osuus ikäluokasta päätyy radoille 3-vuotiaana (lv) ja 4-vuotiaana (sh). Osa varsoista on vain myöhäisiä, mutta edelleen hyvin iso prosentti varsoista jää kerta kaikkiaan pihan perälle, eikä ikinä pääse siihen työhön, mitä varten se on alun perin syntynyt.
Suomenhevosia syntyi vuonna 2018 reilu 1000 kappaletta, ja niistä A- ja B-treenareilla on tänä keväänä yhteensä 130 varsaa. Se ei ole kovin paljon, vaikka osa varsoista ratsuiksi syntyykin. Vuonna 2019 taas syntyi lämminverisiä 954 kappaletta. Maaliskuun lopun tarkastuspäivänä näistä 365 oli valmennuksessa A- tai B-valmentajilla. Osa ikäluokasta on toki myös C-lisenssillä valmentavien harrastajavalmentajien silmien alla, eikä se välttämättä tarkoita yhtään vähemmän tavoitteellista valmennusta, voitettiinhan esimerkiksi vuoden 2021 Kriterium C-lisenssillä. Silti on aiheellista kysyä, missä ne loput varsat oikein ovat?
No miten sitten on starttiintulon laita? Vuonna 2012 Suomen rekisterissä olevista 3-vuotiaista lämminverisistä starttasi 567 kappaletta, viime vuonna 389. Prosentuaalisesti kehitys näyttää kuitenkin paremmalta. 2012 starttasi 30 prosenttia ikäluokasta, viime vuonna 41 prosenttia. Nouseva trendi alkoi näkyä jo vuonna 2017. Sen sijaan kansallisrodullamme on ikäluokan 4-vuotiaana startanneiden määrä pysytellyt prosentuaalisesti samana, 15–19 prosentin välissä.
Lukuja katsellessa tulee väistämättä mieleen, että hevospulaan olisi olemassa yksinkertainen korjaus jo nykyisilläkin varsamäärillä: saada isompi osuus ikäluokasta viivalle asti. Jos muutaman vuoden ajan lämminverisistä saataisiin 3-vuotiaana radoille 50 prosenttia ikäluokasta, olisi se lähes 100 startannutta hevosta vuodessa lisää. Jos suomenhevosia saataisiin radoille 4-vuotiaana 30 prosenttia ikäluokasta, olisi se suunnilleen 150 kilpailevaa hevosta lisää.
Aikaisin aloitettu oikeanlainen valmennus ja sen mahdollistama kilpauran aloittaminen nuorena yhdistyy tutkimuksissa parempaan menestykseen kuin vanhempana aloitettu kilpaileminen. Suomessa aihetta ovat tutkineet Saastamoinen ja Ojala jo 90-luvun alussa, sekä Hanna Salonen vuonna 2008 julkaistussa pro gradussaan, jossa tutkittiin kilpailemisen aloitusiän vaikutusta suomenhevosten kilpailumenestykseen. Lopputulema oli, että nuorena kilpailemisen aloittaneet suomenhevoset kilpailivat enemmän ja pidempään kuin vanhempana aloittaneet, laukkasivat ja tulivat hylätyksi harvemmin sekä menestyivät paremmin.
Se tarkoittaa, että panostamalla kotimaisiin varsoihin ja tuomalla ne starttiin hyvin valmennettuina ja nuorina, on mahdollista saada myös niitä vuodesta toiseen kilpailevia ja ihmisille tutuksi tulevia tähtikilpailijoita, joita jokainen laji kaipaa ja joita ihmiset haluavat nähdä. Samalla hevospulasta voisi tulla vain ikävä muisto.
Siinäpä tavoite, jonka puolesta kannattaa jokainen kivi kääntää.
Näkökulma on julkaistu Hevosurheilu-lehdessä 13.4.2022.
