Onnea, Suomi!
Kävin Oslo Grand Prix -viikonloppuna erään norjalaisen henkilön kanssa keskustelun, johon voinee moni suomalainen samaistua. Miten selittää ulkomaalaiselle se yksi tuhansien järvien maan kansaa koristava asia, jolle ei ole olemassa täydellistä versiota missään toisessa kielessä.
Hotelliaamupalalla ympärillämme aamukahvejaan siemaili hevosenhoitajia eri Euroopan maista, ja tämä norjalainen totesi, että Suomesta tulee muuten paljon hyviä hevosenhoitajia.
”Jotain erikoista suomalaisissa on, kun he ovat niin kovia tekemään töitä”, hän sanoi.
Sitä kutsutaan sisuksi, you know, ehkä olet joskus kuullut siitä, ja se salmiakkikin on nimetty sen mukaan.
Näin siis ajattelin, mutten viitsinyt aloittaa keskustelua, joka olisi päättynyt norjalaisen henkilön vaivaantuneeseen ilmeeseen, koska ei hän kuitenkaan täysin ymmärtäisi sanan todellista merkitystä.
Suomalaisella sisulla hoidetaan tuoretta Oslo Grand Prix -voittajaa Your Highnessia. Terhi Hyyti on työskennellyt Fabrice Souloyn tallissa viime vuoden maaliskuusta lähtien. Samasta tallista löytyy myös Elina Kupiainen, joka hoitaa kolmanneksi juossutta Un Mec d’Heripreä.
Kysäisin Souloylta Oslo Grand Prix -lähdön jälkeen, millaisia työntekijöitä nämä kaksi ovat. Valmentaja vastasi, että yksinkertaisesti erinomaisia. Erinomaisuus heissä kumpuaa valmentajan mukaan rakkaudesta hevoseen.
Parisen viikkoa aiemmin Tukholmassa haastattelin Solvallan ravilukion koordinaattioria, suomalaislähtöistä Glenn Eloa. Hän ihmetteli ääneen, miksi Suomesta ei ole tarjolla enempää hevosenhoitajia Ruotsiin, vaikka heidän on niin helppo työllistyä siellä. Elo käski ainoastaan muistuttaa peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen penkeillä istuvia nuoria hevosalan urasta haaveilevia lukemaan ruotsinkokeisiinsa tarkasti.
Ravilukiossa ensimmäistä vuotta opiskelevalta suomalaiselta Janina Gladilta puolestaan kysyin, mistä hän haaveilee. Glad sanoi, että olisihan se upeaa hoitaa jotakin huippuhevosta, mutta että se nyt on vaan sellainen ultimaattinen haave.
Harvassa ovat toki huippuhevoset, mutta suomalaiselle, ulkomaille tähtäävälle hevosenhoitajalle se kuulostaa ihan realistiselta uratavoitteelta.
Siis onnea, Suomi. Sinun sisusi syövereissä kasvatetaan ja koulutetaan kansainvälisiä huippuosaajia, mistä Oslo Grand Prix oli jälleen yksi todiste.
Monen ammattikunnan edustaja nauraa ääneen paljon keskustellulle työajan lisäykselle sen vuoksi, että tunteja kertyy viikkoon muutenkin hallitsematon määrä. Suomalainen hevosenhoitaja on se, joka vasta nauraakin, mutta tyytyy tekemään sen hiljaa itsekseen.
That is sisu, you know.
