Klassikko: Hämeenkoski Harstad all night long

Trippimittarissa 0000 kilometriä, HämeenkoskiKello 6.05 trippimittari nollille ja auton nokka kohti Oulua. Tämän lauantain työmaa on Äimärautio ja työ V75-finaaliravit, joissa ajettavana on kahdeksan hevosta.”Vasta näin auton ratissa sitä rupeaa miettimään päivän ajoja: kattomaan vastusta ja psyykkaamaan juoksuja”, Jamppa tuumii. ”Ei niitä kovin monta päivää aikaisemmin voi miettiä, kun ajaa melkein joka päivä jossain. Näin ne muistaa paremmin.”Toden totta. Jamppa on ahkerimmin raveja kiertäviä kuskeja Suomessa ja sillä lailla omassa luokassaan, että ajaa sekä pohjoisessa että etelässä, vaikka asuu itse etelässä Hämeenkoskella – ja satsaa melkein enemmän pohjoiseen.”Yritin leikkiä ensin ravivalmentajaa, mutta ei siitä mitään tullut. Kuskipuoleltakin oli vaikea saada jalansijaa, kun oli paljon hyviä kuskeja ja rajallinen määrä hevosia. Sitten rupesin vaan käymään joskus vuosina 2003-04 pohjoisessa ja saamaan sieltä enemmän ja enemmän hevosia, kun menestystäkin vähän tuli”, Jamppa muistelee.”Ja se poiki lisää ajoja eteläänkin.”Tänä päivänä valmentajaa ”leikkii” perheessä puoliso Mira Lehto. ”Kovempaa hommaa se on tavallaan kuin tämä”, Jamppa vertaa. ”Ja kyllähän se joskus mietityttää, onko siinäkään mitään järkeä. Ei siinä mitään suhteessa työmäärään tienaa.””Välillä on hermot kireellä, kun ollaan molemmat väsyneitä ja toinen reissaa ja toinen reenaa. On siinä sovittelemista. Mutta toisaalta yhtälö toimii, eikä pohjoiseen muuttoa ole vakavissaan edes harkittu. Kaikki on etelässä, perhe ja systeemit.”.Volvon mittariin on tullut kolmessa vuodessa 380 000 kilometriä. Syökö miestä?”No ei voi sanoa että siitä nauttiskaan, mutta siihen on niin tottunut, ettei se mitenkään kauhealta tunnu. Se on vaan osa tätä työtä. Ja onhan autossa omaa aikaa ja ehtii mietiskellä kaikenlaista.””90 prosenttia autoreissuista teen yksin. Venäläisen Kallen kanssa mennään jonkun verran yhdessä, jos reitit käy yksiin.””Kotonakin on kiva olla, mutta jos on pari päivää ajamatta, niin alkaa se jo poltella. Kai se lähteminen sillä lailla jonkinlainen intohimo on.””Auto on ykkösvaihtoehto pidemmillekin reissuille, mutta koneellakin mennään, jos pitää päiväseltään käydä ja löytyy halvat lennot. Ja joskus junallakin.”Ai kun kortti on kuivumassa?”Ei ole ollut pitkään aikaan”, Jamppa väittää. ”Pari vuotta sitten viimeksi, ja silloinkin monista pienistä sakoista. Ajan nykyään tosi rauhallisesti.””Ja ehkä se navigaattorikin jotain auttaa, kun se ilmoittaa tolpat.”.204 HirvaskangasEnsimmäiset kahvit hörpätään 8.30 Hirvaskankaalla. Muuta ei tarvita, sillä leivät on otettu kotoa matkaan ja haukataan ajamisen ohessa. Aamu alkaa olla jo sen verran pitkällä, että puhelin alkaa pirahdella tasaiseen tahtiin.Ennen Oulua tulee toistakymmentä soittoa: muutama kotoa, muutama kavereilta ja muutama päivän ajokkien omistajilta.”Aika moni soittaa matkalla ja kertoo viime kuulumiset ja mahdolliset toivomukset ajosta. Samalla sovitaan lämmitykset. Se on aika hyvä systeemi, kun autossa on hyvin aikaa, muttei kuitenkaan niin pitkästi raveihin, että ehtisi unohtaa mitä on sopinut. Loput koitan käydä kiertämässä paikan päällä ennen ravien alkua.”Lisäksi soittaa muutama kaveri ja kysyy pelivihjeitä. ”No nyt se on Muru. Mitä nyt, tuliko jo ikävä?”Mitä yli 300 ravipäivän mies tekee vapaa-aikanaan? ”Tykkään puuhastella kaikenlaista. Autella Miraa tallihommissa ja laitella paikkoja. Kotona riittää pientä korjaamista ja rassaamista. Löhöilystä en tykkää.””Kerran lähdettiin Murun kanssa neljän päivän kylpylälomalle Viroon, mutta kahden päivän päästä tultiin takaisin. Ei jaksettu kumpikaan enää vaan olla.””Etelän lomalla en ole käynyt koskaan”, Jamppa lisää. ”Mieluummin menen talvella pohjoiseen, missä on sentään aktiviteettia: laskettelua ja kelkkailua.”.”Mutta älä laita sitä ettei pojat tykkää huonoa”". ”Poikien (Petteri ja Ari-Matti Joki, Tero Pohjolainen) kanssa käydään joka syksy lintumetällä. Se on sellainen henkireikä, jota oikein odottaa. Pojat kartottaa missä on riistaa, ja sen mukaan päätetään minne mennään – yleensä Ranualle, Posioon, Sallaan tai Rovaniemelle.””Meillä on oikein hopeelautanen kiertopalkintona ja siinä laatta, johon tulee joka vuosi reissun parhaan saalistajan nimi. Se lasketaan metsähallituksen virallisella pisteytyksellä. Joka miehellä siinä nimi on, mutta mulla taitaa olla eniten.””Mutta älä laita sitä ettei pojat tykkää huonoa”, Jamppa nauraa. Rovaniemen ajajakilpailusta voitettu hulppea Jäämeren safari on vielä käyttämättä. ”Pitää katsoa, jos lyhennettäisiin sitä ja liitettäisiin siihen vähän metästystä. Viisi päivää äkkiseltään kelkan selässä käy työstä”, Jamppa pelkää..503 ÄimärautioV75-finaaliravit täyttävät suunnilleen odotukset.”Yks ykkönen, yks kakkonen, yks kolmonen ja kaks nelosta”, Jamppa laskee päivän päätteeksi. ”Laskin etukäteen, että parisataa pitäisi saada provikoita että saisi bensarahat, ja nehän saatiin. Tuntipalkkoja ei kyllä tohdi laskea.” ”Viimeinen lähtö pelasti (Zanzibar Man voitti). Paikat oli huonoja: seiskaa, yhtätoista ja takamatkan sisärataa. Jossittelemista jäi lähinnä Wired Explosionille. Se jäi pakettiin, ja ruutia olis ollut aika lailla.””Vinskatilla meni juoksu niin nappiin, että se olis voinut olla vaikka toinen, mutta viimeistelyt oli jääneet pakkasten takia heikoiksi eikä hevonen ollut ihan terävimmillään”, Jamppa lisää. Päivä on aika nopeasti puitu.”Jos on tehnyt virheratkaisuja, niin ainahan niitä vähän aikaa miettii. Ja aina ei tiedä tehneensäkään ennen kuin toimittajat soittaa”, hän virnistää.”Mutta jos on ollut huono päivä, niin ei sitä liian kauan parane jäädä miettimään.”Viime syksynä niitä oli paljon, sen myöntää Jamppakin.”Silloin meinasi masentaa - aika laillakin. Onnistumisia ei tullut, ja ajamisesta tuli väkinäistä puurtamista. Meni yliyrittämisen puolelle.”Miten lukko laukesi?”Käänne tuli joulunpyhinä. Aikaisemmin joulu oli vaan tullut ja mennyt, mutta nyt sitä oikein odotti - jo kaikkea valmistelua ja laittamista. Ja kun oli muutama päivä aikaa pysähtyä miettimään eikä vaan jatkaa puurtamista, sitä otti itseään niskasta kiinni ja ravisteli.” ”Joulupaussi teki hyvää. Sen jälkeen rupesi taas luistamaan ja saanut tulla voittopuolisesti hyvällä mielellä reissuilta kotiin.”.”Mutta jos on ollut huono päivä, niin ei sitä liian kauan parane jäädä miettimään.”.Nyt auton nokka ei näytä kuitenkaan kotia vaan pohjoista kohti. Seuraavana päivänä on edessä ravit Jäämeren rannalla Norjan Harstadissa, missä Jamppa on käynyt pari kertaa ennenkin ja pikkuisen pärjännytkin. Matkarahat on jääneet kuitenkin vielä haaveeksi.”Boden ja Harstad on tulleet luontevasti kuvaan, kun on paljon ajettavia pohjoisessa ja isoimmat rahat jaetaan niille siellä. On mukavaa nähdä eri maidenkin raviurheilua ja ottaa uusia haasteita vastaan. Se luo innostusta ja auttaa jaksamaan muuallakin”, Jamppa linjaa.”Ensimmäiset reissut pitää tehdä omalla riskillä, kuten piti tehdä aikanaan Pohjois-Suomeenkin. Pitää vaan kattoa että on sen verran hevosia, että on edes teoriassa mahdollista saada reissurahat pois.”.565 IiPullakahvit ja tankkaus lissä. Shellille sattuu muutama tuttu hevosmies Tornista, ja juttu lentää. Mutta ei, tänään ei lähdetä Kaupunginhotelliin humpalle.Lähdetään Kolariin Putkimiehen pojan syntymäpäiville. Ylitorniolla pysähdytään ostamaan muutama ässäarpa lahjaksi, ja Sieppijärveltä napataan Putkimies kyytiin. Kun Volvo kaartaa yhdeksän pintaan Salmenpalon kievarin pihaan, juhlat ovat jo hyvässä vauhdissa..937 KolariKello 8.15 puhelin herättää reissumiehen kievarissa. Lappeenrannan V75-ilmot ovat käynnissä, ja Henry Kiiski kysyy ajamaan Roi de la Villeä ja Ida’s Oliveria. Ville käy, mutta Oliver ei. Sen lähtöön on jo luvattu ajaa Voitto Karppisen Vie de Michel.Ei ole flaksit kohdallaan. Vie de Michel jää lopulta pois, ja Antti Teivainen voittaa Idas Oliverilla. Kaiken lisäksi sarja jaetaan ja molemmatkin olisi voinut ajaa... Ja ainoaksi ajokiksi Lappeeseen jää Roi de la Ville, joka jää sittemmin pussiin ja ilman rahaa.Kahvit termoskannuun, lohirieskat pussiin, vichypullo kainaloon ja menoksi. Hetkinen, mitenkäs auton mittarissa on nyt jo 1054 kilometriä?”No teitä juoppojahan minä kuskasin yötä myöten pitkin kyliä. Ja vein Putkimiehen kotiin.”Jamppa on hevosmiesten keskuudessa suosittu seuramies - toki seurallisen luonteensakin puolesta, mutta myös siksi, ettei käytä alkoholia ja on valmis kuskiksi silloinkin kun muut ei.”Nuorempana tuli harjoiteltua, mutta ei se viina koskaan oikeastaan maistunut. Viimeinen niitti tuli kun täytin 18 ja pääsin baariin. Kaikki tarjos ja tuli kiskottua niin, että valot sammu, ja kun ne lopulta taas sytty niin meni pari päivää että lähteekö henki.”.Ja minä kun katoin vielä että oli avaamaton pullo. Miten tämä maku lähtee pois suusta?". ”Siitä kun selvis tuli semmoinen, että kun haistaakin alkoholia, rupeaa äklöttämään. Humalahakusesti en oo sen jälkeen juonut, mitä nyt joskus saunakaljan otan.””Sitten tuli opeteltua tanssihommat, että viihtyi ravintoloissa, vaikka oli kuskinakin. Lavatansseista tuli välillä oikein harrastus, mutta enää niihin ei tahdo raveilta ehtiä.””Mira kyllä laskisi”, Jamppa väittää.Ruotsin puolelle tultua Putkimies soittaa ja ihmettelee miten on tullut kotiin.”No minun piti sinut pelastaa kun roikuit jonkun puoli metriä pidemmän pitemmän äijän rinnuksissa ja yritit mäiskiä sitä turpaan”, Jamppa informoi vakavalla naamalla. Putkimies ei meinaa uskoa, ehkä aiheesta, mutta sitten kenttäkin loppuu.Kiirunan jälkeen alkavat tiet kaventua ja maisemat jylhistyä. Nyt maistuu lohileipä - ja päälle pitkä kulaus vichypullosta.”Ei helevetti!” Jamppa karjaisee ja alkaa sylkeä ulos ikkunasta.Kyllä. Matkaan on lähtenyt kievarilta pullo terästettyä vichyä, ja vieläpä hyvin lappilaisella sekoitussuhteella.”Ja minä kun katoin vielä että oli avaamaton pullo. Miten tämä maku lähtee pois suusta?””Ja pääseekö sitä enää edes ajamaan jos pitää puhaltaa?”.1295 BjörkvikNorjan rajan ylitys sujuu sutjakasti, mutta sitten matkanteko vaikeutuu. Vaikka aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kova tuuli pöllyttää raivokkaasti lunta tielle ja peittää hetkittäin näkyvyyden täysin. Lumi kasaantuu paksuiksi kinoksiksi melkein tukkien kapean vuoristotien.Onneksi ketään ei tule vastaan. Tai ei oikeastaan onneksi - parinkymmenen kilometrin päässä selviää, että vastaantuleva liikenne on estetty puomilla, ja ajaa voi vain yhteen suuntaan kerrallaan. Paluumatkalla sama osuu omalle kohdalle, ja matkanteko keskeytyy tunniksi. Björkvikissä pysähdytään haukkaamaan hampurilaiset huoltoasemalla, joka on myös Norjan Rikstoton pelipiste. Purilaisia odotellessa tsekataan poisjäännit ja omien ajokkien peliprosentit.”Saumoja näyttäisi olevan”, Jamppa myhäilee.Mahat ja tankki täynnä ja pullo - nyt pelkkää - vichyä matkassa Volvoon ja ”loppusuoralle” kohti Harstadia. Miksi juuri Volvoon eikä vaikka paremmin ravigenreen kuuluvaan Mersuun?”En oo ikinä tykännyt Mersuista”, Jamppa ilmoittaa. ”Niissä on niin epämukavat penkitkin.””Kerran oli yksi, ja piti hankkia pukki, kun se oh aina rikki. Volvoja on ollut puolenkymmentä, ja niillä on päässyt aina perille määränpäähän.””Mersu kestää 300 000 kilometriä, Volvo 800 000. Siinä se ero.”Matkamusiikkina soi kotimainen tanssimusiikki. ”Mikä yhtye”, Jamppa kysyy.”Oisko Kätkät?” ”Mistä tiesit? On miehellä mieletön yleistieto”, Jamppa kehuu. Vai sittenkin vinoilee? ”Tykkään kaikenlaisesta musiikista - jopa klassisesta”, hän väittää. ”Olisi hienoa päästä joskus sinfoniaorkesterin konserttiin. On ihan uskomatonta, miten niin ison porukan voi saada soittamaan niin hienosti yhteen.”Enpä ollut ajatellutkaan. Eikä varmaan moni muukaan hevosmies..1377 HarstadHarstadin raviradalle ei löydy katuosoitetta, jonka voisi syöttää navigaattoriin. Pienellä muistelulla rata kuitenkin löytyy, kun ajetaan ensin keskustan läpi.Tallialueelle saavutaan kello kolmen aikaan. Jamppa nappaa autossa tunnin tirsat ennen kuin pistää ajovermeet päälle ja alkaa valmistautua illan ajotehtäviin. Ne menevät putkeen. Viidestä ajokista kolme voittaa, yksi saa häntärahat ja yksi jää ilman rahaa. Palkintorahoja tulee noin 5 500 euroa, ja matkabudjetti on pelastettu. Ja reissu pulkassa?No ei ihan vielä. Kun Volvo starttaa radalta kello 21.33, navigaattori näyttää matkaa kotiin Hämeenkoskelle - 1269 kilometriä..Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Hevosurheilu-lehdessä 2.3.2011..Jarmo Saarela - raviratojen kilpailuhenkinen mysteerimies

Klassikko: Hämeenkoski Harstad all night long

Aiheeseen liittyvää