Millstone's Eager – aktiivinen eläkeläinen
Elisa Tiainen oli 12-vuotias, kun hänen isänsä kasvattama Millstone’s Eager syntyi maaliskuussa 2001. Parivaljakosta tuli heti erottamaton.
”Sitä tuntimäärää, mitä olen Iivarin kanssa tehnyt, en saa tehtyä enää minkään hevosen kanssa. Se on mun lapsuudesta asti ollut siinä, ja me opiskeltiin raviaakkoset keskenämme.”
Tiaiselle Millstone’s Eager on ollut elämän hevonen varsin konkreettisesti. Niin ammatinvalinta kuin asuinpaikkakin on valittu hevosen takia.
”Koulutodistus ei ollut mitenkään huippu, kyllä siinä ravireissut näkyy. Käännekohta tuli vuonna 2008. Harperin voiton jälkeen suunniteltiin syksyllä lähtöä Ranskaan. Olin kirjoittanut ylioppilaaksi ja mun piti lähteä hevosen mukaan, mutta sitten tuli se ähky.”
Millstone’s Eager, Suur Hollolan ja Harper Hanoverin sankari, meinasi kuolla ummetusähkyyn. Se vietti viikon Laukaan hevosklinikalla, ja selvisi.
”Se ei siitä ähkystä koskaan palautunut tasolleen. Se uusi pieniä ähkyjä myöhemminkin, ja jotain sinne suolistoon jäi”, Tiainen kertaa.
”Oli ihan hirveä viikko odottaa sitä kotiin. Välivuosi Ranskassa vaihtui ähkystä toipumiseksi, ja siinä mun ammatinvalintani kiteytyi. Siitä tuli niin avuton olo, kun ei pystynyt tekemään mitään. Ajattelin, että tämähän uusii ja Iivari vielä kuolee tähän. Mutta päätin, että sitten kun se tulee, en ole näin avuton enää.”
Elisa Tiainen päätti opiskella eläinlääkäriksi. Hänen ja Iivarin yhteiselossa oli taukoa vain Tiaisen opiskellessa Tartossa. Kun hän palasi Suomeen 2014, oli selvää, että hän järjestäisi Iivarin eläkepäivät.
”Mulla oli yhteen kuntaan jo sovittu työt, mutta silloin havahduin ongelmaan. Täyshoitotallit ovat usein ratsupainotteisia, ja törmäsin yllätyksekseni siihen, miten allergista porukka on oreille. Lähin paikka, joka olisi ottanut Iivarin, oli 60 kilometrin päässä työpaikasta. Oli pakko todeta, että en voikaan tulla, kun en saa tätä hevosta mihinkään.”
Ratkaisuksi löytyi täysihoitopaikkoja tarjoava Haapialan ravitalli, ja Tiainen päätyi töihin Savonlinnaan.
Ennen eläköitymistä Millstone’s Eager kilpaili niin pitkään, kuin se ravikilpailusääntöjen puitteissa oli mahdollista, 12-vuotiskauden loppuun asti.
”Se tykkäsi käydä raveissa. Se oli sille elämäntapa. Kun se jäi eläkkeelle, niin aina kun auto pyrähti käyntiin pihassa, oli hän sitä mieltä, että hän lähtee nyt raveihin. Pettymykset olivat aika suuria, kun jouduttiin toteamaan, että sinä et kyllä enää lähde”, Tiainen muistelee.
”Sen eläkeläiselämäkin on pitänyt järjestää aktiiviseksi. Se ei viihdy, jos sen vaan jättää laitumelle kuukaudeksi. Se ei myöskään ota tarhassa yhtään turhaa askelta, eikä liikkumattomuus tee vanhoille nivelille hyvää. Vanhuus ei ole sairaus, ja liike on aika pitkälle lääke.”
Aktiivinen eläkeläinen kulkee välillä kärryjen edessä, välillä kiitolaukkaa maastossa, välillä kouluratsastustunneilla ja Tiaisen puolison 12-vuotiaan tyttären opetusmestarina.
”Tavoite on, että sillä ei olisi kuin yksi vapaapäivä viikossa. Kilometrimäärät on tietysti laskeneet huippuvuosista ja lämmittelymäärät nousseet. Mutta ihan samat vauhdit sieltä tulee, ei se hidastunut ole”, Tiainen nauraa.
”Mielellään käytän sanaa eläkeläinen, en ex-ravuri. Jos hevonen on jalostettu ja valmennettu kuin ravihevonen, niin ei se siitä mihinkään muutu. Iivari on ihan ravuri siinä mielessä, että se juttu, mistä se tykkää, on mennä kovaa. Kouluratsastus on sellainen pakollinen paha, että tulee tehtyä erilaista liikettä. Se on sille hyvää jumppaa, mutta eihän se itse siitä nauti, vaikka sietääkin. Ei siitä ratsua siinä mielessä tule”, Tiainen toteaa.
”Jos Iivari joskus on vähän tylsistyneen oloinen lenkillä, niin ei tarvitse kuin ottaa ohjat käteen ja näyttää, että tuossa on suora, annapa mennä. Korvat ja häntä nousee pystyyn ja elämä hymyilee.”
