Yleisön kestosuosikki – viisi vuosikymmentä raviurheilun ytimessä

Kari Rosimon kulkiessa Vermon ravien aikana tallialueella ei voi olla huomaamatta, kuinka tunnettu hän on.”Hyvä Roitte, taas tuli ykkönen. Voittojahan tulee harva se päivä”, onnittelija hymyilee.”Älä muuta sano”, Rosimo vastaa.”Myös se suuri kakkonen oli todella hyvä, onnea siitä”, onnittelija jatkaa.”Joo kiitos. Oli se vähän niin kuin yllätys itsellekin”, Rosimo huikkaa kävellessään koko ajan kohti seuraavaa ajotehtävää.”Loppusuoralla huusin, että työnnä, työnnä”, sanailee toinen onnittelija.Rosimo kertoo kuulleensa rattaille asti harvinaisen paljon kannustusta.”Olisihan se ollut ihan jättipotti, jos olisi voittanut sen Sämpylän, kun ei siitä kukaan ole takaa tullut ohi”, Rosimo jälkipui.Edellä oleva katkelma on ravi-ihmisten puhetta toisilleen, mutta tarkennetaan vielä, että ”suuri kakkonen” tarkoittaa Knows Bestin juoksua derbyssä, Sämpylä tietysti derbyvoittaja Graceful Swampia ja ”Roitte” yhtä lempinimistä, joilla Rosimoa kutsutaan. Roitte keksittiin aikanaan F1-kuljettaja Carlos Reutemannista. Toinen Karista paljon käytetty kutsumanimi ”Kacke” juontaa juurensa taas Solvallan 80-luvun taituriajaja Karl-Erik Nilssonista.Knows Best juoksi Derbyssä maalilinjalle samalla ajalla Graceful Swampin kanssa, vaikka kilpaan lähdettäessä hevosten ero oli huikea. Sämpylällä oli 27 voittoa ja Rosimon ajokilla vasta 14 starttia..Helsinkiläisyleisön taputuksiin Rosimo sai tottua jo 70-luvun alussa. Tuolloin Käpylä täyttyi suosiotaan kasvattaneen lajin uusista kannattajista.Kari Rosimo ajoi 17-vuotiaana oman tallin hevosilla neljä voittoa samana päivänä. Se oli huippusaavutus aikakaudella, jolloin laina-ajajia ei ollut Suomessa ja kaikki kilpailivat oman tallin hevosilla.Rosimon valkoinen silkkipusero, jossa oli punaiset tähdet, tuli suurelle yleisölle tutuksi. Myös Helsingin Sanomat todisti kuvin ja sanoin, kuinka Käpylään ahtautui yli 10 000 katsojaa ilmaisraveihin katsomon uuden lasiseinän kunniaksi. Yleisöllä oli mahdollisuus pelata yksi V5-rivi ilmaiseksi, mutta 5 000 pelikuponkia ja 6 000 painettua käsiohjelmaa loppuivat kesken.Kilpailukuvassa Rosimo laskettelee Löröllä vakuuttavaan voittoon Vonkauksen ja Evert Ryyttärin edellä ja jättiyleisö takanaan. Lörö voitti kahdesti ja lisäksi Sävel sekä Kober omat lähtönsä..Voitettuja suurkilpailujaOP-Tuoppi 1971, Fritz Buttenhoffin Muistoajo 1971, Suviyön Suurravit 1972 Lörö, Kymenlaakso-ajo 1990 Larron, 1991 Black Tiger, 2003 Flower’s Emile, St. Leger 1991 Lynden Boy, Killerin Eliitti 1993 Hearts Lobell, 2014 Air Gunner, Kouvola-ajo 1995 Good Company, Kuopio Stakes 1997 Huge van Kemp, Kriterium 1997 Farmer’s Future, 2002 Cold Hard Wind, Tammakriterium 1997 Farmer’s Future, Eugen Pylvänäisen muistoajo 1998 New Grove Coin, 2001 Better Better Best, Kasvattajakruunu 1998 New Grove Coin, 2010 Capone, Seinäjokiajo 1999 Universe, 2002 Exchequer, Pikkupelimanni 2004 Artture, Oulu Express 2004 Artture, Erilo-juoksu 2008 Hepori, Villinmiehen Tammakilpa 2010 Ranch I Do I Do, Valkeala-ajo 2010, Pohjola Grand Prix 2010, Erkon Pokaali 2011, Suurmestaruus 2011 Tuokkolan Touho, Käpylä Grand Prix 2013 Day Cruice, Alopaeuksen Muistoajo 2014 Köppinen, Erkki Rajakoski Memorial 2014 Glory Dancer, Pilvenmäki Special 2018 New Life Wheels.Rosimo aloitti kansainvälisestikin varhain. Hän kilpaili jo 16-vuotiaana Norjassa.”Se oli hieno reissu. Ajoin Sävelellä Oslossa ja Momarkenissa. Vonkaus voitti. Mukana olivat Alo-Valo, Ero-Vappu, Tähden Lento ja lämminverisistä Thapsia ja Hannu Rantavaara. Kaikki kuusi hevosta matkasivat samassa autossa. Täytin sillä reissulla 17.”Ensimmäisen kilpailunsa Rosimo oli ajanut perheen työhevosella Pilkulla Hyrylässä.”Olin silloin 10-vuotias. Ensimmäisen voittoni ajoin Karjalohjan jääraveissa 12-vuotiaana samaisella Pilkulla. Aikaa on kulunut”, mies hymähtää lapsuusmuistoistaan isänsä Ilmari K.I. Rosimon tallissa.Kouluaikana hän treenasi hevosia joka päivä. Ilmari-isän eläessä tallissa oli parhaimmillaan yli 10 hevosta.”Sitten olisi tullut vieraitakin hevosia treeniin vaikka kuinka paljon, mutta tilat olivat rajalliset.””Meidän faija osti Lörön Puikkosen Jussilta. Isä kävi sitä kokeilemassa ja sillä oli muistaakseni silloin ravin kanssa ongelmia. Meillä Löröllä ja Sävelellä ajettiin halkoja aamusta iltaan, ne olivat työhevosia.”Lörö oli yleisön symppis, Kari Rosimo toteaa hevosesta, joka kilpaili joskus jopa UT eli ulkopuolella totalisaattorin ylivoimaisuutensa vuoksi. Nähtiin myös kilpailupäiviä, jolloin Lörö voitti kahdesti Vonkauksen, mutta Rosimo muistaa olleen perin harvinaista, jos Vonkauksen pääsi voittamaan.Pilvenmäen maratonilla voimaruunat kohtasivat.”Uskomattoman juoksupään omaavat ruunat erkanivat kauaksi”, kirjoitettiin Hesarissa kaksintaistelusta, joka päättyi niukasti Vonkauksen eduksi.”Vieterin voitin Löröllä ainakin Riihimäen Kristalliajossa eli kyllä se ne parhaat voitti”, Rosimo vakuuttaa.Hän muistaa ajaneensa Löröllä 80 voittoa ja Sävelellä 66.Tampereen vanhalla Hippoksella pidettiin kohutuloksena Sävelen 25-aikaa, jonka se juoksi Erilo-juoksun karsinnassa. Tulos pysyi sen ennätyksenä..Rosimolle ravivalmentajan ammatti lankesi automaattisesti. Hän piti tallia Vantaan Rekolassa ensin kahdessa paikassa, kunnes muutti hevoset Turenkiin armeija-ajakseen.Santahaminan Kadettikoulun suurilla talleilla ylivääpeli, moninkertainen SM-ratsastaja Veikko Heikkilä tunnisti sotamiehistä oitis toisen hevosmiehen, ylensi korpraaliksi ja nimesi tallimestariksi.Rosimo siirsi jatkossa ravitallinsa Nummelaan Jan-Erik Nygårdin entiselle tilalle ja jatkossa Otalammelle nykyiseen Mika Mäkelän paikkaan. Valmennettavia oli noin 20–25.”Super Grant, Cilla Glasgow, Just Count ja suomenhevonen Munter”, Rosimo luettelee ensimmäiseksi mieleen juolahtavia valmennettaviaan.Suomen ensimmäinen catch driver eli laina-ajaja Rosimosta tuli 1992. Hevosenomistaja Eero Vallila herätteli häntä ajatukseen kysymyksellään, että miksi mies pitää valmennustallia, jos se on Suomessa kannattamatonta.”Kun asiaa aluksi yritettiin selvittää, Hippos ei antanut lainakuskille aluksi lupaa, jos ei ollut valmentajalisenssiä. Piti olla myös 500 voittoa, että sai ajajalisenssin, mutta ei kulunut pitkään, kun niitä alettiin jakaa kuin perunoita torilla. Tänään kaikki haluavat olla lainakuskeja, kun lisenssin saa niin helpoin perustein. Mutta kuka nyt hevoset hoitaa ja treenaa”, Rosimo kysyy..Lainakuskiksi heittäytynyt Rosimo tapasi omistaja-valmentaja Hannu Laakkosen ensimmäisen kerran Vermossa.”Hannu kertoi, että olivat ostaneet aika mukavan tamman, nimeltään Hearts Lobell. Siitä lähtien yhteistyö on ollut mitä hienointa.”Jorma Kontiolla aloittanut Hearts Lobell oli jo tuolloin kuuluisa. Se kilpaili 9 vuotta huipulla ja voitti 57 kilpailua.Rosimo ajoi Hearts Lobellilla muun muassa tamman toisen voiton Killerin Eliitissä.”Se oli sellainen teräsmimmi. Jokaiseen uuteen starttiin se tuli kuin mitään ei olisi tapahtunut, iloisena, pirteänä ja aina valmiina. Se oli ihan käsittämätön”, Rosimo herkistyy.Exterminator oli ensimmäinen Laakkosten hevonen, jolla Rosimo kilpaili. Sen jälkeen yhteistyö on jatkunut monien valioyksilöiden kanssa. Better Better Best, Briso Vencedor, Take Me Home, Glenmorangie, Persos Yankee jatkoivat menestyskulkua Hannun ja hänen veljensä Mikko Laakkosen tallissa, ja vuonna 1995 Rosimo kohosi tuhannen voiton klubiin.Hearts Lobellin kilpasiskoihin lukeutui Suomessa Matti Brännaren hieno juoksija Our Nanny. Se myytiin kilpailukauden jälkeen takaisin Yhdysvaltoihin, kunnes sen nimi tuli Suomessa uudelleen esiin sen tyttärentyttären Skully Gullyn aikana.Rosimon pitkäaikainen hevosenomistaja Jussi Tervamaa lähetti hänet etsimään ulkomailta ”kunnon hevosta”.”Jussi antoi minulle valtuudet. Kävin kaksi kertaa Italiassa ja pari kertaa Ruotsissa. Löysin hyviä, mutten tarpeeksi hyviä.”Lopulta puhelut Yhdysvaltoihin Lahtisen Esalle johtivat hakijan oikeille jäljille. Varsa oli vielä silloin Floridassa. Sen siirryttyä valmentaja Mario Zuanettille Rosimo lensi koeajamaan varsaa Meadowlandsiin.”Kun olin ajanut 2-vuotiaalla Skully Gullylla, mulla ei ollut pienintäkään epäselvyyttä, että mikä koeajettavistani on juoksija. Ajoin yhden hiitin hiittikärrystä mailin 2:08 eli 19,6, josta viimeisen varttimailin 14,0. Se meni kuin tyhjää, korvat pystyssä. Olin varma, että se ostetaan.”.Tamma tuli 2-vuotiaana Suomeen, joten se sai aloittaa ilman pakkostarttisummaa 3-vuotiaana. Se juoksi heti koelähdössä SE:n 15,8.”Se oli ihan ylikylän peli”, Rosimo toteaa yhä. Hän ajoi ja valmensi tammaa sen uran alussa. Kaikki neljä starttia päättyivät voittoihin.”Turussa se oli kotioloista hieman oudommassa ympäristössä, ja kun päästin sitä menemään suoran alussa, niin 08,0 oli viimeinen puolikas. Sitten alkoi jo hirvittämään se vauhti, kun maali lähestyi. Aloin kelata jo vauhtia pois, niin armoton vauhti sillä oli.”Yankee Glide–Pine Chip-sukuinen Skully Gully muutti myöhemmin Ruotsiin ja jatkoi italialaisomistukseen.”Kontio kehui sen emänemää joka kerta, kun ajoi sitä. Hän voitti sillä aina”, Rosimo muistaa Our Nannysta, joka on täyssisko maailman parhaaksi ravitammaksi mainitun Moni Makerin emälle.”Tuollaisia huippusukuisia tammoja Amerikasta pitäisi edelleen yrittää ostaa Suomeen”, Rosimo painottaa.”Niiden kautta Suomella olisi mahdollisuus tuleviin Mascate Matcheihin tai Passionate Kempeihin kansainvälisellä ykköstasolla.”Lainakuskin työn rinnalla Rosimo on osallistunut usein myös valmennukseen, kuten esimerkiksi Skully Gullyn aikana. Hän on ajanut hiittejä valmentajille, jotka ovat sitä osanneet pyytää.”Kävin aika paljonkin hiittaamassa Hannun kanssa hevosia hänen valmentaessa Kytäjän kartanossa. Ja joskus taas hänen äitinsä Kaarina Laakkonen toi hevosia Vermoon hiitille ajettavakseni. Se oli hienoa aikaa.”Yksi Laakkosten kestomenestyjä tuolta ajalta oli 39 voittoa juossut Universe.”Se oli superhieno kilpahevonen, ihmisen palvelija ja aina hyvällä tuulella. Se oli sellainen oikein mun ihannehevonen.”Rosimo ja jenkkiruuna Better Better Best kilpailivat Ruotsissa ja pärjäsivät hyvin. Valjakko voitti kerran, oli toinen kerran, kahdesti kolmas ja kovassa 4-vuotisfinaalissa 500 000 kruunun ykköspalkinnosta neljäs.”Finaalin voitti Abano As, tuleva Prix d’Amériquen voittaja. Better Better Best oli siellä kovissa porukoissa, juoksi Super Photo Kosmosta ja Nagloa vastaan.”.Sitten alkoi jo hirvittämään se vauhti, kun maali lähestyi. Aloin kelata jo vauhtia pois, niin armoton vauhti sillä oli.Kari Rosimo Skully Gullysta..Ammattilaiset Pohjoismaissa tietävät tarkoin Rosimon tason urheilijana ja ammattikuskina. Hänen ei ole tarvinnut käydä ajamassa ulkomailla lisätäkseen tunnettuuttaan. Stig H Johansson lähetti Le Cannibalen hänen ajettavakseen. ”Kacke” voitti sillä derbykarsinnan ja oli Suur-Hollolan finaalissa toinen. Samoin Timo Nurmos luotti Rosimon ohjaskäsiin, joissa tallin Ranch I Do I Do korkkasi parikin suurkilpailuvoittoa Suomesta. Vuonna 2010 valjakko voitti Villinmiehen Tammakilvan.Kun Rosimolta tiedustelee, miten hän keskittyy ennen kilpailua, vastauksena on matala nauru:”En mitenkään”, Roitte naurahtaa.”Totta kai jos edessä on isompi kisa, niin varmaan jokainen siihen tsemppaa, mutta tätä on tehty niin kauan, että ei mitään taikatemppuja tehdä. Ihan normaalilla tahdilla mennään.”Kuinka tärkeää ajajalle on saada lämmittää kilpahevonen?”Valmentaja kertoo hevosen ominaisuudet yleensä, koitetaan sitä tietoa noudattaa ja sen mukaan edetä. Lämmityksessä katsotaan, miten hevonen ravaa, onko se suora ja siitä sitten keskustellaan.”Suositteletko lämmityksen jälkeen varusteiden tai kärryjen vaihtoa?”Kyllähän nykyiset ammattivalmentajat tietävät varusteet kullekin hevoselle, ei niissä ole paljoa korjailemista meikäläisellä.”Entä kenkien riisumiset kilpailuun?”Sehän on hevoskohtaista, mutta kyllähän siitä tuhoa tulee, jos niitä jatkuvasti revitään pois. Olen monelle sanonut, että minkähänlainen voittosumma Varennella ja Victory Tillyllä olisi, jos ne olisivat juosseet ilman kenkiä. Ne juoksivat aina kengät jalassa.”Kenkien riisuminen on Rosimon näkemyksen mukaan täysin hevoskohtaista, jollekin on hyötyä, jollekin haittaa.”Monelle tulee laukka ekaan kurviin, kun ne rullivat yli. Sitä on nähty myös hyvin paljon.”.Olet ajanut viisi vuosikymmentä kilpaa. Mikä siinä on tärkeintä?”Jokainenhan haluaa voittaa. Kilpailuhenki. Se on vain jäänyt veriin.”Käytätkö kelloa kilpailussa?”En juuri seuraa omalla kellolla vauhtia, kyllä ne tornista ottavat aikaa. Joskus itse valmentamia mielenkiintoisia hevosia, kuten Skully Gullya tai lähtöön laukanneen hevosen kirivauhtia olen kellottanut.”Kuunteletko kuulutukset?”Harvalla radalla ne kuuluvat, esimerkiksi Vermossa kuuluu tosi heikosti.”Kilvanajo Suomessa, minkälaista se on?”Kyllä täällä aika lailla ajetaan, mitä sen lähdön hevoset pystyvät menemään. Ruotsissa on eri juttu, siellä on isommat palkinnot. Siellä jotakin lahjakasta hevosta on varaa vähän säästääkin. Täällä samanlaiset pussiin jäämiset ovat harvinaisia.””Tutun treenarin, kuten Hannu Laakkosen kanssa on joskus aloitettu hevosella, joka tulee esimerkiksi pitkältä 10 kuukauden tauolta. Silloin ei ole vielä varmaa tietoa sen kunnosta, joten mennään varovaisella juoksulla avausstartissa. Näin teimme viimeksi Joe Di Maggiolla.”Miten pahoissa ravikolareissa olet ollut?”Mulla on käynyt ihan älytön tuuri, koskaan ei ole mennyt luita poikki. Läheltä piti -tilanteita on ollut, kun on mennyt hevosia pään kautta ympäri.”Turussa 2015 Turotin löi etujaloillaan Rosimon kypärään niin, että hän lensi rataan ja meni hetkeksi tajuttomaksi. ”Kacke” nousi jaloilleen hieman sekavana ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalatutkimuksiin, mutta vakavampia vaurioita ei onneksi todettu.Syksyä kohti Rosimolla työt jatkuvat tasaiseen tahtiin. Tänään Vermossa hänellä on kolme ajettavaa, samoin lauantaina Lappeessa ja sen jälkeen kaksi sunnuntaina Lahdessa. Harrastajavalmentajat ajattavat hevosiaan myös mielellään Rosimolla.”Hän hakee aloittelevan hevosen katokselta, kertoo selkeästi mielipiteensä ja osaa jakaa neuvoja jatkoa ajatellen hevosta kehittävästi”, kiteyttää Katja Koli, jonka Adelante juoksi Rosimolle uran 2635. voiton Vermon paikallisraveissa viime sunnuntaina.Nykyään Rosimo käy usein Vermossa auttamassa valmentaja Juhani Tapanin pikkutallilla valmentavaa Kia Tapania. Hän tekee sen jo siitäkin mielenkiinnosta, että tallissa asuu hänen oma hevosensa, 6-vuotias ruuna Batt Match (5: 3-1-1)..Jatka lausettaAamulla ensimmäiseksi… katson, minkälainen keli tulee, minkälainen ilma on.Jos saisin valita gourmetillallisen... siinä olisi valkosipuliperunat ja oikein paksu, mehukas häränpihvi ja hyvä aromivoi päällä provencale-tyyliin.Suosikkitelevisiosarjani on… tai oli – ei tule enää – Pulttibois. Se oli ihan ylivoimainen Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sarja. Kaiken kaikkiaan mainio ohjelma.Ensiaskelista jo näin... että on juoksija, kun ajoin Skully Gullylla harjoituskärryillä Meadowlandsissa ja se juoksi viimeisen varttimailin 14-vauhdilla.Uraltani on jäänyt eniten harmittamaan… Teivon Kriterium vuonna 2004, kun Artture haparoi loppusuoralla kärjestä kaksi laukka-askelta ja hylättiin..”Se on kilpaillut vain viisi kertaa. Se on lahjakas, hyväsukuinen ja kiva hevonen, joten kokeillaan nyt tämä syksy ainakin”, KR Stablen omistaja eli itse Kari Rosimo sanoo.”Sen isä on Zola Boko ja emä Sweetest Kiss. Emänisä Windsong’s Legacy oli 32 vuoteen ensimmäinen Triple Crown -voittaja sitten Super Bowlin. Windsong’s Legacysta on nyt Chapter Seven, joka on aivan mahdoton siitosori. Batt Matchin emänemä on Muscles Yankeen täyssisko”, omistaja luettelee.Omasta elämästään Rosimo, 66, toteaa ytimekkäästi, että ikä on vain numeroita ja terveys on rautaa.”Hevostöitä tekemällä kunto säilyy. Viet hevosta tarhaan tai työnnät kottikärryjä, siinä treenaat koko ajan kuin huomaamatta. Kaikilla hevosihmisillä on siksi rautainen kunto”, hän vakuuttaa.Lähimpiä ystäviä ”Kackella” on ammattikunnassa niin paljon, että luettelo on älyttömän pitkä, kuten Rosimo itse sanoo.”Korven Heikki, Moilanen, Teivainen, Korven Ilkka, niitä on niin lukematon määrä. Kaikki ollaan hyviä kavereita.””Heikin kanssa aloitimme nuorena poikana, kuljettiin paljon yhdessä ja käytiin jopa Ruotsi valloittamassa. Se ei vaan onnistunut. Meidän kalusto ei riittänyt, oltiin nuoria poikia ja matkassa Koberin ja Katjan kanssa.”Mies on asunut Nummelassa jo vuosikymmenet.”Perhettä ei ole, asun yksin tällä hetkellä. Morsiamia elämässä on toki riittänyt, on ollut tummaa ja vaaleaa ja siltä väliltä”, helsinkiläisten ravikatsojien kestosuosikki loppukeventää..”Ravikilpailusäännöissä korjattavaa”Rosimo ei ole mikään jees-mies, kuten hyvin tiedetään.26 734 kertaa kilpaa hevosilla ajanut Kari Rosimo myöntää, että kilvanajo Suomessa on tänään siistimpää kuin hurjimpina vuosina. Nykyiset ravikilpailusäännöt eivät kuitenkaan saa mieheltä kaikilta osin hyväksyntää.”On mennyt mahdottomaksi rahastamiseksi, että esimerkiksi esittelystä myöhästymisestä sakotetaan. Sillä ei ole mitään merkitystä lähdön tulojärjestykseen eikä muuhunkaan.”Esittelystä myöhästyminen johtuu Rosimon mukaan aina jostakin, usein vaikka vain siitä, että hevosen tuoja ajaa verryttelyringissä yhden ylimääräisen lenkin.”Vaikka ajaja olisi oikealla paikalla oikealla hetkellä, silti ajaja on aina sakon saaja.”Tuomareiden kaista-ajon vahtiminen loppusuoralla saa hevosilla 56 vuotta kilpaa ajaneelta Rosimolta myös kritiikkiä.”Kun nyt olemme 50 vuotta harjoitelleet, tuntuu, että kukaan ei osaa ajaa oikeata kaistaa maaliin. Yleensä hevonen, joka alkaa hieman puutumaan lopussa – eihän niillä hirveästi ruutia yleensä jää – se puoltaa joko sisälle tai ulospäin.””Jos olet 10 metrin johtoasemassa, sillä ei hirveästi ole merkitystä, vaihtaako puoli rataa tai radan verran kaistaa, jos se ei häiritse ketään. En näe mitään järkeä tuollaisessa säännössä.”Rosimo vertaa kaista-ajon vahtimista kansainväliseen ajokulttuuriin.”Prakas tuli aikanaan viisi rataa ulommaksi ja voitti Hambletonianin loppusuoralla. Ukolle hurrattiin, että ajoitpa hyvin”, Rosimo huomauttaa.Hän on nähnyt loppusuoran ajot myös Vincennesissä. Siellä toisinaan hevonen siirtyy koko radankin leveydeltä sisältä ulos loppusuoralla.Lähetysautojen kiihdytykset jaksavat hämmästyttää pitkän linjan kuskia.”En voi ymmärtää, että miten voi olla ratoja, joissa autot lähtevät eri lailla? Kun niissä on ne automaatit? Eikö niitä osata säätää vai eivätkö nopeusautomaatit ole käytössä? Miksi?””Eroja on, mutta ei saisi olla – tietenkään.”Ohjastajan hevosen omistajasääntö joutaisi Rosimon mukaan myös romukoppaan.”Olkoon kenen hevonen tahansa, silloin kun lippu lyödään alas, kuskilla ei ole enää kuin yksi ajatus: olla ensimmäisenä siellä maalissa. Onneksi tallipelihöpinät ovat jo loppuneet.”

Yleisön kestosuosikki – viisi vuosikymmentä raviurheilun ytimessä

Aiheeseen liittyvää