Tiedetään, että hevonen on luotu liikkumaan. Kiiltokuvissa hevoset liikkuvat aina laukkaamalla, mutta todellisuus on tylsempi: pääasiassa hevoset kävelevät..On ehkä perusteltua sanoa, että käynti on aliarvostettu askellaji. Käyntiharjoituksia tehdään lähinnä silloin, kun on rospuutto eikä hevosilla uskalla treenata ravissa ja laukassa. Hevosta tulee kävelytettyä narun päässä paljon harvemmin kuin koiraa..Olisi kuitenkin muistettava, että käynti on kaiken perusta, huomauttaa fysioterapeutti Tuulia Luomala. Luomala hoitaa työkseen myös hevosia, ja on sitä mieltä, että keskimäärin sekä harraste- että kilpahevosten pitäisi kävellä paljon enemmän. ”Päivän trendi on, että kävely on vähän sellainen pakollinen paha.”.Käveleminen palauttaaLuomala korostaa kävelyn merkitystä kestävän elimistön rakentumisen kannalta. Oikeanlaisella käyntiharjoittelulla paitsi kasvatetaan hevosen kuntoa, myös edistetään sen palautumista..Käyntiharjoittelu muun muassa vahvistaa ja toisaalta säästää hevosen niveliä, sillä käynnissä nivelpinnoille tuleva kuormitus on luonnollisesti pienempi kuin ravissa ja laukassa..Monia vikoja pystytään kompensoimaan sillä, että käynti rakennetaan huolellaFysioterapeutti Tuulia Luomala.”Hevosen tuki- ja liikuntaelimistöä pystytään säästämään, kun harjoitusohjelmassa on mukana myös pitkiä käyntipätkiä”, Luomala sanoo. ”Käynnissä iskuvoima, mikä tulee jalan osuessa maahan, ei ole niin kova. Lihas joutuu aktivoitumaan, mutta iskutus on pienempi.”.Kun tuloksia halutaan nopeasti, monelta saattaa kuitenkin unohtua, että kestävä hevonen rakennetaan huolellisella kävelytyöllä, Luomala toteaa..”Helposti harjoitellaan vain ravissa ja laukassa. Pitkäjaksoinen, rento kävely on kuitenkin äärimmäisen tärkeää nivelistön ja hevosen koko lihas-, hermosto- ja lihaskalvorakenteiston toiminnan kannalta.”.Luomala haluaa erityisesti painottaa kävelemisen roolia osana palautumista..”Harjoittelu on hevoselle aina jonkinlainen stressitekijä. Harjoitus stressaa kudoksia ja koko elimistöä, ja sen kautta kehitys lopulta tapahtuu, aivan kuten ihmisilläkin.”.Jatkuva stressi aiheuttaa sen, ettei stressihormonien taso pääse laskemaan, eikä keho pysty korjaamaan itse itseään. Jotta keho pystyy vahvistumaan, stressitaso on saatava harjoittelun ohessa myös alas. ”Jos koko ajan treenataan liian kovaa, lihas ei enää vahvistu ja sidekudokset alkavat heikentymään.”.Harjoittelun vastapainoksi tarvitaan siis jotain, jonka avulla pystytään rauhoittamaan hevosen hermostoa. Käveleminen on yksi parhaista keinoista, Luomala sanoo. ”Voidaan ajatella, että kävely on vähän kuin mantra”, hän kuvailee..”Kun rasitus on optimaalista, keho pääsee palautumaan, ja se pystyy korjaamaan harjoittelussa tulleet vauriot. Käynti on hyvä keino harjoittaa ja vahvistaa hevosta, mutta samalla se on tapa rauhoittaa muun harjoittelun tuomaa kuormitusta kehossa.”.Kävelytystarpeeseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka paljon hevonen liikkuu omatoimisesti. Nykyään yhä useammilla talleilla hevosten omaehtoista liikkumista on pyritty edistämään muun muassa erilaisilla aktivoivilla ulkoiluratkaisulla, joissa hevosia houkutellaan kävelemään esimerkiksi eri ruokintapisteiden välillä..Joka tapauksessa treenaamiseen ohessa olisi hyvä kävellä aina vähintään 15–20 minuutin alku- ja loppukäynnit, Luomala sanoo..”Pelkkinä kävelypäivinä tunti, puolitoista olisi monelle hevoselle hyvä. Siinä ajassa päästäisiin kävelyn hyötyihin.”.Käynneissä on erojaHyvä nyrkkisääntö sopivan kävelyvauhdin tunnistamiseen on, että hevonen pystyy kävelemään rennosti ja liike kulkee läpi koko sen kehon, takaa eteen. Liikkumisen tulee näyttää helpohkolta, Luomala selittää..Hän huomauttaa, että helposti ajatellaan, että kaikenlainen kävely on hevoselle yhtä lailla hyväksi. Se ei aivan pidä paikkaansa..”Kävelyn olisi oltava rytmikästä. Jos hevosella on vaikeuksia pitää yllä käynnin nelitahtista rytmiä ja se alkaa jännittymään kaulastaan, vauhti on liian kova. Jos hevonen alkaa laahaamaan jalkojaan ja kiemurtelemaan, vauhti on liian hidas.”.Hyvä käynti ei ole automaatio, vaan sitä täytyy yleensä työstää. Erityisesti ravihevosilla hyvän käynnin rakentaminen jää Luomalan kokemuksen mukaan usein tekemättä..”Varsinkin silloin, kun hevonen ei ehkä ole rakenteeltaan aivan priima, monia vikoja pystytään kompensoimaan sillä, että käynti rakennetaan huolella”, Luomala sanoo..”Hyvässä käynnissä hevosen lantio kiertyy, ranka liikkuu elastisesti ja kaula venyy pehmeästi eteenpäin. Tasainen, reippaahko mutta rento tahti vaikuttaisi aktivoivan elimistöä kaikista parhaiten.”.Ravissa ja laukassa lihasten aktivaatio tapahtuu enemmän rangan tukemisen kautta, Luomala selittää. Silloin hevosen runko on stabiilimpi kuin käynnissä, vaikka raajojen koukistuskulmat kasvavatkin. ”Mitä rennommin hevonen pystyy menemään, sen vapaammin ranka pystyy liikkumaan. Ja mitä enemmän vastusta tai vauhtia on, sen enemmän keskivartalon on aktivoiduttava tukemaan rankaa.”.Esimerkiksi reellä ajettavassa voimaharjoittelussa on käynnin vauhti ja harjoituksen vastus on hevosen lähtötaso huomioiden pidettävä tarpeeksi maltillisena, sillä liian kova yhtäkkinen kuormitus aiheuttaa helposti vammoja. Jotkut harjoittelevat reellä myös kesäkelillä hiekalla tai nurmella, jolloin vastus on huomattavasti kovempi kuin lumella..Vastuksen kasvaessa vatsalihasten lisäksi erityisesti sekä pitkät että leveät selkälihakset, pakarat ja takareidet ovat kovilla. Hevosen takaosa toimii moottorina, mutta myös etujalat ovat tärkeässä roolissa, Luomala huomauttaa. ”Kaikki neljä jalkaa osallistuvat kiihdytykseen ja jarrutukseen.”.Erityisesti voimaharjoittelua tehdessä on olennaista tarkkailla, että hevonen on halukas tekemään työnsä, Luomala painottaa. Se ei siis näytä niin kutsuttuja kipusignaaleja, kuten huiski hännällään, vedä korviaan taakse, tai rypistä sieraimiaan tai silmiään..”Työhevosilla maksimivetoja tehdessä epämukavuusalueella voidaan joutua käymään, mutta mielestäni ravureiden tai ratsujen perään ei ole syytä laittaa niin paljon painoa, että vetäminen kävisi kauhean hankalaksi. On huomioitava, mitä hevoselta odotetaan.”.Myös ratsut ajo-opetukseenLuomala toteaa, että käyntiharjoittelun takia ratsuillekin voisi olla eduksi, että ne opetettaisiin ajolle..”Minun mielestäni se olisi erittäin järkevää. On tyypillistä, että jossain vaiheessa hevoselle tulee esimerkiksi koukistajajänteen tai hankositeen ongelmia, tai ligamenttivaurioita, ja silloin sitä olisi hyvä kävelyttää juuri kärryistä. Ratsastajan paino vaikuttaa hevosten askelluksen iskuvoimaan ja lisää jalkojen kuormitusta.”.Jos hevosella on esimerkiksi etujalan hankositeessä vamma, ratsastajan paino voi rasittaa etujalkoja liikaa, Luomala huomauttaa..”Kärryiltä lihaskunto saadaan ylläpidettyä paremmin myös kävelyjakson ajan. Ajaessa lihakset saadaan aktivoitua hyvin. Kun lihas saadaan aktivoitumaan ja pullistumaan voimakkaasti, se vaikuttaa kaikkiin kalvorakenteisiin lihasten päällä, mikä taas vaikuttaa hermoihin ja verisuoniin kalvojen ja lihassolujen välissä. Se auttaa hengitys- ja verenkiertojärjestelmää toimimaan.”.Luomala painottaa, että hevonen menettää lihasmassaansa nopeasti, jos sitä kävelytetään vain hitaassa käynnissä narun perässä..”Lihaksen poikkipinta-ala vähenee aika tavalla jo muutamassa viikossa, jos lihasta ei aktivoida tarpeeksi. Kalvorakenteisto ja lihaskudos alkavat menettää elastisuutta ja voimaansa, ja niiden rakentaminen uudelleen kestää pitkään. Mitä paremmin lihasta saadaan aktivoitua, sen paremmin hevosen jänteet ja lihaskalvojärjestelmä voivat.”.Käynnin merkitystä osana hevosen kuntouttamista ei pidä aliarvioida, eikä nopeampiin askellajeihin ole syytä kiirehtiä, Luomala toteaa..”Yleensä kuntoutuminen lähtee hyvin liikkeelle, mutta on muistettava, että sidekudoksen uusiutumisaika on vuosi, ennen kuin se palautuu normaaliin lujuuteensa. Treenaamisessa ja kilpailuttamisessa on oltava tarkkana, että hevonen todella kuntoutuu kunnolla.”.”Ihmispuoleltakin tiedetään, että suurin riski vammalle on edellinen vamma. Silloin kuntoutumisprosessi ei ole mennyt maaliin, vaan elimistöön on jäänyt heikkouksia.”.Käveleminen on turvallista ja tehokastaMoninkertainen työmestareiden valmentaja Kauko Tuominen luottaa kävelyttämiseen lähes ykkösvalmennus-keinona.Hyvä, reipas käynti on Tuomisen mukaan hevosen tärkeä ominaisuus.Kävelyvalmennus on turvallista ja tehokasta. Enempää vauhtia ei päivittäisessä treeniajossa tarvita.Tuominen sanoo, että jos hevosta pääasiassa kävelyttää, hevonen treenautuu ilman, että vauhti pääsee tekemään vahinkoa.Vauhti on vaarallista. Se syö sekä päätä, että kehoa.Lisäbonuksena kävelyvalmennuksessa on se, kun vauhtia ei valmennuksessa pyydetä, hevonen tarvittaessa tarjoaa sitä mielellään.”Hevonen kerää sopivasti painetta siinä.”Kävelyä voi ajaa pitkän aikaa, siinä ei ole ylärajaa. Tunnin kerrallaan nyt ainakin. Se käy sekä juoksijoille että työhevosille.”Ja varsinkin se sopii kuumille hevosille.””Yleensä se on se nykyajan ihminen, jolla ei vaan ole aikaa järjestää sitä kävelyttämistä.””Kovan vauhdin ajamisessa saa sen sijaan olla kyllä hyvin varovainen. Siitä ei ole hevoselle hyötyä.”.Tuominen ei itse aja hiittiä, ei juoksijaori Tristerilläkään. ”En metriäkään. No, okei joskus saatan pikku pätkän laskea vastakarvaan, mutta en koskaan käännä kilpailusuuntaan.”Metsässä ajaminen ja erilaisten töiden tekeminen siellä on hyvin hyödyllistä, vaihteleva pohja ja erilaiset tehtävät tekevät hyvää hevosen keholla. Mutta kävelyä voi ajaa myös raviradalla.Siitä Tuominen on tarkka, ettei kävelyn ajaminen mene ajeluksi, ajeleskeluksi. Hän ei aja pitkillä tai löysillä ohjilla, eikä sillä lailla, että antaisi hevosen pysähdellä syömään tai muutenkaan pysähdellä mielensä mukaan.”Kyllä se hevonen siinä ihan töissä on. Aina ohjastuntumalla ja ajetaan reipasta kävelyä, niin, että nousee pieni hiki pintaan”, hän toteaa.”Hiki toimii myös minun henkilökohtaisena sykemittarinani”, hän hauskuttaa. ”Kun vesi tippuu hevosen mahan alta, silloin ovat sykkeet käyneet riittävän korkealla. Puhaltaa ei tarvitse, eikä kävelyn jälkeen pidäkään.”Tuominen ei käytä jarrukärryä tai rengasta, hänen tapauksessaan vastus tulee kevyehköstä omatekoisesta reestä, jota hänellä on käytössä ajaessaan kesät talvet. Valjaina tietenkin työvaljaat länkineen.
Tiedetään, että hevonen on luotu liikkumaan. Kiiltokuvissa hevoset liikkuvat aina laukkaamalla, mutta todellisuus on tylsempi: pääasiassa hevoset kävelevät..On ehkä perusteltua sanoa, että käynti on aliarvostettu askellaji. Käyntiharjoituksia tehdään lähinnä silloin, kun on rospuutto eikä hevosilla uskalla treenata ravissa ja laukassa. Hevosta tulee kävelytettyä narun päässä paljon harvemmin kuin koiraa..Olisi kuitenkin muistettava, että käynti on kaiken perusta, huomauttaa fysioterapeutti Tuulia Luomala. Luomala hoitaa työkseen myös hevosia, ja on sitä mieltä, että keskimäärin sekä harraste- että kilpahevosten pitäisi kävellä paljon enemmän. ”Päivän trendi on, että kävely on vähän sellainen pakollinen paha.”.Käveleminen palauttaaLuomala korostaa kävelyn merkitystä kestävän elimistön rakentumisen kannalta. Oikeanlaisella käyntiharjoittelulla paitsi kasvatetaan hevosen kuntoa, myös edistetään sen palautumista..Käyntiharjoittelu muun muassa vahvistaa ja toisaalta säästää hevosen niveliä, sillä käynnissä nivelpinnoille tuleva kuormitus on luonnollisesti pienempi kuin ravissa ja laukassa..Monia vikoja pystytään kompensoimaan sillä, että käynti rakennetaan huolellaFysioterapeutti Tuulia Luomala.”Hevosen tuki- ja liikuntaelimistöä pystytään säästämään, kun harjoitusohjelmassa on mukana myös pitkiä käyntipätkiä”, Luomala sanoo. ”Käynnissä iskuvoima, mikä tulee jalan osuessa maahan, ei ole niin kova. Lihas joutuu aktivoitumaan, mutta iskutus on pienempi.”.Kun tuloksia halutaan nopeasti, monelta saattaa kuitenkin unohtua, että kestävä hevonen rakennetaan huolellisella kävelytyöllä, Luomala toteaa..”Helposti harjoitellaan vain ravissa ja laukassa. Pitkäjaksoinen, rento kävely on kuitenkin äärimmäisen tärkeää nivelistön ja hevosen koko lihas-, hermosto- ja lihaskalvorakenteiston toiminnan kannalta.”.Luomala haluaa erityisesti painottaa kävelemisen roolia osana palautumista..”Harjoittelu on hevoselle aina jonkinlainen stressitekijä. Harjoitus stressaa kudoksia ja koko elimistöä, ja sen kautta kehitys lopulta tapahtuu, aivan kuten ihmisilläkin.”.Jatkuva stressi aiheuttaa sen, ettei stressihormonien taso pääse laskemaan, eikä keho pysty korjaamaan itse itseään. Jotta keho pystyy vahvistumaan, stressitaso on saatava harjoittelun ohessa myös alas. ”Jos koko ajan treenataan liian kovaa, lihas ei enää vahvistu ja sidekudokset alkavat heikentymään.”.Harjoittelun vastapainoksi tarvitaan siis jotain, jonka avulla pystytään rauhoittamaan hevosen hermostoa. Käveleminen on yksi parhaista keinoista, Luomala sanoo. ”Voidaan ajatella, että kävely on vähän kuin mantra”, hän kuvailee..”Kun rasitus on optimaalista, keho pääsee palautumaan, ja se pystyy korjaamaan harjoittelussa tulleet vauriot. Käynti on hyvä keino harjoittaa ja vahvistaa hevosta, mutta samalla se on tapa rauhoittaa muun harjoittelun tuomaa kuormitusta kehossa.”.Kävelytystarpeeseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka paljon hevonen liikkuu omatoimisesti. Nykyään yhä useammilla talleilla hevosten omaehtoista liikkumista on pyritty edistämään muun muassa erilaisilla aktivoivilla ulkoiluratkaisulla, joissa hevosia houkutellaan kävelemään esimerkiksi eri ruokintapisteiden välillä..Joka tapauksessa treenaamiseen ohessa olisi hyvä kävellä aina vähintään 15–20 minuutin alku- ja loppukäynnit, Luomala sanoo..”Pelkkinä kävelypäivinä tunti, puolitoista olisi monelle hevoselle hyvä. Siinä ajassa päästäisiin kävelyn hyötyihin.”.Käynneissä on erojaHyvä nyrkkisääntö sopivan kävelyvauhdin tunnistamiseen on, että hevonen pystyy kävelemään rennosti ja liike kulkee läpi koko sen kehon, takaa eteen. Liikkumisen tulee näyttää helpohkolta, Luomala selittää..Hän huomauttaa, että helposti ajatellaan, että kaikenlainen kävely on hevoselle yhtä lailla hyväksi. Se ei aivan pidä paikkaansa..”Kävelyn olisi oltava rytmikästä. Jos hevosella on vaikeuksia pitää yllä käynnin nelitahtista rytmiä ja se alkaa jännittymään kaulastaan, vauhti on liian kova. Jos hevonen alkaa laahaamaan jalkojaan ja kiemurtelemaan, vauhti on liian hidas.”.Hyvä käynti ei ole automaatio, vaan sitä täytyy yleensä työstää. Erityisesti ravihevosilla hyvän käynnin rakentaminen jää Luomalan kokemuksen mukaan usein tekemättä..”Varsinkin silloin, kun hevonen ei ehkä ole rakenteeltaan aivan priima, monia vikoja pystytään kompensoimaan sillä, että käynti rakennetaan huolella”, Luomala sanoo..”Hyvässä käynnissä hevosen lantio kiertyy, ranka liikkuu elastisesti ja kaula venyy pehmeästi eteenpäin. Tasainen, reippaahko mutta rento tahti vaikuttaisi aktivoivan elimistöä kaikista parhaiten.”.Ravissa ja laukassa lihasten aktivaatio tapahtuu enemmän rangan tukemisen kautta, Luomala selittää. Silloin hevosen runko on stabiilimpi kuin käynnissä, vaikka raajojen koukistuskulmat kasvavatkin. ”Mitä rennommin hevonen pystyy menemään, sen vapaammin ranka pystyy liikkumaan. Ja mitä enemmän vastusta tai vauhtia on, sen enemmän keskivartalon on aktivoiduttava tukemaan rankaa.”.Esimerkiksi reellä ajettavassa voimaharjoittelussa on käynnin vauhti ja harjoituksen vastus on hevosen lähtötaso huomioiden pidettävä tarpeeksi maltillisena, sillä liian kova yhtäkkinen kuormitus aiheuttaa helposti vammoja. Jotkut harjoittelevat reellä myös kesäkelillä hiekalla tai nurmella, jolloin vastus on huomattavasti kovempi kuin lumella..Vastuksen kasvaessa vatsalihasten lisäksi erityisesti sekä pitkät että leveät selkälihakset, pakarat ja takareidet ovat kovilla. Hevosen takaosa toimii moottorina, mutta myös etujalat ovat tärkeässä roolissa, Luomala huomauttaa. ”Kaikki neljä jalkaa osallistuvat kiihdytykseen ja jarrutukseen.”.Erityisesti voimaharjoittelua tehdessä on olennaista tarkkailla, että hevonen on halukas tekemään työnsä, Luomala painottaa. Se ei siis näytä niin kutsuttuja kipusignaaleja, kuten huiski hännällään, vedä korviaan taakse, tai rypistä sieraimiaan tai silmiään..”Työhevosilla maksimivetoja tehdessä epämukavuusalueella voidaan joutua käymään, mutta mielestäni ravureiden tai ratsujen perään ei ole syytä laittaa niin paljon painoa, että vetäminen kävisi kauhean hankalaksi. On huomioitava, mitä hevoselta odotetaan.”.Myös ratsut ajo-opetukseenLuomala toteaa, että käyntiharjoittelun takia ratsuillekin voisi olla eduksi, että ne opetettaisiin ajolle..”Minun mielestäni se olisi erittäin järkevää. On tyypillistä, että jossain vaiheessa hevoselle tulee esimerkiksi koukistajajänteen tai hankositeen ongelmia, tai ligamenttivaurioita, ja silloin sitä olisi hyvä kävelyttää juuri kärryistä. Ratsastajan paino vaikuttaa hevosten askelluksen iskuvoimaan ja lisää jalkojen kuormitusta.”.Jos hevosella on esimerkiksi etujalan hankositeessä vamma, ratsastajan paino voi rasittaa etujalkoja liikaa, Luomala huomauttaa..”Kärryiltä lihaskunto saadaan ylläpidettyä paremmin myös kävelyjakson ajan. Ajaessa lihakset saadaan aktivoitua hyvin. Kun lihas saadaan aktivoitumaan ja pullistumaan voimakkaasti, se vaikuttaa kaikkiin kalvorakenteisiin lihasten päällä, mikä taas vaikuttaa hermoihin ja verisuoniin kalvojen ja lihassolujen välissä. Se auttaa hengitys- ja verenkiertojärjestelmää toimimaan.”.Luomala painottaa, että hevonen menettää lihasmassaansa nopeasti, jos sitä kävelytetään vain hitaassa käynnissä narun perässä..”Lihaksen poikkipinta-ala vähenee aika tavalla jo muutamassa viikossa, jos lihasta ei aktivoida tarpeeksi. Kalvorakenteisto ja lihaskudos alkavat menettää elastisuutta ja voimaansa, ja niiden rakentaminen uudelleen kestää pitkään. Mitä paremmin lihasta saadaan aktivoitua, sen paremmin hevosen jänteet ja lihaskalvojärjestelmä voivat.”.Käynnin merkitystä osana hevosen kuntouttamista ei pidä aliarvioida, eikä nopeampiin askellajeihin ole syytä kiirehtiä, Luomala toteaa..”Yleensä kuntoutuminen lähtee hyvin liikkeelle, mutta on muistettava, että sidekudoksen uusiutumisaika on vuosi, ennen kuin se palautuu normaaliin lujuuteensa. Treenaamisessa ja kilpailuttamisessa on oltava tarkkana, että hevonen todella kuntoutuu kunnolla.”.”Ihmispuoleltakin tiedetään, että suurin riski vammalle on edellinen vamma. Silloin kuntoutumisprosessi ei ole mennyt maaliin, vaan elimistöön on jäänyt heikkouksia.”.Käveleminen on turvallista ja tehokastaMoninkertainen työmestareiden valmentaja Kauko Tuominen luottaa kävelyttämiseen lähes ykkösvalmennus-keinona.Hyvä, reipas käynti on Tuomisen mukaan hevosen tärkeä ominaisuus.Kävelyvalmennus on turvallista ja tehokasta. Enempää vauhtia ei päivittäisessä treeniajossa tarvita.Tuominen sanoo, että jos hevosta pääasiassa kävelyttää, hevonen treenautuu ilman, että vauhti pääsee tekemään vahinkoa.Vauhti on vaarallista. Se syö sekä päätä, että kehoa.Lisäbonuksena kävelyvalmennuksessa on se, kun vauhtia ei valmennuksessa pyydetä, hevonen tarvittaessa tarjoaa sitä mielellään.”Hevonen kerää sopivasti painetta siinä.”Kävelyä voi ajaa pitkän aikaa, siinä ei ole ylärajaa. Tunnin kerrallaan nyt ainakin. Se käy sekä juoksijoille että työhevosille.”Ja varsinkin se sopii kuumille hevosille.””Yleensä se on se nykyajan ihminen, jolla ei vaan ole aikaa järjestää sitä kävelyttämistä.””Kovan vauhdin ajamisessa saa sen sijaan olla kyllä hyvin varovainen. Siitä ei ole hevoselle hyötyä.”.Tuominen ei itse aja hiittiä, ei juoksijaori Tristerilläkään. ”En metriäkään. No, okei joskus saatan pikku pätkän laskea vastakarvaan, mutta en koskaan käännä kilpailusuuntaan.”Metsässä ajaminen ja erilaisten töiden tekeminen siellä on hyvin hyödyllistä, vaihteleva pohja ja erilaiset tehtävät tekevät hyvää hevosen keholla. Mutta kävelyä voi ajaa myös raviradalla.Siitä Tuominen on tarkka, ettei kävelyn ajaminen mene ajeluksi, ajeleskeluksi. Hän ei aja pitkillä tai löysillä ohjilla, eikä sillä lailla, että antaisi hevosen pysähdellä syömään tai muutenkaan pysähdellä mielensä mukaan.”Kyllä se hevonen siinä ihan töissä on. Aina ohjastuntumalla ja ajetaan reipasta kävelyä, niin, että nousee pieni hiki pintaan”, hän toteaa.”Hiki toimii myös minun henkilökohtaisena sykemittarinani”, hän hauskuttaa. ”Kun vesi tippuu hevosen mahan alta, silloin ovat sykkeet käyneet riittävän korkealla. Puhaltaa ei tarvitse, eikä kävelyn jälkeen pidäkään.”Tuominen ei käytä jarrukärryä tai rengasta, hänen tapauksessaan vastus tulee kevyehköstä omatekoisesta reestä, jota hänellä on käytössä ajaessaan kesät talvet. Valjaina tietenkin työvaljaat länkineen.
