Varsan syntymä on prosessi, jossa ihmisen tulee mieluiten olla paikalla, mutta niin sivussa kuin mahdollista

Varsomisessa, kuten kaikessa, voi hyödyntää prosessioppia. Kuulostaako tylsältä? Ei se ole sitä! Penttilä on nähnyt siittolaurallaan satoja syntymiä ja tuntee tämän prosessin paremmin kuin moni muu. Prosessin tunnistamisen ja mallintamisen ansiosta, hänen ei ole vielä kertaakaan ei ole tarvinnut lähteä hevossairaalaan, eikä hän ole toisaalta myöskään koskaan nähnyt tilannetta, jossa tamma ei olisi hyväksynyt varsaansa.Toisaalta, jos prosessia ei johda lainkaan, siitä ei aina hyvä seuraa."Luonto hoitaa, niinkö? Ei luonto hoida. Eikä luonto välitä. Luonto tappaa!" Penttilä kiteyttää.Sairaalareissuista Penttilä kertoo näkemyksensä yllättävän tiukasti. "Kyllä mä tosi tarkkaan miettisin, mitä varsaa lähden kuskaamaan johonkin tehohoitoonkin, koska viikko siellä on heti se kymppitonni. Hevosen kanssa on kuitenkin aina se vaihtoehto, että se lopetetaan täällä kotona. Usein se on jopa se kaikkein humaanein vaihtoehto sen hevosen kannalta.”Eli parempi olla tarkkana H-hetkellä ja pitää prosessit hallussa. Kun sen tekee tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee toinen luonto. Ja nyt ei enää tämän enempää prosessisanastoa. ProtokollaVarsomisissa Penttilä on kuin automaattiohjauksella. Noudattaa aina samaa protokollaa. Siitä hän on tarkka, että varsomisessa pitää olla läsnä. Ettei tee niin kuin ihmeet monet, jotka käyttävät kaiken tarmonsa varsantekoprosessissa asioihin, joille ei voi mitään. Kuten vaikkapa siihen, että tamma pitää astuttaa "tarpeeksi ajoissa", mikä monen kohdalla tarkoittaa talvikarvassa olevaa tammaa, joka ei ole vielä lainkaan valmis tiinehtymään, ja jota on sen takia käytettävä monta kertaa oriasemalla. "Versus, että olisi odotettu sovinnolla toukokuulle, jolloin selvitään yhdellä siemennyksellä."Jotkut ensikertalaiset soittelevat koko kevään neuvoja tamman kivennäisistä, heinän laadusta ja liikutuksista. "Ja vaikka mistä vahatipoista jo kuukautta ennen laskettua aikaa, ja sitten kun se H-hetki tulee, ei tulla paikalle, ja aamulla on karsinassa kuollut varsa.""Selitys on, että ’ei me enää jaksettu. Ajateltiin siinä vaiheessa, että varsokoon ihan miten tykkää’.”.Älä tee mitään, jos ei ole pakko, ja jos et ole varma, onko pakko, älä tee mitäänPenttilän slogan.Hänen kuuluisa sloganinsa kuuluu seuraavasti. Ole paikalla, mutta ole taustalla. Älä tee mitään, jos ei ole pakko, ja jos et ole varma, onko pakko, älä tee mitään. Penttilä myöntää, että tässä on pieni käytännön ongelma. Hänen omalla kohdallaan kokemus puhuu ja kertoo, onko pakko vai ei. "Joku sanoi mulle aika osuvasti, kun neuvoin puuttumaan asioihin vasta, kun jotakin epätavallista tapahtuu, että hänelle koko oman tamman ensimmäinen tai toinen varsominen on pelkkää epätavallisuutta alusta loppuun!"Varsomishetkellä Penttilä varmistaa, että varsan molemmat etukaviot ja turpa näkyvät, toinen vähän toisen takana, jolloin mahtuu paremmin. Jos toinen kavio ei näy ollenkaan, on iso vaara, että se koukistuu synnytyksen edistyessä ja blokkaa tien.Usein varsaa täytyy vetää ulos supistusten tahtiin. Penttilä sitoo "synnytysliinat" etujalkojen ympärille ja kertoo, että vetää saa melko paljonkin. Siinä vaiheessa, kun molemmat etujalat näkyvät, hän rikkoo sikiökalvon. Varsa syntyy sikiöpussinsa läpi, mutta jää kiinni napanuorastaan. Istukka ei irtoa kuin vasta myöhemmin. Penttilä ei ryntää kiskaisemaan napanuoraa irti, sillä se välittää pari litraa verta vielä monien minuuttien ajan, ja varsan elimistö tarvitsee sen veren.”Vasta kun napanuora ei enää syki, katkaisen sen varsan navan vierestä. Siinä on semmoinen ohuempi, kuroutunut kohta, joka helposti katkeaa.” Punainen merkkivaloPenttilän aivoissa toimiva "varsomisdata-analysaattori" seuraa signaaleja. Kun jotakin puuttuu, punainen merkkivalo syttyy. Unelias varsa ei ole hyvä näky. Terve varsa käyttäytyy nimittäin aina samalla tavalla. Varsa on melko "on ja off". Kun se tekee jotakin, se tekee sen aina "täysillä". Nukkuu, syö, liikkuu hetken, ja sama uudestaan. Alussa tiuhaan, ajan mittaan väliajat pitenevät.Pyrkiessään ensimmäistä kertaa ylös, se kuopii jaloillaan ensin tarmokkaasti maata, aina suurin piirtein samalla tavalla. Minkä Penttilä pistää tietysti merkille silmäkulmastaan. Siinä samalla, kun lypsää tammasta vähän maitoa pulloon, mikä helpottaa synnyttäjän oloa täysine, pinkeine utareineen Hän analysoi ternimaidon vasta-aineet pikatestillä ja juottaa varsalle yhden pullollisen.Vasta-aineita täytyy olla riittävästi. ”Ei ole mitään syytä ottaa takapakkia jo tässä vaiheessa. Vaikka se varsa ei saisikaan varsahalvausta huonon ternimaidon takia, siitä voi tulla se pieni, takkuinen ja räkäinen varsa, josta ei koskaan tule ihan sitä, mitä olisi voinut tulla.”. Ja nyt tärkeä kohta. Juottamisessa ei saa hätäillä: ”Kyljellään makaavan varsan suuhun ei koskaan saa työntää tuttipulloa. Se on melkein takuuvarma keino saada maitoa keuhkoihin jonka jälkeen se on sairaalareissu.”Vasta, kun varsa makaa jämäkästi pystyasennossa rintansa päällä, kaula suorana, Penttilä imetyttää ensin tyhjää tuttia. ”Imurefleksi ei käynnisty ihan heti vaan siinä menee hetki. Sen jälkeen varsat alkavat tehdä suullaan imeviä liikkeitä ja haluavat imeä omaa jalkaansa ja vähän kaikkea mikä sattuu eteen.” Parin desilitran pullollinen maitoa antaa varsalle voimia suunnistaa hajun perusteella utareelle, ja se kyllä löytää tien. Se menee sinne ihan pian, koska sillä on puolen tunnin välein nälkä.Pikikakan pitää tulla ulos, mutta juotu maito saa sen yleensä hyvin liikkeelle. ”Sitä voi tulla sellanen puolen metrin pötkö.”.varsalle vihaisia tammoja tehdään siten, että siinä on adrenaliinia ja stressihormoneja erittävä omistaja hätäilemässäEeva-Liisa Penttilä. Varsan ja tamman välinen suhde sitten. Penttilä kertoo, että kaikkien näiden vuosien aikana hänen eteensä ei ole osunut yhtä ainutta tammaa, joka ei hyväksyisi varsaansa. Ei edes niiden joukossa, jotka eivät aiemmassa tallissaan olleet hyväksyneet aiempaa varsaansa. Penttilä korostaa, että hän pysyttelee aina sivussa, ei koskaan asetu varsan ja emän väliin, jotta niiden välinen suhde pääsee kehittymään. ”Mä vähän luulen, että niitä varsalle vihaisia tammoja tehdään siten, että siinä on adrenaliinia ja stressihormoneja erittävä omistaja hätäilemässä, ja sen tamman utareet ovat kivikovat ja varsa tökkii niitä. Tamma yhdistää mielessään vaaran ja varsan."Vielä yksi asia, varsaansa tallovat tammat. Jos mitään erityistä ei tapahdu, tamma ei myöskään hevin astu varsansa päälle, sanoo Penttilä.Kriittinen hetki on lypsämisen jälkeen, jolloin tamman kohtuun tulee sen seurauksena joskus rajujakin supistuksia. Ne ovat hyödyllisiä, sillä istukka alkaa oksitosiinin vaikutuksesta irrota. "Tuolloin tamma menee makuulle ja nousee ylös tuskissaan, eikä fokus välttämättä ole koko ajan varsassa, joten siinä tilanteessa olen tarkkana, ja vedän varsan turvaan karsinan nurkkaan."Tyypillinen tallomistilanne on sellainen, jossa tamma haluaa karsinassa äkillisesti puolustaa varsaa, joka makaa sen ja uhaksi koetun ihmisen tai hevosen välissä. ”Pitää olla varovainen, kun tulee käytävälle vaikka toisen hevosen kanssa, ettei provosoi tammaa hyökkimään kaltereihin hormonihöyryissään."

Varsan syntymä on prosessi, jossa ihmisen tulee mieluiten olla paikalla, mutta niin sivussa kuin mahdollista

Aiheeseen liittyvää