Kysely: Milloin kuvaaminen on ookoo, milloin ei?

Kuvaaminen.

Tuo välttämätön – paha?

Ei ratsastuskilpailua ilman hoitajia, poika- tai tyttöystäviä, isiä ja äitejä kentän laidalla videoimassa.

Myös katsomoissa kuvataan.

Mutta kuka saa kuvata ja millä ehdoilla?

Viime viikot on keskusteltu kouluhevosten sinisistä kielistä ja avonaisista suista. Kuvissa on zoomattu suuta ja kieltä ja sitten on väitelty siitä, onko kuvia käsitelty vai ei. Kuvat ovat kiertäneet hevosmedian moneen kertaan ja aiheuttaneet otsikoita yleismediassakin.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan, mutta kertooko se aina totuuden? Välittääkö sekunnin murto-osan aikana otettu kuva tilanteen? Kokonaisuuden? Tarvitseeko sen?

Kuvilla voi myös kiusata. On olemassa vähintäänkin väärinymmärryksen vaara.

Tuttu, menestyvä kouluratsastaja sanoi hiljattain, että jossain vaiheessa kynnys ratsastaa muiden edessä nousee liian suureksi, erityisesti nuorille. Suurena syynä pelko siitä, että omaa ratsastusta ruoditaan ja analysoidaan somessa.

Tämän ajan ilmiö on, että valmennustapahtumia pidetään suljetuin ovin. Osa talleista on jonkinasteisesti rajoittanut kuvaamista.

Miten sinä näet kuvaamisen plussat ja miinukset? Onko sinulla omakohtaista kokemusta? Kerro meille! Hyödynnämme vastaustasi anonyymisti jutussa. Kaikki kyselyn vastaukset ovat anonyymejä. Jos haluat osallistua juuri suomennetun Centered Riding -kirjan arvotaan, täytä lopussa henkilötiedot.

Jos haluat avata aihetta lisää, vaikkapa haastattelun muodossa, laita säpoa: leena.alerini@hevosurheilu.fi

Kyselyyn pääset täältä

Kysely on auki sunnuntaihin 5.5. asti.