Kommentti: Koulutuomaroinnin peilin pitää heijastaa oikein

Kaikki me tiedämme, että tuomari on se henkilö, jota varten siellä valkoisten aitojen sisäpuolella ratsastetaan. Niin se menee, että jos koulutuomarit lakkaavat palkitsemasta vaikkapa kimoja hevosia, kimot hevoset katoavat kouluratsastuksesta. Tuomarin antamien pisteiden on ehdottoman tärkeää mitata juuri sitä, mitä säännöissä edellytetään. Tuomarin henkilökohtaisten mieltymystenkin on pysyttävä sääntöjen puitteissa. Itse näkisin, että ainoa perusteltavissa oleva vapaus on skaalan käyttö - siinä voi olla rohkeampi tai vähemmän rohkea, kunhan jälleen nähdään ja palkitaan samoista asioista, niistä, mitkä on lueteltu säännöissä.Tuomareilla on lajissa erittäin paljon valtaa, ja vallan mukana tulee aina vastuu. Vastuu siitä että on rehellinen ja objektiivinen, mutta myös vastuu siitä, että pitää itsensä ajan tasalla. Tuomari on vähän kuin toimittaja, mukana sirkuksessa, mutta ei oikein kenenkään kaveri.Tuomareita on Hevosurheilu Ratsastukseen haastateltu tämän tästä. Kun heiltä kysyy esimerkiksi, eivätkö isot piste-erot ole uskottavuusongelma, saa yleensä vastaukseksi, että siksi tuomareita on niin monta (5), että piste-erot tasoittuvat. Ja että ne johtuvat siitä, että edestä katsova tuomari ei näe samoja asioita kuin sivutuomari. Joo, okei. Tämä on varmaankin totta, mutta eihän se silti oikein käy. Jotakin asialle pitäisi tehdä, sillä katsojaa tällainen ei vakuuta. Käytännön ratkaisu voisi olla, että vaikkapa laukanvaihtopisteitä eivät anna kuin sivutuomarit, ne, jotka näkevät ne laukanvaihdot tarpeeksi hyvin. Tai jotain. Tekoäly hommiin miettimään, miten tuomarit sijoitetaan, jotta he näkevät oikeita asioita!Katsoja haluaisi myös tietää mitä se tuomari näki ja ajatteli, joka antoi 77 prosenttia ja sijan 1, kun joku toinen antoi 70 prosenttia ja sijan 17. Samoin tietenkin kiinnostaa sen toisenkin tuomarin näkemys. Logiikkani mukaan jompikumpi heistä on ehkä väärässä. Mutta kumpi? Saivatko he molemmat oikeutta, vai joutuiko toinen kollegion kurinpalautuksen kohteeksi?Niin heittelehtivistä tuomaripisteistä, kuin keskiviikkona Aachenissa, herää vääjäämättä kysymys, että millä perusteella niitä yleensä annetaan.Herää epäilys. Ja kestääkö laji epäilyksen?Sekin auttaisi, että tuomarin pöytäkirjaan kirjoittamat sanalliset terveiset julkaistaisiin. Ketä muutenkaan häiritsisi, että ne julkaistaan? Tuskin ketään muuta kuin korkeintaan tuomaria itseään, jos häntäkään. Olen aina mieltänyt kouluratsastuskilpailun eräänlaisena tasomittauksena. Tehdään tietyssä järjestyksessä juuri ne liikkeet, jotka mittaavat osaamista lajissa. Tuomarit toimivat objektiivisina peileinä ja heijastavat tapahtuneen takaisin ratsastajalle, jotta tämä voisi oppia kokemuksestaan ja ratsastaa paremmin seuraavalla kerralla. Mitä se ratsukko oppi, joka oli 1. ja 17.?Tuomarit ovat suhtautuneet penseähkönpuoleisesti erilaisiin kehitysehdotuksiin. Milloin on ehdotettu mitäkin. On ollut parhaan ja huonoimman tuloksen poistamista, tekoälyyn pohjautuvaa arvostelukohtien analysointia, hyvinvointituomaria kuudentena rivissä, ja kür-luokkiin jopa taiteellisuustuomariakin. Suoritusten videointia ja analysointia. Viimeksi mainitun ongelmana nähdään se, missä välissä ne videot katsottaisiin. Eihän sitä tarvitsisi katsoa kuin niissä tilanteissa, joissa tuomarinäkemykset ovat suuria tai merkittäviä, ja ehkä niissä tilanteissa, joissa punnitaan kumpi on sääntöjen nojalla väärässä, tuomarit vai ratsastaja. Tiukimmillaan videoihin voisi suhtautua kuin dopinglöydöksiin. Nekin tehdään aina jälkikäteen. Jos video osoittaa jotakin, minkä perusteella tuomarin antamat pisteet voidaan näyttää vääriksi, arvostelu korjataan ja sijoitus muutetaan jälkikäteen. Mikäpä kannustaisikaan parempaan eksaktiuteen ja tarkkuuteen kuin tällainen?Ovathan olympiamitalitkin välillä vaihtaneet omistajaa kauan kisojen jälkeen. Paljon pahempi olisi, jos ne olisivat jääneet väärille omistajille.

Kommentti: Koulutuomaroinnin peilin pitää heijastaa oikein

Aiheeseen liittyvää