Entistä enemmän hevosia

Kaikki alkoi Ulla Helasuon ratsastusharrastuksesta. Sitten tytär Mira ja myöhemmin mies Kimmo tempautuivat lajin pariin.

Jos myyntiä lykätään, voi hevonen loukkaantua vaikka huomenna. Tai jos myydään liian aikaisin, saattaa paras hinta jäädä saamatta.

Helasuot pohtivat hinnoittelua ja myyntihetkeä

Aloitin ratsastuksen 35-vuotiaana, kertoo Kimmo, jonka aikaisempi laji oli karting.

Pian Kimmo oli suomenhevosen omistaja, Ullalla oli puoliverinen ja Miralla poni. Astetta vakavammaksi tekeminen muuttui vuonna 2003, kun Kimmo osti Peik Andersinilta Tylerin (Hercos – Fantastique) ja alkoi valmentautua ja kilpailla esteratsastuksessa.

Pian perhe muutti Vantaalta Karjalohjalle – omakotitalosta hevostilalle. Sen jälkeen hevoset ovat vain lisääntyneet. Tällä hetkellä kotitilalla on kymmeniä hevosia – oriasemalla vierailevia tammoja lukuun ottamatta kaikki omia.

”Viime talvena ajattelimme, että hevosten määrää on vähennettävä”, Ulla toteaa. ”Sitten meille tarjottiin ostettavaksi Carlowia, ja tässä sitä taas ollaan. Hevosia on entistä enemmän.”

Helasuot harjoittavat oriasematoimintaa Suomessa. Kesäkausi alkaa huhtikuun lopussa. Kolmesti viikossa on orien pukkipäivä ja kolmesti viikossa käy eläinlääkäri. Tallirutiinien lisäksi huolehditaan omien kasvattien synnytyksistä. Ulla vastaa asiakaspalvelusta ja kolmikymppinen tytär Mira hevosten hoidosta, johon myös Kimmo osallistuu. Perheen isäntä tekee lisäksi maatilan töitä – tilalla viljellään ja myydään heinää.

Tänä kesänä myös rakennetaan. Kahdelle ukrainalaiselle työntekijälle tarvitaan talo, johon miehet voivat tuoda perheensä. Tallitöistä on pyritty tekemään helppoa – kaikki mahdollinen on koneistettu. Tammat asuvat pihatoissa ja orit liikkuvat kävelykoneessa. Kaikki pääsevät myös laitumelle. Tilan töiltä jää niin vähän aikaa, että ratsastaminen on toissijaista. Siitä huolehtii Suomessa ratsuttaja Lotta Lehtonen. Lisäksi Helasoilla on ympäri Eurooppaa yhteistyökumppaneita, jotka huolehtivat kasvattien ja jalostusorien valmentamisesta ja kilpailuttamisesta. Andersinin kautta tutuksi tulleiden Luthereiden kanssa yhteistyö on jatkunut jalostustoiminnan alusta asti.

”Meillä on jatkuvasti viidestä viiteentoista hevosta treenissä Luthereilla”, Kimmo kertoo. ”Thiess valmentaa nuoria, Jesse kilpailee ja esittää hevoset oripäivillä. Ja tietysti kuviossa on isä Peter, joka on istunut Holsteiner-Verbandin orilautakunnassa ja tietää jalostuksesta valtavasti.”

Helasoiden hevosia on myös Niclas Aromaalla Saksassa, Nina Fagerströmillä Belgiassa ja Erika Hanhisuannolla Espanjassa. Kimmon mukaan vaihtoehtoja täytyy olla, että hevosille löytyy sopivat ratsastajat ihmisten elämäntilanteista riippumatta. Luthereilla myös oppisopimusopiskelijat työskentelevät Helasuon hevosten kanssa. Se ei haittaa, kun kaikki tehdään osaavien silmien alla.

Ammattimaisuus tuo hevosten kouluttamiseen vankan tietotaidon, jonka avulla kyetään ratkomaan myös vastaantulevat haasteet. Helasoiden mukaan Suomessakin olisi hyviä ratsastajia, mutta kouluttaminen on täällä kalliimpaa. Kustannustehokas ratsutushinta edellyttäisi muun muassa omaa tallia.

”Jos ratsuttaja maksaa karsinapaikasta, tulee kuukausihinta hevosen omistajalle liian kalliiksi”, toteaa Ulla.

Varsoja huippu-urheiluun

Helasuot pyrkivät kasvattamaan hevosia huippu-urheiluun. Peruskaava on hankkia nuori lupaava ori ja hakea sille jalostusoikeus. Kolmi- ja nelivuotiaana oria käytetään jalostukseen kesäkaudet. Talvikaudet sitä valmistellaan tulevaa kilpailu-uraa varten. Viisivuotiaana hevonen siirtyy kilpailtavaksi. Tässä vaiheessa myös ruunaus saattaa olla ajankohtainen, mikäli elämä orina on ollut liian haastavaa. Seitsemänvuotiaana hevonen pyritään myymään vähintään tuplahinnalla ostohintaan nähden. Kaikki hevoset myydään ulkomaille, pääosin Yhdysvaltoihin.

”Suomessa ei ole markkinoita”, Ulla toteaa. ”Täällä hevonen ei saisi maksaa 20 000 euroa enempää.”

Helasuot eivät halua käyttää jalostuksessa keskinkertaisia oreja. Se ei vie jalostusta eteenpäin – eikä se ole järkevää liiketoiminnan kannalta. ”Keskiverto-orin astutus- ja tiineysmaksut tulisi pitää liian matalina, eikä orin jälleenmyyntihintaakaan saisi nostettua kannattavasti”, Ulla sanoo.

Helasuot hakevat talliinsa hyviä oreja muun muassa huutokaupoista ja suositusten kautta. Vuosien varrella heistä on tullut varteenotettavia ostajia, ja kauppoja tehdään sellaistenkin tahojen kanssa, jotka luopuvat hevosistaan harkiten. Esimerkiksi Perry De Winteriltä on hankittu Temptationin lisäksi kolme varsaa.

Korkealaatuisen parivuotiaan esteorin keskihinta on 75 000 euroa. Vaikka ori tekisi menestyksekkään jalostusuran ja sen myyntihinta olisi onnistunut, ei oriasema- ja kasvatustoiminta juuri kannata. Tuottoon kohdistuu paljon kuluja, ja myyntihinta jaetaan monen ottajan kesken. Lisäksi menestyneiden hevosten osalle jää paikata muiden aiheuttamia tappioita.

Osa ostetuista oreista ei saa jalostuslupaa, ja ne joudutaan ruunaamaan ja myymään edullisesti. Kasvatteja loukkaantuu ja menehtyy. Helasuot ovat laskeneet, ettei hevosten vakuuttaminen kannata, ja riskejä on aina olemassa. Tamman omistajan riskistä oriasema haluaa kantaa vain oman osansa – siksi varsamaksun sijaan peritään tiineysmaksu. Myös hevosten myyntihetki sisältää riskejä. Jos myyntiä lykätään, voi hevonen loukkaantua vaikka huomenna. Tai jos myydään liian aikaisin, saattaa paras hinta jäädä saamatta.

”Tässä painaa ratsastajan sana”, Ulla toteaa. Ammattitaitoinen ratsastaja tietää, kannattaako hevoselle antaa vielä lisää aikaa vai myydä heti.

Kimmon mielestä on sääli joutua aina miettimään rahaa ja voiton maksimointia. Kun myyntihetki pyritään optimoimaan, jää monen hevosen täysi potentiaali käyttämättä.

”Hevosurheilu on todella rahapainotteista”, mies toteaa.

Kokonaisuus on kuitenkin niin kallis pyöritettävä, että rahaa on pakko ajatella. Eikä toiminta sittenkään kata investointikuluja – aloituskassa on tullut Kimmon aiemmin omistamasta kiinteistönhuoltoyrityksestä.

Tietysti aina on lupa unelmoida, että saisi jalostettua niin upeita yksilöitä, että viivan alle jäisi enemmänkin.

Parhaan mahdollisen yhdistelmän löytäminen kiinnostaa Helasoita yhä.

”Olisi mahtavaa kasvattaa sellaisia hevosia, jotka viedään käsistä jo ennen syntymää”, Kimmo toteaa.

Huippuyhdistelmä edellyttää huippuorien lisäksi huipputammoja. Helasoiden mukaan parhaat hevoset tulevat tällä hetkellä Ranskasta ja Belgiasta, ja he kokeilevat omassa kasvatuksessaan näiden yhdistämistä. Alkionsiirtoja Helasoilla jo onkin, mutta he ovat miettineet myös mikrohedelmöitystä (ICSI, intracytoplasmic sperm injection), joka mahdollistaa hyvien kilpatammojen laajemman jalostuskäytön ja huippuorien sperman pilkkomisen lukuisiin osiin. ICSI:ssä yksittäinen siittiö ruiskutetaan suoraan munasolun sisään. Keinollisen lisääntymisen tekniikat yleistyvät, mutta niiden tulokset vaihtelevat.

”Kaikkein parhaat tiinehtymistulokset saadaan edelleen silloin, kun tamma tulee orin luo”, Ulla toteaa. Etenkin vanhemmat tammat pitäisi saada siirtojen sijaan siemennettäväksi asemalle.

Luomuna Helasoiden orit eivät kuitenkaan astu – tammat keinosiemennetään. Asemalla olevan tamman siemennys on helpompi ajoittaa oikein. Hyviin tuloksiin vaikuttavat myös asiantunteva eläinlääkärityö ja sperman korkea laatu.

”Siittiöiden määrän ja liikkuvuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että oriit voivat hyvin – että niiden maha ja pää toimivat”, Ulla toteaa.

Helasuot kiinnittävät orien hyvinvointiin paljon huomiota. Ulkoilun ja ruokailun tulee sopia hevoselle, ja hierojat ja kiropraktikot hoitavat niiden pukille hyppimisestä kipeytyneitä lihaksia.

Perheyritys

Oriasematoiminnan lakkauttaminen on käynyt Helasoiden mielessä useasti. Kasvatustoiminta jaksaa kuitenkin yhä kiinnostaa, ja se on helpointa omien orien kanssa. Lisäksi perheyritys halutaan säilyttää tytärtä varten.

Ulla ja Kimmo viettävät talvikaudet kakkosasunnollaan Espanjassa, missä kesien työläys unohtuu. Talvisin he eivät juuri ole hevosten kanssa tekemisisissä.

”Aika monen kesäkauden jälkeen olemme päättäneet, että nyt ei enää yhtään oria eikä yhtään varsaa”, Ulla toteaa. ”Mutta sitten onkin taas tehty joku hankinta…”