On vain yksi Kyra

Samaa jengiäHelsinki International Horse Show -kilpailunjärjestäjä ja ratsastusvaikuttaja Tom Gordin on tuntenut Kyrklundin jo vuodesta 1963. He tutustuivat aikana, jona Kyrklund oli kiinnostunut esteratsastuksesta.”Me oltiin saman ikäisiä, 13–14 -vuotiaita ja hengailtiin samassa Rusan Keskustallin jengissä”, hän kertoo. "Ihan silloin alussa Kyra ratsasti Mia Stenbäckin Dragonilla ja mä Chrisse Wegeliuksen entisellä Dariuksella, jolla meni myöhemmin Kim Lindholm”, Gordin muistaa. Muita jengiläisiä olivat Tom Biaudet, Kenneth Wrede ja Patricia Winkelmann-Zilliacus, esimerkiksi.Helsinkiläisnuoret pitivät kotibileitä ja niissä kuunneltiin Beatlesia, joka oli juuri lyönyt itsensä läpi.”Se oli sellaista 60-luvun teinibailaamista eli kuten silloin sanottiin, kotihippoja. Mullehan se Beatles-vaihe jäi päälle koko loppuelämäksi, luulisin, että varmaan Kyrallekin”, Gordin toteaa.Kyrklund siirtyi melko nopeasti kouluratsastukseen, Gordin jatkoi esteratsastuksessa. Se ei estänyt sitä, että elämän varrella tiet ovat risteytyneet monia kertoja. Gordin oli aikanaan vahvasti lobbaamassa, että Kyrklund sai 1970-luvun lopulla käyttöönsä poliiseilta vapautuneet tallikäytävät Ruskeasuolta. Hän muistaa perustelleensa useammallekin poliitikolle, miksi tallit pitää antaa juuri Kyrklundille.Ja kuinka moni tietää, että Gordin oli se henkilö, joka miksasi Messukeskuksen pro-laitteilla ja sekuntikellolla Kyrklundin voittoisan kür-musiikin? Sen, jolla tuli maailmancupin finaalivoitto Pariisissa vuonna 1991.”Se oli erittäin vetoava ja hauska ruotsalaismusa laukkaosuudessa ja oli siinä jotain vähän diskahtavaa, joka taas sopi hirmu hyvin Matadorin raviliikkeisiin”, Gordin muistaa.Mitä elämänuran saavutuksiin tulee, Gordinin mielestä ei ole toista Kyrklundin veroista. Hän on oman tiensä kulkija. ”Simply the best, niin monella eri saralla”, Gordin sanoo. ”Ainutlaatuinen huippu-urheilijan ura. Kaikki ne olympialaisosallistumiset ja pärjäämiset niissä, kaikki ne itse grand prix’hin koulutetut hevoset, aivan omaa luokkaansa oleva valmentajan ura huipputasolla, hänen kirjoittamansa kirjat. Professuuri. Ei kyllä löydy helposti toista vastaavaa.”Oletko lukenut kirjat itse? ”Olen, olen. Tietenkin.”Entä minkälainen on Kyra Kyrklund henkilönä?”Analyyttinen ja samanaikaisesti aina tietty pilke silmäkulmassa, omalaatuinen huumori. Kyran tapa ja kyky selittää ja kuvailla jokin asia on omaa luokkaansa. Hän on kehittänyt oman työkalupakkinsa ihan viimeisen päälle. Ja iän myötä hän muuttuu selvästi aina vaan analyyttisemmaksi ja analyyttisemmaksi.””Hall of Fame osuu oikein. Ainoa, mikä ehkä ihmetyttää, on, että se tulee vasta nyt.” .AuktoriteettiTallinpitäjä ja kouluratsastusvalmentaja Marko Björs kuulee valmentaessaan ajoittain yhä korvissaan Kyra Kyrklundin äänenpainon ja kommentit vaikkapa laukkasiksakissa.”Viii, kuuu, seeee, kaaaaaa!”Työ- ja valmennussuhde kesti 1980-luvulta siihen asti, kun Kyrklund 1990-luvun alussa muutti Ruotsiin.Björs näkee vievänsä eteenpäin Kyrklundin perintöä.”Totta kai valmennus muuttuu ja kaikki muuttuu, mutta Kyran henki on yhä mukana kaikessa. Ei Suomessa olisi tällaista kouluratsastusta, jos meillä ei olisi ollut Kyraa. Ei olisi mahdoton ajatus sekään, ettei meillä saataisi hevosia välttämättä mitenkään yleisesti edes koulutettua GP:hen asti, jos hän ei olisi vaikuttanut täällä”, Björs sanoo.Hän tutustui Kyrklundiin ratsastaessaan 16-vuotiaana juniorina vaativa B -luokkaa Ruskeasuolla järjestetyissä kilpailuissa.”Kyra huomasi mut, ja kohta olinkin jo maajoukkueessa. Lähdettiin PM:iin Norjaan, ja saatiin kultamitali. Samassa joukkueessa ratsastivat Kikko Kalliokoski ja Heidi Svanborg ja tämä porukka. Kaikkihan me ollaan jääty hevosalalle.”Björsin oma isä vaikutti asiaan niin, että pojalle järjestyi työpaikka tallilta peruskoulun jälkeen. Poika kun halusi alalle. Se onnistui hyvinkin nopeasti. Kyrklundin työntekijä oli loukannut selkänsä ja paikka vapautui saman tien. ”Isä oli jo tutustunut hyvin Kyraan ja sanoi mulle, että tässä onkin sellainen korkeakoulu, ettei paremmasta väliä.”Björs kertoo olleensa ensimmäinen suomalainen, joka valmistui alalle oppisopimuksella. Hänestä tuli hevosenhoitaja. Sellainen hoitaja, joka myös ratsasti erittäin paljon. Nykymittapuun mukaan ratsuttaja.Se oli hyvä, ja kova koulu. Kaikki opit ovat juurtuneet mieleen. Kyrklund oli jo silloin kekseliäs innovoija. Hän kiersi paljon maailmalla ja uudet opit otettiin herkästi kokeiluun. Hyvät asiat jäivät ja ei-toimivat unohdettiin nopeasti.Siihen aikaan esimerkiksi hevosten suvuista ei Suomessa juurikaan välitetty.”Kyra painotti sitä, että oikea hevosihminen tuntee hevosensa suvun. Se oli meille vaikeaa, koska ei niistä kukaan ollut kiinnostunut. Ja perusratsastus oli tosi tärkeä. Kaikkien perusasioiden piti olla tiptop-kunnossa”, Björs sanoo.Eläinten psykologia ei ollut myöskään vielä kovinkaan tunnettu asia, mutta Kyrklund oli hyvin perehtynyt aiheeseen. Björs muistaa, miten Kyrklund painotti sitä, miten tapaeläin hevonen oppii ja mikä sille on mahdollista.”Kyllähän Kyra tässä asiassa oli aikaansa edellä oleva tienraivaaja.”Samalla hän ymmärsi, että kukin hevonen oppi ominaisuuksiensa sanelemalla tavalla.”Kyra sanoi usein, ettei sellaista avainta olekaan, mikä kävisi kaikkiin oviin. Jos joku hevonen ei oppinut vaikka laukanvaihtoja, sille opetettiinkin ehkä piaffi, ja mentiin sillä lailla eteenpäin koulutuksessa.”Kyrklund näki vaivaa, että myös oppilaat saivat juonen päästä kiinni. Kuuluisa mansikkajäätelövertaus on myös peräisin noilta ajoilta. Muistattehan, että ei voi tietää miltä mansikkajäätelö maistuu, jos ei koskaan ole päässyt sitä maistamaan. Viisaus, joka istuu niin hyvin huippuratsastukseen.Tallilla oli kolikkopurkki. Siihen piti laittaa viisi markkaa, jos oli joutunut kuulemaan ratsastaessaan kehotuksen nostaa pää pystyyn. Björs muistaa uskaltaneensa huomauttaa Kyrklundille asiasta yhden kerran. Ei kahta.Kyrklund oli Ruskeasuon tallinmäen kiistaton pomo ja ykkösauktoriteetti.”Jos Kyra sanoi, että tuo hevonen on musta, niin se oli musta, vaikka se olisi ollut punainen. Mutta Kyra oli hyvä pomo. Tosi tarkka. Vaativa. Mutta kuitenkin sellainen, joka antoi meille paljon vapauksia”, Björs kertoo.Joskus oppilaat joutuivat kovan paikan eteen. Näin kävi, kun Kyrklund vuonna 1990 valmentautui ähkyleikkauksesta palanneen Matadorin kanssa Tukholman MM-kisoihin. Björs muistaa, että Kyrklundilla oli suuret paineet ja hän vaikutti jopa hermostuneelta. Kyrklund komensi työväkensä kentän reunalle arvostelemaan GP-ohjelmaa.”Siinä olin minä, hevosenhoitaja Pia Salmi, Janne Bergh, ja ketä kaikkia… Iso lauma. Meidän piti kommentoida alkutervehdystä, ja ei me kuitenkaan ihan uskallettu. Huudettiin ihan paniikissa, että oikee taka ei oo suoraan, eiku vasen, eiku eiku. Muistan, että Kyra lopulta huusi sieltä satulasta, että päättäkää nyt jo hemmetissä, kumpi takajalka ei ole oikealla paikallaan.”Maailma on siitä muuttunut.”Enää sä et todellakaan voi sanoa oppilaalle, että nyt jumalauta sä istut suorassa”, Björs naurahtaa.Björsin mielestä vanha malli oli silti erittäin toimiva. Siinä oli systeemi ja se oli analyyttistä ja kurinalaista tekemistä. ”Se on niin, että ilman systeemiä valmentautumisesta tulee huiskimista sinne tänne. Kyran kanssa pidettiin myös päiväkirjaa. Hänen mielestään jos jotain asiaa ei ollut kirjoitettu ylös, sitä ei ollut tapahtunut. Päiväkirjaan merkittiin valmennuskerrat ja kisaradat, miten ne meni, miltä ne tuntui ja mitä oli tehty aamulla ennen kisaa, miten meni matka kisapaikalle... Kaikki mikä liittyi onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Piti analysoida, miksi meni niin kuin meni.”Jos Kyrklund jotakin päätti, hän lähti etenemään siihen suuntaan äärimmäisen määrätietoisesti ja järjestelmällisesti. Ja vei muut mukanaan.Björs sanoo, että oppimisen kannalta oli loistavaa, että tallilla oli niin kiistaton ja valovoimainen osaaja, että hänen sateenvarjonsa saattoi asettua kaikessa rauhassa, ilman pienintäkään epäilystä. Sellainen oppi kantaa koko loppuelämän.. HuippuvalmentajaOlympiaratsastaja Tutu Sohlberg oli toki tavannut Kyrklundin jo aikaisemminkin, mutta vuonna 1976 hän muutti silloin 6-vuotiaan hevosensa Pakistanin kanssa Ruskeasuolle Kyrklundin valmennukseen. Silloin alkoi valmennussuhde, joka johti Soulin olympialaisiin vuonna 1988. Siellä ratsasti Sohlberg Pakistanilla ja Kyrklund Matadorilla.”Kyraa saan kiittää siitä, että Pakistanista tuli olympiahevonen. Hänellä on ihmeellinen taito, joka harvalla valmentajalla on: hän osaa antaa maasta ohjeita. Niin kuin hän ratsastaisi itse, vaikka joku muu on selässä. Se on harvinainen kyky, ja hän onkin maailman parhaita valmentajia”, Sohlberg sanoo ja kehuu tietysti myös Kyrklundin ratsastustaitoa.Sohlberg ja häntä tasan kymmenen vuotta nuorempi Kyrklund olivat erittäin paljon tekemisissä keskenään, ja he matkustivat, kilpailivat ja välillä asuivatkin yhdessä. Sohlberg kertoo, että kaikki sujui hyvin. Joskus yksilöurheilijat ja alansa huiput voivat olla haastavia ihmisiä, mutta ei Kyrklund.”Hän oli hyvin tasapainoinen ihminen ja tulimme hyvin toimeen keskenämme. Meillä oli tosi mukavaa”, hän kertoo.Kilpailuiden tuoman stressin ja vastoinkäymiset hevosten kanssa Kyra selvitti myös.”Ei voi sanoa, että hän olisi koskaan saanut jostain hepulin. Hänen suhtautumisensa kaikkiin asioihin oli realistista, ja hän ymmärsi, että esimerkiksi hevosten myyminen oli ’part of the game’”, Sohlberg kuvaa.Tarkat säännöt, kuri ja järjestys Ruskeasuolla toki vallitsivat, ja Sohlbergin mielestä se oli juuri niin kuin pitikin.”Se on osa systeemiä. Kaiken pitää sujua”, hän korostaa.Lämpöä äänessään hän toteaa, että niinä aikoina välillä pidettiin enemmän hauskaa, välillä oltiin vakavampia.”On sieltä ajalta kaikennäköisiä hauskoja juttuja. Kyra oli ehdottomasti seuraihminen, ei koskaan syrjäänvetäytyvä tai eristäytyvä”, hän kuvaa.Suomen joukkueessa Kyra oli tähti, mutta se ei näkynyt negatiivisella tavalla.”Hän otti huomioon kaikki, ja arvosti ja kuunteli muita. Ei hän varmaan ilman sitä ominaisuutta olisi noin pitkälle päässytkään”, Sohlberg sanoo.. EdelläkävijäToinen olympiaratsastaja Henri Ruoste toteaa, että Kyrklund on Suomessa ja kansainvälisesti yksi maailman absoluuttisista huipuista.”Hän on avannut tien muille suomalaisille huippuratsastajille, ja samalla jättänyt valtavan ison varjon. Jokainen suomalainen ratsastaja, joka pyrkii kulkemaan samaa tietä kuin hän, kulkee hänen varjossaan, eikä kukaan ei voi sanoa, että teen paremmin kuin Kyra, koska se on mahdotonta. Mutta jokainen tekee oman uransa”, Ruoste sanoo.Hän itse valmentautui nuorena miehenä vuosia Kyrklundin luona Englannissa.”Kyran opit ovat vahvasti minun ratsastukseni perusta, ja sen perustan päälle oman rakentanut lopun oman ratsastukseni. Ilman tosi vahvaa perustaa, et voi rakentaa pilvenpiirtäjää. Kyran tallilla ratsastaessani treenasimme monta vuotta perusasioita, ja niitä tee yhä edelleen joka päivä: reaktioita, miten hevonen kantaa itseään, onko hevonen suora. Ja sieltä on peräisin myös se, mitä ymmärrän GP-liikkeistä ja GP-ratsastuksesta”, Ruoste sanoo.”Jos pitää sanoa yksi neuvo, mitä olen oppinut Kyralta, se on se, että pitää oppia hyväksymään ne asiat, joihin et voi vaikuttaa, ja keskittyä niihin, joihin voit vaikuttaa. Se on auttaa monessa tilanteessa, ja nytkin Kontestron kanssa. On turhaa pyörittää asiaa, jolle ei voi tehdä mitään, vaan on keskityttävä niihin, joille voi. Kyralla on loputon määrä viisauksia, joita hän on itse oppinut, eikä hän salaa mitään, vaan kertoo niistä niin, että kaikkien muiden ei tarvitse tehdä samoja virheitä”, hän kiittää.. IdoliRatsastajainliiton puheenjohtajalle Marjukka Manniselle Kyrklund on tärkeä hahmo paitsi liiton näkökulmasta, myös henkilökohtaisella tasolla.”Hän on nuoruuden idolini, ja hän on idolini nykyisinkin. Silmiini on piirtynyt, kuinka hän ratsasti Matadorilla Helsinki Horse Show´ssa, ja olin pienenä tyttönä sitä katsomassa. Myöhemmin olemme tavanneet muutaman kerran ja käyneet mielenkiintoisia keskusteluja”, Manninen kertoo.”Hän on tehnyt mittavan ja monipuolisen uran, ja on merkittävää koko ratsastuksen ja hevosurheilun kannalta, että yksi ratsastuksemme kivijaloista huomioidaan tällä tavalla. Se on äärimmäisen iso ja tärkeä juttu”, Manninen toteaa palkinnosta.Hän muistuttaa, että Kyrklund on puhunut monipuolisesti ratsastuksen puolesta niin urheilijana, valmentajana ja kouluttajana, sekä Suomessa että myös ulkomailla.”Arvostan myös erittäin korkealle koko hänen systeemiään, joka rakentuu hyvään perustyöhön keskittymiseen. On mielettömän hienoa, että meillä on Suomen ratsastuksessa tällainen tekijä. Itselleni mieleen on jäänyt erityisesti hänen logiikkansa siitä, kuinka asiat kannattaa palastella ja käsitellä yksi asia kerrallaan. Se pätee hyvin sekä ratsastuksessa että muuallakin elämässä”, Manninen sanoo. . Toinen äitiKouluvalmentaja Janne Bergh tutustui Kyrklundiin jo synnyinmaassaan Norjassa, kun Kyrklund valmensi Norjan maajoukkuetta. Bergh tuli ensin Suomeen treenaamaan, sitten hän vuonna 1986 muutti tänne kokonaan jäädäkseen, jo 16-17-vuotiaana."Kyralla on ollut minun elämääni tosi iso merkitys. Hän on ollut minulle kuin toinen äiti. Ja paras valmentaja tietysti ikinä", Bergh sanoo.Hän on Kyrklundin kanssa tekemisissä yhä viikoittain.Hän toteaa, että Kyrklund on valmentajana tarkka ja periksiantamaton."Hän on kouluttanut meitä hyvin, ja se näkyy tulossakin", Bergh kiittää.Ratsastajana Kyrklundin vahvuuksista hän arvostaa päällimmäisenä hyvää hevosenlukutaitoa ja kiinnostusta siitä, miten hevonen oppii.Myös Bergh painottaa, että Kyrklund on ihminen, jonka kanssa helppo tulla toimeen. Ja Berghille niin läheinen, että hänen luonnehtimisensa on melkein mahdotonta."Hän on Kyra", Bergh sanoo ja pitää pitkän tauon. "Erittäin tärkeä ihminen mulle.".KouluttajaKouluratsastaja, tätä nykyä SRL:ssä hallinto- ja kehityspäällikkönä työskentelevä Kaisa Kähö on viettänyt Kyra Kyrklundin Snow Hill -farmilla aktiiviratsastaja-aikoinaan yhteensä lähes viisi vuotta. Ensimmäinen kerta oli vuosina 2009–2010 ja seuraava 2017–2020.Hän ei olisi arvannut ratsastuskoulussa käyvänä hevoshulluna pikkutyttönä Lappeenrannan kansallisia koulukisoja katsellessaan, että sinä päivänä jalkapallokentän kivikovalla tuhkalla Vancouverilla ratsastanut legenda olisi jonakin päivänä hänen opettajansa.Myöhemmin hän sai mahdollisuuden mennä viettämään välivuotta Iso-Britannian Sussexiin, töihin Kyrklundin ja hänen puolisonsa Richard Whiten hevostilalle.Paikalla kävi kouluratsastuksen kuuluisuuksia opissa, mutta heistä ei tehty numeroa, eivätkä he pitäneet itsestään melua. He ratsastivat valmennuksensa, ja siinä se.Kähö muistaa toiminnan järjestelmällisenä. ”Ei tuon tason toiminta minkään muunlaista voi ollakaan.”Kyrklundin ja Whiten tapa valmentaa oli Kähölle itselleen käänteentekevä.”Kuka tahansa pystyy sanomaan, että pidä käsi hiljaa, mutta Kyra ja Richard kertovat, mitä sun pitää tehdä, että pystyt pitämään sen käden paikallaan. Ja jos yksi ohje ei riitä, tulee toinen ohje. Ei jäädä jankuttamaan sitä samaa, vaan yritetään löytää uusi tapa, jolla ratsastaja pääsee siihen päämäärään.”Kähö pitää aivan erityisesti siitä, miten kunnioittavasti Kyrklund hevosiin suhtautuu.”Hän yrittää löytää keinon jokaiselle hevoselle. Sellaisellekin, jolla on ehkä rakenteellisia rajoitteita ja jota moni muu ei kahta kertaa edes katsoisi. Kyra uskoo, että kaikkia hevosia voi viedä niiden ehdoilla niin pitkälle kuin mahdollista. On taito tehdä kompromisseja hevosen ehdoilla ja omien tavoitteiden välillä. Se on hevosen kouluttamista hevosen omilla ehdoilla.”.Jos Kyra sanoi, että tuo hevonen on musta, niin se oli musta, vaikka se olisi ollut punainen.Marko Björs kuvaa Kyrklundin auktoriteettia.KunniagalleriaSuomen Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHTO nimeää vuosittain Suomen Hall of Fame -kunniagalleriaan urheilun sankareita, jotka ovat kuuluneet lajissaan maailman huippuihin ja näin vaikuttaneet kansallisen identiteetin rakentumiseen.

On vain yksi Kyra

Leena Alerini

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää