Voikkovärisen Minion Verden tarinaa on päästy kertomaan jo useaan otteeseen, sillä ruuna voitti ensin 4-vuotiaana Laatuponikilpailun askellajit, oli 6-vuotiaana champion-sarjan toinen ja voitti tänä vuonna kautensa 13 startista 12..Kun varsomisessa sitten lähtivät tulemaan valkoiset jalat ja läsiturpa, tuulettelin jo siinä pahnoilla..Kasvattaja Riina Vihanto toivoi pientä, kullanväristä varsaa.Minion Verden tarina on ihmeellinen, ja se on vaatinut monen osasen loksahtamista kohdalleen. Nyt se valmentautuu kohti GP:tä, mutta jopa todennäköisempi vaihtoehto olisi ollut, että se seisoisi seuraponina jossain pihatossa – ja pelkäisi siellä elämää..Minion Verden ongelma on se, että se on luontojaan hyvin arka. Sen kasvattaja Riina Vihanto kertoo, että hankalampia pikkuvarsoja hänellä kyllä on ollut, mutta kasvaessaan Minion Verden erityisyys lisääntyi, vaikka sille ei tapahtunut mitään erityistä..”Mutta se teki itse elämästään niin vaikeaa ja oli koko ajan niin paniikissa, että sen elämässä olisi voinut mennä kaikki todella pieleen”, Vihanto toteaa..Takapakkia sisäänratsastuksessaIso takapakki tuli sisäänratsastuksessa Saksassa. Vihanto oli lähettänyt sinne 1-vuotiaina kasvamaan sekä Minion Verden että sen emän veljen MC Verden. Kolmivuotiaina molemmat ratsutettiin. MC Verdekin on herkkä, mutta tavallisen herkkä, ja sen ratsutus meni nappiin. Minion Verde taas pelästyi. Kai sen kanssa oli edetty juuri sille yksilölle liian nopeasti, ja pitkän huiskea ratsuttajatyttö ei ehkä ollut optimaalinen sen selkään. Viimeistään laukassa poni otti ja lähti, pelästyttäen itseään vai lisää..Hevosten palattua Suomeen Vihanto yritti jatkaa Minion Verden kanssa, mutta siitä ei tullut mitään..”Se oli koko ajan kuin hiipivä tiikeri. Kaikki asiat jännittivät”, Vihanto kertoo..Hän päätti lähettää ponin Aulangolle Salla Varentille koulutettavaksi..Hyvin pian Vihanto kuitenkin tajusi, että niin vaikean ja hitaasti edistyvän ponin koulututtaminen vieraalla ei ole taloudellisesti järkevää, ja hän myi ponin Varentille hyvin edullisesti..Varenti otti sen projektiksi, mutta huomasi pian, että vaikka poni edistyi hyvin, se hetki ei ollut kovin lähellä, että sen selkään voisi laittaa lapsen. Ja ehkä ainakin Varenti ainakin alitajunnassaan ajatteli, että hänellä on pienikokoinen, taitava ja hyväsydäminen kouluratsastajaystävä. Niinpä kun Anna Kärkkäinen tuli käymään, Varenti sanoi, että tulepa katsomaan, kuinka hieno poni meillä on..”Ajattelin, että on kyllä hieno poni”, Kärkkäinen hymyilee..Ei järjelläKoska Kärkkäinen on pienikokoinen, he päättivät tehdä Varentin kanssa vaihtokaupan. Varenti sai estevarsan ja Kärkkäinen silloin 4-vuotiaan ponin. Ei siinä sen isompaa suunnitelmaa ollut, kunhan haluttiin herkkä poni koulutukseen ja kiinni elämään. Ei kukaan ajatellut, että ainakin pikkukierrostykki tästä leivotaan, sillä rehellisesti sanottuna kyseessä oli hermoheikko keltainen poni. Todella kiltti ja sympaattinen, mutta herkkyytensä takia haasteellinen..”Ostin sen projektiksi, koska se oli söpö ja liikkuu hyvin”, Kärkkäinen summaa..Koska eihän kaikkia hevospäätöksiä tehdä järjellä..Kiltti ja miellyttämisenhaluinenItse kouluttaminen sujui hyvin. Ponin on helppo liikkua, ja sillä on kolme puhdasta ja tahdikasta askellajia. Ensimmäisellä kisaradallaan Minion Verde kyllä jännitti niin paljon, että se tärisi ja sa tuskin sai hengitettyä, Kärkkäinen kertoo. Vähä vähältä luottamus alkoi kehittyä. Ponia oli kutsuttu Päiviöksi, mutta nyt sen kutsumanimeksi vaihdettiin Onni..Kärkkäinen on melkein kilpaillut GP.tä, mutta ei ihan, sillä hänen kouluratsastuksen läpimurtoratsunsa Elves Angel loukkaantui juuri ennen siirtymistä korkeimmalle tasolle. Nyt näyttää siltä, että sen seuraaja on poni, Minion Verde. Kärkkäisen on pidettävä se, koska ei sitä voi myydäkään..”Ponin kohtalo on aina olla yhdellä ratsastajalla pari vuotta, ja sitten siirtyä seuraavalle. En näe, että Minion Verde kestäisi sitä, se on niin herkkä. Mutta onneksi se on niin laadukas, että minun on mieltä viedä sitä eteenpäin”, Kärkkäinen kuittaa..7-vuotiskauden viimeinen startti oli vaativaa A:ta, joka toi prosentit 71,961..”Tuomarit tykkäävät, että se on tahdikas, hyvin koulutettu, aina kuuliainen ja tekee asiat täsmällisesti ja tarkasti. Mutta kun champion-sarjan finaalissa arvosteltiin erikseen tekninen suorittaminen ja askellajit, se oli ykkönen myös askellajeissa”, Kärkkäinen huomauttaa..Hän kertoo, että kukaan ei ole ihmetellyt ainakaan päin naamaa, että miksi sinä aikuinen ihminen menet ponilla..”Minulle se on sopivan kokoinen, ja se sopii muutenkin minulle kuin hansikas käteen. Eikä radalla tule missään kohtaa kiire, niin kuin isomman hevosen kanssa joskus”, Kärkkäinen sanoo..Eteenpäin viemisen ohella ponista on tullut hänelle koko ajan tärkeämpi..”Ihan liian tärkeä, mutta... Kun tuollainen hevonen alkaa luottaa sinuun, saat jotain sellaista, mitä rahalla ei pysty ostamaan”, hän sanoo..Poni tekee jo piruetit ja vähän piaffia, passage on sille helppoa. Ykkösiä on jo aloitettu..”Pyysin edestakaisin, ja se teki sen ensimmäisellä kerralla. Sitten kun pyysin kolme, se teki ne. Kun pyysin viisi ykköstä, se teki nekin ensimmäisellä kerralla, ja enempää en ole pyytänyt”, hän summaa ykkösvaihtojen harjoittelun..Hän kertoo, että ei ole koskaan käskenyt Minion Verdeä, sillä se tekee asiat aina satavarmasti, kun se vain ymmärtää, mistä on kyse..Ääneen sanomaton tavoite on grand prix, ainakin kaikki sen asiat..”Sitä täällä kotimaassa. Ei me olympialaisiin olla menossa”, Kärkkäinen hymyilee. .Herkkä emäMinion Verden emä Fiona Verde on paimiolaisen Riina Vihannon ensimmäinen kasvatti. Minion Verden emänemä Fiada (Frenchman I – Matcho) tuli Saksasta Mikko Mäentaustan kautta postimyyntihevosena. Se oli pienehkö hyvin liikkuva tamma, jonka oli tarkoitus tulla Vihannolle kouluratsuksi. Sekin oli herkkä hevonen, ja kuljetuksessa Saksasta Suomeen se oli nähtävästi kaatunut selälleen. Sillä oli pahat lihasvammat takaosassa, joita alettiin hoitaa. Kun takaosan lihaksisto saatiin kuntoon, tamma liikkui aina vähän aikaa hyvin, mutta muuttui sitten taas hankalaksi. Kiropraktikko Geert Meersseman neuvoi tutkimaan sen kaularangan, ja sieltä löytyikin selitys: kaularangassa näkyi vanha murtuma, joka oli todennäköisesti tullut kuljetusonnettomuudessa. Siinä vaiheessa tamman ratsastusura piti unohtaa, ja sillä teetettiin kolme varsaa..Fiona Verde oriista Florencio I oli ensimmäinen..”Florencio oli silloin muodikas, kivan näköinen ori. Itse en ole sellainen, että yökaudet selaisin oriluetteloita, ja Florencion olin nähnyt kivenä Nijhofissa”, Vihanto kertoo..Minion Verden jälkeen syntyivät James B Verde oriista San Amour ja MC Verde oriista Fürst Romancier. James B Verde on lähtenyt kenttähevoseksi Englantiin, MC Verde on Vihannolla kotona..”Kaikki kivasti liikkuvia, herkkiä ja säpäköitä hevosia”, Vihanto kuvaa Fionan varsoja..Viimeistä varsaa odottaessaan tamma sai kaviokuumeen, ja se jouduttiin lopettamaan, kun se oli imettänyt varsaansa muutaman kuukauden..Onnea mukanaVihanto on kasvattanut kaikkiaan melkein parikymmentä varsaa. Suurin osa on lämminverisiä kouluratsuja, mutta muiden kanssa yhdessä on tehty pari suomenhevostakin. Viimeisimmän hevosensa hän on kasvattanut vuonna 2018. .Hän kertoo laskeneensa, että kun tähän mennessä jokainen varsominen on mennyt suhteellisen hyvin, alkaisi olla tilastollisesti se aika, että menetetään tamma, varsa tai molemmat, joten hän päätti lopettaa. Toki asiaan vaikutti alan taloudelliset haasteetkin..”Kun ei niistä ikinä saa edes omiaan pois”, hän huokaa..Ihan poissuljettua kasvattaminen jatkossa ei sentään ole, hän kertoo..”Mutta sitten tulisi olla todella hyvä tamma. Tähän asti olen kasvattanut sillä ’oho, tämä hajosi, laitetaan tiineeksi’ -menetelmällä. Jos vielä kasvatan, pitää sitten olla oikein hyvä tammalinja ja harkittu orivalinta, enkä vain mene eläinlääkäri Liisa Savon luo ja pyydä häntä katsomaan, mitä sellaista pöntöstä löytyy, mikä voisi olla sopivaa”, Vihanto suunnittelee samalla itseään moittien..Oikeasti hän on kuitenkin tehnyt kivoja hevosia, joista useampi on löytänyt tiensä maailmallekin, urheiluun ja laadukkaaseen harrastukseen..”Joo, siihen nähden olen onnistunut, että valintoja ei ole sen enempää mietitty ja on tehty ihan tavallisilla tammoilla”, hän myöntää. ”Ja ehkä kasvatan sitten taas vanhana, jos en löydä mitään muuta paikkaa, mihin voisi rahan hukata.”.Mr. RightMinion Verden isäksi valikoitui 138-senttinen ratsuponiori FS Mr Right. Vihanto halusi pienelle ensi kertaa varsovalle tammalleen pienen oriin..”Olemme Kähön Kaisan kanssa käyneet ainakin 15 vuotta hevosmessuilla Equitanassa, ja siellä on saksalaisen Ferienhof Stückeriin poneja mukana orishow´ssa. Ne olivat jääneet kummittelemaan mieleeni. Mietin, että miksen käyttäisi ponia, ja muistin ne ihanat, keltaiset ponit orishow´sta”, hän selittää..Valinta osoittautui hyväksi. FS Mr Rightilla on yli 50 hyväksyttyä orijälkeläistä, ja sen poika Mister Universum on sittemmin kilpaillut inter-tasolla Saksassa..Vihanto toivoi pientä, kultaista varsaa..”Mutta pelkäsin, että sieltä tulee musta, joista en tykkää. Kun varsomisessa sitten lähtivät tulemaan valkoiset jalat ja läsiturpa, tuulettelin jo siinä pahnoilla”, hän muistelee..Varsana Minion Verde olikin kuin kaunis leluponi, kaikkien suosikki..Kasvattaja ei kaipaa GP:täNyt kun Minion Verde on aikuinen, kasvattaja näkee siinä paljon sen emää: ilmeessä, liikkeissä, kaikkialla. Mutta totta kai isä paistaa läpi, siinä kultaisessa värissä, mallissa ja vahvassa ravissa..Vaikka kasvattajan kannalta tarinan alku oli välillä epätoivoinen, on hänen olonsa nyt tyytyväinen. Rahaa paloi, niin kuin hevosiin aina, mutta lämmittää se vähän, kun Hippos muistaa kasvattajaa vuosittain kasvattajapalkinnoilla. Vielä enemmän lämmittää se, kuinka uskomaton tapahtui. Yliherkkä poni löysi tarkasti eläinkoulutukseen perehtyneen kouluttajan ja samat arvot jakavan GP-tason ratsastajan..”Ei tässä olisi voinut paremmin käydä!” Vihanto hymyilee..Hän kertoo, että ei ole ikinä nähnyt minkään hevoseläimen suhtautuvan omistajaansa samalla tunteenpalolla kuin Minion Verde suhtautuu Kärkkäiseen..”Se seuraa Annaa katseellaan koko ajan kuin koira. Heillä on selkeästi yhteys. Itse en sen ponin kanssa saanut aikaiseksi kuin yhden rikkinäisen hanan”, hän sanoo..Vaikka Vihanto on onnellinen, että poni löysi täydellisen kodin, hän ei voi olla vähän ihmettelemättä Kärkkäisen valintaa..”Kyllä mä olen yrittänyt pitkään Annalle sanoa, että myy se poni, ja mene poikiesi kanssa vuodeksi makaamaan palmun alle. Että se poni voi olla seuraavana päivänä jalka poikkinaisena tarhassa. Mutta nähtävästi hänelle tämä ei ole se juttu, vaan hän ajattelee aina hevosen parasta”, Vihanto hymähtää. .Hän uskoo, että jos mitään negatiivista ei satu, Minion Verde starttaa vielä korkeimmallakin tasolla..”Varmasti. Sitä en epäile hetkeäkään. Olisihan se upeata, jos he menisivät GP:tä, mutta ei se minulle ole itsetarkoitus. On ihme, että se poni on edes missään, ja että se on nyt niin onnellinen”, hän sanoo..Huolestumisrajan alapuolella
Voikkovärisen Minion Verden tarinaa on päästy kertomaan jo useaan otteeseen, sillä ruuna voitti ensin 4-vuotiaana Laatuponikilpailun askellajit, oli 6-vuotiaana champion-sarjan toinen ja voitti tänä vuonna kautensa 13 startista 12..Kun varsomisessa sitten lähtivät tulemaan valkoiset jalat ja läsiturpa, tuulettelin jo siinä pahnoilla..Kasvattaja Riina Vihanto toivoi pientä, kullanväristä varsaa.Minion Verden tarina on ihmeellinen, ja se on vaatinut monen osasen loksahtamista kohdalleen. Nyt se valmentautuu kohti GP:tä, mutta jopa todennäköisempi vaihtoehto olisi ollut, että se seisoisi seuraponina jossain pihatossa – ja pelkäisi siellä elämää..Minion Verden ongelma on se, että se on luontojaan hyvin arka. Sen kasvattaja Riina Vihanto kertoo, että hankalampia pikkuvarsoja hänellä kyllä on ollut, mutta kasvaessaan Minion Verden erityisyys lisääntyi, vaikka sille ei tapahtunut mitään erityistä..”Mutta se teki itse elämästään niin vaikeaa ja oli koko ajan niin paniikissa, että sen elämässä olisi voinut mennä kaikki todella pieleen”, Vihanto toteaa..Takapakkia sisäänratsastuksessaIso takapakki tuli sisäänratsastuksessa Saksassa. Vihanto oli lähettänyt sinne 1-vuotiaina kasvamaan sekä Minion Verden että sen emän veljen MC Verden. Kolmivuotiaina molemmat ratsutettiin. MC Verdekin on herkkä, mutta tavallisen herkkä, ja sen ratsutus meni nappiin. Minion Verde taas pelästyi. Kai sen kanssa oli edetty juuri sille yksilölle liian nopeasti, ja pitkän huiskea ratsuttajatyttö ei ehkä ollut optimaalinen sen selkään. Viimeistään laukassa poni otti ja lähti, pelästyttäen itseään vai lisää..Hevosten palattua Suomeen Vihanto yritti jatkaa Minion Verden kanssa, mutta siitä ei tullut mitään..”Se oli koko ajan kuin hiipivä tiikeri. Kaikki asiat jännittivät”, Vihanto kertoo..Hän päätti lähettää ponin Aulangolle Salla Varentille koulutettavaksi..Hyvin pian Vihanto kuitenkin tajusi, että niin vaikean ja hitaasti edistyvän ponin koulututtaminen vieraalla ei ole taloudellisesti järkevää, ja hän myi ponin Varentille hyvin edullisesti..Varenti otti sen projektiksi, mutta huomasi pian, että vaikka poni edistyi hyvin, se hetki ei ollut kovin lähellä, että sen selkään voisi laittaa lapsen. Ja ehkä ainakin Varenti ainakin alitajunnassaan ajatteli, että hänellä on pienikokoinen, taitava ja hyväsydäminen kouluratsastajaystävä. Niinpä kun Anna Kärkkäinen tuli käymään, Varenti sanoi, että tulepa katsomaan, kuinka hieno poni meillä on..”Ajattelin, että on kyllä hieno poni”, Kärkkäinen hymyilee..Ei järjelläKoska Kärkkäinen on pienikokoinen, he päättivät tehdä Varentin kanssa vaihtokaupan. Varenti sai estevarsan ja Kärkkäinen silloin 4-vuotiaan ponin. Ei siinä sen isompaa suunnitelmaa ollut, kunhan haluttiin herkkä poni koulutukseen ja kiinni elämään. Ei kukaan ajatellut, että ainakin pikkukierrostykki tästä leivotaan, sillä rehellisesti sanottuna kyseessä oli hermoheikko keltainen poni. Todella kiltti ja sympaattinen, mutta herkkyytensä takia haasteellinen..”Ostin sen projektiksi, koska se oli söpö ja liikkuu hyvin”, Kärkkäinen summaa..Koska eihän kaikkia hevospäätöksiä tehdä järjellä..Kiltti ja miellyttämisenhaluinenItse kouluttaminen sujui hyvin. Ponin on helppo liikkua, ja sillä on kolme puhdasta ja tahdikasta askellajia. Ensimmäisellä kisaradallaan Minion Verde kyllä jännitti niin paljon, että se tärisi ja sa tuskin sai hengitettyä, Kärkkäinen kertoo. Vähä vähältä luottamus alkoi kehittyä. Ponia oli kutsuttu Päiviöksi, mutta nyt sen kutsumanimeksi vaihdettiin Onni..Kärkkäinen on melkein kilpaillut GP.tä, mutta ei ihan, sillä hänen kouluratsastuksen läpimurtoratsunsa Elves Angel loukkaantui juuri ennen siirtymistä korkeimmalle tasolle. Nyt näyttää siltä, että sen seuraaja on poni, Minion Verde. Kärkkäisen on pidettävä se, koska ei sitä voi myydäkään..”Ponin kohtalo on aina olla yhdellä ratsastajalla pari vuotta, ja sitten siirtyä seuraavalle. En näe, että Minion Verde kestäisi sitä, se on niin herkkä. Mutta onneksi se on niin laadukas, että minun on mieltä viedä sitä eteenpäin”, Kärkkäinen kuittaa..7-vuotiskauden viimeinen startti oli vaativaa A:ta, joka toi prosentit 71,961..”Tuomarit tykkäävät, että se on tahdikas, hyvin koulutettu, aina kuuliainen ja tekee asiat täsmällisesti ja tarkasti. Mutta kun champion-sarjan finaalissa arvosteltiin erikseen tekninen suorittaminen ja askellajit, se oli ykkönen myös askellajeissa”, Kärkkäinen huomauttaa..Hän kertoo, että kukaan ei ole ihmetellyt ainakaan päin naamaa, että miksi sinä aikuinen ihminen menet ponilla..”Minulle se on sopivan kokoinen, ja se sopii muutenkin minulle kuin hansikas käteen. Eikä radalla tule missään kohtaa kiire, niin kuin isomman hevosen kanssa joskus”, Kärkkäinen sanoo..Eteenpäin viemisen ohella ponista on tullut hänelle koko ajan tärkeämpi..”Ihan liian tärkeä, mutta... Kun tuollainen hevonen alkaa luottaa sinuun, saat jotain sellaista, mitä rahalla ei pysty ostamaan”, hän sanoo..Poni tekee jo piruetit ja vähän piaffia, passage on sille helppoa. Ykkösiä on jo aloitettu..”Pyysin edestakaisin, ja se teki sen ensimmäisellä kerralla. Sitten kun pyysin kolme, se teki ne. Kun pyysin viisi ykköstä, se teki nekin ensimmäisellä kerralla, ja enempää en ole pyytänyt”, hän summaa ykkösvaihtojen harjoittelun..Hän kertoo, että ei ole koskaan käskenyt Minion Verdeä, sillä se tekee asiat aina satavarmasti, kun se vain ymmärtää, mistä on kyse..Ääneen sanomaton tavoite on grand prix, ainakin kaikki sen asiat..”Sitä täällä kotimaassa. Ei me olympialaisiin olla menossa”, Kärkkäinen hymyilee. .Herkkä emäMinion Verden emä Fiona Verde on paimiolaisen Riina Vihannon ensimmäinen kasvatti. Minion Verden emänemä Fiada (Frenchman I – Matcho) tuli Saksasta Mikko Mäentaustan kautta postimyyntihevosena. Se oli pienehkö hyvin liikkuva tamma, jonka oli tarkoitus tulla Vihannolle kouluratsuksi. Sekin oli herkkä hevonen, ja kuljetuksessa Saksasta Suomeen se oli nähtävästi kaatunut selälleen. Sillä oli pahat lihasvammat takaosassa, joita alettiin hoitaa. Kun takaosan lihaksisto saatiin kuntoon, tamma liikkui aina vähän aikaa hyvin, mutta muuttui sitten taas hankalaksi. Kiropraktikko Geert Meersseman neuvoi tutkimaan sen kaularangan, ja sieltä löytyikin selitys: kaularangassa näkyi vanha murtuma, joka oli todennäköisesti tullut kuljetusonnettomuudessa. Siinä vaiheessa tamman ratsastusura piti unohtaa, ja sillä teetettiin kolme varsaa..Fiona Verde oriista Florencio I oli ensimmäinen..”Florencio oli silloin muodikas, kivan näköinen ori. Itse en ole sellainen, että yökaudet selaisin oriluetteloita, ja Florencion olin nähnyt kivenä Nijhofissa”, Vihanto kertoo..Minion Verden jälkeen syntyivät James B Verde oriista San Amour ja MC Verde oriista Fürst Romancier. James B Verde on lähtenyt kenttähevoseksi Englantiin, MC Verde on Vihannolla kotona..”Kaikki kivasti liikkuvia, herkkiä ja säpäköitä hevosia”, Vihanto kuvaa Fionan varsoja..Viimeistä varsaa odottaessaan tamma sai kaviokuumeen, ja se jouduttiin lopettamaan, kun se oli imettänyt varsaansa muutaman kuukauden..Onnea mukanaVihanto on kasvattanut kaikkiaan melkein parikymmentä varsaa. Suurin osa on lämminverisiä kouluratsuja, mutta muiden kanssa yhdessä on tehty pari suomenhevostakin. Viimeisimmän hevosensa hän on kasvattanut vuonna 2018. .Hän kertoo laskeneensa, että kun tähän mennessä jokainen varsominen on mennyt suhteellisen hyvin, alkaisi olla tilastollisesti se aika, että menetetään tamma, varsa tai molemmat, joten hän päätti lopettaa. Toki asiaan vaikutti alan taloudelliset haasteetkin..”Kun ei niistä ikinä saa edes omiaan pois”, hän huokaa..Ihan poissuljettua kasvattaminen jatkossa ei sentään ole, hän kertoo..”Mutta sitten tulisi olla todella hyvä tamma. Tähän asti olen kasvattanut sillä ’oho, tämä hajosi, laitetaan tiineeksi’ -menetelmällä. Jos vielä kasvatan, pitää sitten olla oikein hyvä tammalinja ja harkittu orivalinta, enkä vain mene eläinlääkäri Liisa Savon luo ja pyydä häntä katsomaan, mitä sellaista pöntöstä löytyy, mikä voisi olla sopivaa”, Vihanto suunnittelee samalla itseään moittien..Oikeasti hän on kuitenkin tehnyt kivoja hevosia, joista useampi on löytänyt tiensä maailmallekin, urheiluun ja laadukkaaseen harrastukseen..”Joo, siihen nähden olen onnistunut, että valintoja ei ole sen enempää mietitty ja on tehty ihan tavallisilla tammoilla”, hän myöntää. ”Ja ehkä kasvatan sitten taas vanhana, jos en löydä mitään muuta paikkaa, mihin voisi rahan hukata.”.Mr. RightMinion Verden isäksi valikoitui 138-senttinen ratsuponiori FS Mr Right. Vihanto halusi pienelle ensi kertaa varsovalle tammalleen pienen oriin..”Olemme Kähön Kaisan kanssa käyneet ainakin 15 vuotta hevosmessuilla Equitanassa, ja siellä on saksalaisen Ferienhof Stückeriin poneja mukana orishow´ssa. Ne olivat jääneet kummittelemaan mieleeni. Mietin, että miksen käyttäisi ponia, ja muistin ne ihanat, keltaiset ponit orishow´sta”, hän selittää..Valinta osoittautui hyväksi. FS Mr Rightilla on yli 50 hyväksyttyä orijälkeläistä, ja sen poika Mister Universum on sittemmin kilpaillut inter-tasolla Saksassa..Vihanto toivoi pientä, kultaista varsaa..”Mutta pelkäsin, että sieltä tulee musta, joista en tykkää. Kun varsomisessa sitten lähtivät tulemaan valkoiset jalat ja läsiturpa, tuulettelin jo siinä pahnoilla”, hän muistelee..Varsana Minion Verde olikin kuin kaunis leluponi, kaikkien suosikki..Kasvattaja ei kaipaa GP:täNyt kun Minion Verde on aikuinen, kasvattaja näkee siinä paljon sen emää: ilmeessä, liikkeissä, kaikkialla. Mutta totta kai isä paistaa läpi, siinä kultaisessa värissä, mallissa ja vahvassa ravissa..Vaikka kasvattajan kannalta tarinan alku oli välillä epätoivoinen, on hänen olonsa nyt tyytyväinen. Rahaa paloi, niin kuin hevosiin aina, mutta lämmittää se vähän, kun Hippos muistaa kasvattajaa vuosittain kasvattajapalkinnoilla. Vielä enemmän lämmittää se, kuinka uskomaton tapahtui. Yliherkkä poni löysi tarkasti eläinkoulutukseen perehtyneen kouluttajan ja samat arvot jakavan GP-tason ratsastajan..”Ei tässä olisi voinut paremmin käydä!” Vihanto hymyilee..Hän kertoo, että ei ole ikinä nähnyt minkään hevoseläimen suhtautuvan omistajaansa samalla tunteenpalolla kuin Minion Verde suhtautuu Kärkkäiseen..”Se seuraa Annaa katseellaan koko ajan kuin koira. Heillä on selkeästi yhteys. Itse en sen ponin kanssa saanut aikaiseksi kuin yhden rikkinäisen hanan”, hän sanoo..Vaikka Vihanto on onnellinen, että poni löysi täydellisen kodin, hän ei voi olla vähän ihmettelemättä Kärkkäisen valintaa..”Kyllä mä olen yrittänyt pitkään Annalle sanoa, että myy se poni, ja mene poikiesi kanssa vuodeksi makaamaan palmun alle. Että se poni voi olla seuraavana päivänä jalka poikkinaisena tarhassa. Mutta nähtävästi hänelle tämä ei ole se juttu, vaan hän ajattelee aina hevosen parasta”, Vihanto hymähtää. .Hän uskoo, että jos mitään negatiivista ei satu, Minion Verde starttaa vielä korkeimmallakin tasolla..”Varmasti. Sitä en epäile hetkeäkään. Olisihan se upeata, jos he menisivät GP:tä, mutta ei se minulle ole itsetarkoitus. On ihme, että se poni on edes missään, ja että se on nyt niin onnellinen”, hän sanoo..Huolestumisrajan alapuolella
