Tunteiden pariin hänet vetivät haasteet omien tunteiden kanssa. Kun hän ei löytänyt valmista apua, hän kehitti itse tavan käsitellä niitä. Kun näyttelijän työt hetkellisesti romahtivat koronan takia, Dubiel lähti kehittämään menetelmää muillekin..Dubiel on tottunut pohtimaan tunneasioita, koska hän näyttelee metodilla, jossa hän ei pyri esittämään tunteita, vaan tuottaa niitä, jolloin roolisuoritus on ajattelemisen ja tunteen yhdistelmä..”Ensin on ajatus, sitten tunne”, hän selittää..Lapsuus MikkelissäEtelä-Suomessa asuva Dubiel on kotoisin Mikkelistä, ja hän on viettänyt lapsuutensa Mikkelin varuskunnan entisillä talleilla. Perhe asui kasarmin tallia vastapäätä, ja kun Dubiel oppi kävelemään, hän käveli aina talleille. Ratsastuksen hän aloitti 5-vuotiaana kasarmilla ja jatkoi sitä Rokkalan talleilla sekä kesäisin leireillä Kekkolassa, jossa toimii nykyään Melina Holmbergin vetämä Ratsastuskeskus Villit..19-vuotiaana hevoset jäivät, kun Dubiel pääsi Teatterikorkeakouluun..”Mutta hevoset eivät jättäneet minua rauhaan, vaan aloitin aikuisena uudelleen”, hän kertoo..Yksi oma hevonenkin hänellä oli..”Epäonninen seikkailu”, hän kuittaa ajan terveysongelmaisen hevosensa kanssa..Kokemus oli rankka, ja sen jälkeen hän vietti useita tallittomia vuosia. Hevoset tulivat takaisin hänen elämäänsä, kun hän tapasi lapsuuden ystävänsä Holmbergin. Dubiel kertoi Holmbergille etsivänsä työtilaa, jossa hän voisi tehdä tunnetyötä asiakkaiden kanssa..”Melina laittoi perään viestin, että tule tänne Mikkeliin. Hevosten ja tunnetyöskentelyn yhdistäminen on parasta, mitä voit tehdä”, Dubiel kertoo, ja pian sovittiin kursseista..Talli voi olla villi länsiRatsastuskeskus Villit keskittyy sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja ihmisen ja hevosen kohtaamiseen. Dubiel kuitenkin tietää, että talli voi olla tunteiden suhteen myös hankala paikka..”Minun kokemukseni on, että tallit voivat olla kuin villi länsi, joissa rehottavat erittäin ikävät käytösmallit”, hän sanoo. Kun hän eli aikuisena muutaman vuoden ajan aktiivista tallielämää, hän teki hätkähdyttävän havainnon..”Tunnistin oman ikäisissäni naisissa sitä samaa tallityttöjen ilkeyttä, mitä oli talleilla minun ollessani nuori. Olin ällistynyt – aivan kuin moni ei olisi kasvanut aikuiseksi”, hän sanoo..”Jo lapsena opin, että talli voi olla aika kova maailma, vaikka se voisi olla hyvin herkkä maailma. Hevoset eivät ole kovia, jos niistä ei tehdä kovia”, hän pohtii..Sama kokee usein ihmisten välisiä suhteita tallilla..”Ihmiset saattavat olla aika kovia toisilleen. Herkkyydelle ja haavoittuvuudelle ole tilaa, vaan tyyli on ennemmin poikki ja pinoon”, hän harmittelee..Alalla haasteet kyllä tunnetaan, ja siksi kovin moni ei hämmästynyt viime vuosina esiin tulleista talleilla tapahtuneista kaltoinkohtelu- tai hyväksikäyttötapauksista, Dubiel miettii..”Niitä on varjeltukin porukoissa, ja se on samaa, mitä taidealoilla tapahtuu. Itse olen marssinut Me Toon hengessä. Jokaisella on tässä syytä katsoa peiliin, vaikka haluamme sanoa, että ei meidän tuotantoyhtiössä, ei meidän teatterissa, ei meidän tallilla, en minä”, Dubiel sanoo..Samalla hän muistuttaa, että kaiken kovuuden takana on pehmeys..”Ei ole kovuutta ilman herkkyyttä. Kovuus on aina suojausmekanismi”, hän sanoo. ”Ja talleilla kipua on niin paljon. Hevoset kokevat kipua, mutta ne myös käsittelevät muiden kipua.”.Tunteiden on annettava purkautuaElokuun leirillä Holmberg vetää työskentelyt hevosten kanssa, Dubiel ihmisten kanssa..Hänen iso ajatuksensa on, että ihmisten olisi saatava tuoda tunteensa esiin. Hevosten kanssa toimiessa tunteiden hallitseminen on tärkeää – mutta meillä pitää olla myös mahdollisuus ja kyky purkaa niitä..”Meidän on tunnistettava, että minulla on tunne, mä olen tästä vastuussa ja mä puran sen ja jalostan sen”, hän sanoo..Moni on kasvatettu piilottamaan tunteensa, ja tunteita voi myös siirtää ja niitä voi yrittää blokata. Etenkin naiset on opetettu miellyttämisenhaluisiksi, nuoremmassa päässä myös miehet, Dubiel pohtii..”Mutta jos en uskalla olla vihainen, en uskalla myöskään olla iloinen. Tunteet auttavat meitä myös ymmärtämään missä rajamme kulkevat”, hän sanoo..Hevonen auttaa ihmistä tunteidensa kanssa..”Hevosen seurassa on itsensä kanssa kasvotusten. Hevonen peilaa jokaisen tunteen, jonka ihminen yrittää blokata. Jos ihmisellä on huono päivä, ja hän on kireä hevosta kohtaan, hevonen vastaa heti. Ja se tunnistaa heti ristiviestinnän, kun sanoo yhtä ja näyttää toista”, hän muistuttaa..Sekä hevonen että hevosalalla toimiminen voi tuoda kroonista stressiä. Silloinkin tunne kannattaa kokea, sillä jos vain välttelee ahdistusta, tunne etsii poistumistien. Joskus pitää hihittää paperipussiin, joskus huutaa metsässä, joskus itkeä sielunsa pohjasta..”Tunteet ovat hyvinvoinnin väline. Minä opetan, että tunteen on annettava tulla. Sen sijaan en usko kaikkien tunteiden analysoimiseen. Usein me silloin vain alamme kertoa samaa vanhaa tarinaa, jota samalla vahvistamme”, Dubiel sanoo..Hevosen vahvuus on siinä, että sen kanssa ollaan tässä hetkessä, ei eilisen tai huomisen murheissa. Hevosen kaulaa vasten on hyvä paikka itkeä..”Mutta huutamiseen pitää sitten olla toinen paikka”, Dubiel sanoo..Wanda Dubiel48-vuotias freelancer-näyttelijäNäytteli 13 vuotta Kansallisteatterissa, roolit mm. elokuvassa Levottomat ja TV-sarjassa Mustat lesket.Näyttelijä ja hevosihminen Outi Mäenpää: Hevonen hakee ja antaa rauhaa
Tunteiden pariin hänet vetivät haasteet omien tunteiden kanssa. Kun hän ei löytänyt valmista apua, hän kehitti itse tavan käsitellä niitä. Kun näyttelijän työt hetkellisesti romahtivat koronan takia, Dubiel lähti kehittämään menetelmää muillekin..Dubiel on tottunut pohtimaan tunneasioita, koska hän näyttelee metodilla, jossa hän ei pyri esittämään tunteita, vaan tuottaa niitä, jolloin roolisuoritus on ajattelemisen ja tunteen yhdistelmä..”Ensin on ajatus, sitten tunne”, hän selittää..Lapsuus MikkelissäEtelä-Suomessa asuva Dubiel on kotoisin Mikkelistä, ja hän on viettänyt lapsuutensa Mikkelin varuskunnan entisillä talleilla. Perhe asui kasarmin tallia vastapäätä, ja kun Dubiel oppi kävelemään, hän käveli aina talleille. Ratsastuksen hän aloitti 5-vuotiaana kasarmilla ja jatkoi sitä Rokkalan talleilla sekä kesäisin leireillä Kekkolassa, jossa toimii nykyään Melina Holmbergin vetämä Ratsastuskeskus Villit..19-vuotiaana hevoset jäivät, kun Dubiel pääsi Teatterikorkeakouluun..”Mutta hevoset eivät jättäneet minua rauhaan, vaan aloitin aikuisena uudelleen”, hän kertoo..Yksi oma hevonenkin hänellä oli..”Epäonninen seikkailu”, hän kuittaa ajan terveysongelmaisen hevosensa kanssa..Kokemus oli rankka, ja sen jälkeen hän vietti useita tallittomia vuosia. Hevoset tulivat takaisin hänen elämäänsä, kun hän tapasi lapsuuden ystävänsä Holmbergin. Dubiel kertoi Holmbergille etsivänsä työtilaa, jossa hän voisi tehdä tunnetyötä asiakkaiden kanssa..”Melina laittoi perään viestin, että tule tänne Mikkeliin. Hevosten ja tunnetyöskentelyn yhdistäminen on parasta, mitä voit tehdä”, Dubiel kertoo, ja pian sovittiin kursseista..Talli voi olla villi länsiRatsastuskeskus Villit keskittyy sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan ja ihmisen ja hevosen kohtaamiseen. Dubiel kuitenkin tietää, että talli voi olla tunteiden suhteen myös hankala paikka..”Minun kokemukseni on, että tallit voivat olla kuin villi länsi, joissa rehottavat erittäin ikävät käytösmallit”, hän sanoo. Kun hän eli aikuisena muutaman vuoden ajan aktiivista tallielämää, hän teki hätkähdyttävän havainnon..”Tunnistin oman ikäisissäni naisissa sitä samaa tallityttöjen ilkeyttä, mitä oli talleilla minun ollessani nuori. Olin ällistynyt – aivan kuin moni ei olisi kasvanut aikuiseksi”, hän sanoo..”Jo lapsena opin, että talli voi olla aika kova maailma, vaikka se voisi olla hyvin herkkä maailma. Hevoset eivät ole kovia, jos niistä ei tehdä kovia”, hän pohtii..Sama kokee usein ihmisten välisiä suhteita tallilla..”Ihmiset saattavat olla aika kovia toisilleen. Herkkyydelle ja haavoittuvuudelle ole tilaa, vaan tyyli on ennemmin poikki ja pinoon”, hän harmittelee..Alalla haasteet kyllä tunnetaan, ja siksi kovin moni ei hämmästynyt viime vuosina esiin tulleista talleilla tapahtuneista kaltoinkohtelu- tai hyväksikäyttötapauksista, Dubiel miettii..”Niitä on varjeltukin porukoissa, ja se on samaa, mitä taidealoilla tapahtuu. Itse olen marssinut Me Toon hengessä. Jokaisella on tässä syytä katsoa peiliin, vaikka haluamme sanoa, että ei meidän tuotantoyhtiössä, ei meidän teatterissa, ei meidän tallilla, en minä”, Dubiel sanoo..Samalla hän muistuttaa, että kaiken kovuuden takana on pehmeys..”Ei ole kovuutta ilman herkkyyttä. Kovuus on aina suojausmekanismi”, hän sanoo. ”Ja talleilla kipua on niin paljon. Hevoset kokevat kipua, mutta ne myös käsittelevät muiden kipua.”.Tunteiden on annettava purkautuaElokuun leirillä Holmberg vetää työskentelyt hevosten kanssa, Dubiel ihmisten kanssa..Hänen iso ajatuksensa on, että ihmisten olisi saatava tuoda tunteensa esiin. Hevosten kanssa toimiessa tunteiden hallitseminen on tärkeää – mutta meillä pitää olla myös mahdollisuus ja kyky purkaa niitä..”Meidän on tunnistettava, että minulla on tunne, mä olen tästä vastuussa ja mä puran sen ja jalostan sen”, hän sanoo..Moni on kasvatettu piilottamaan tunteensa, ja tunteita voi myös siirtää ja niitä voi yrittää blokata. Etenkin naiset on opetettu miellyttämisenhaluisiksi, nuoremmassa päässä myös miehet, Dubiel pohtii..”Mutta jos en uskalla olla vihainen, en uskalla myöskään olla iloinen. Tunteet auttavat meitä myös ymmärtämään missä rajamme kulkevat”, hän sanoo..Hevonen auttaa ihmistä tunteidensa kanssa..”Hevosen seurassa on itsensä kanssa kasvotusten. Hevonen peilaa jokaisen tunteen, jonka ihminen yrittää blokata. Jos ihmisellä on huono päivä, ja hän on kireä hevosta kohtaan, hevonen vastaa heti. Ja se tunnistaa heti ristiviestinnän, kun sanoo yhtä ja näyttää toista”, hän muistuttaa..Sekä hevonen että hevosalalla toimiminen voi tuoda kroonista stressiä. Silloinkin tunne kannattaa kokea, sillä jos vain välttelee ahdistusta, tunne etsii poistumistien. Joskus pitää hihittää paperipussiin, joskus huutaa metsässä, joskus itkeä sielunsa pohjasta..”Tunteet ovat hyvinvoinnin väline. Minä opetan, että tunteen on annettava tulla. Sen sijaan en usko kaikkien tunteiden analysoimiseen. Usein me silloin vain alamme kertoa samaa vanhaa tarinaa, jota samalla vahvistamme”, Dubiel sanoo..Hevosen vahvuus on siinä, että sen kanssa ollaan tässä hetkessä, ei eilisen tai huomisen murheissa. Hevosen kaulaa vasten on hyvä paikka itkeä..”Mutta huutamiseen pitää sitten olla toinen paikka”, Dubiel sanoo..Wanda Dubiel48-vuotias freelancer-näyttelijäNäytteli 13 vuotta Kansallisteatterissa, roolit mm. elokuvassa Levottomat ja TV-sarjassa Mustat lesket.Näyttelijä ja hevosihminen Outi Mäenpää: Hevonen hakee ja antaa rauhaa
