Kasvatusta, käsittelyä ja kilparatsastusta
Lehden emännöimällä Nygårdin kartanolla ensimmäisessä tarhassa seisoo hänen suomenhevosensa Kankalon Salama, pitkäharjainen, ponimainen ja aktiivinen.
”Voikko, savu ja suomenkirjava”, Lehti sanoo haikeasti.
Ei ole vaikea arvata, että sen värinen, kaunis ja hyvin liikkuva suomenhevonen olisi ollut orimarkkinoilla suosittu. Kun Lehti osti Kankalon Salaman, se lähti Ypäjälle Riikka Harjulalle koulutukseen, ja se ajatteli heti olevansa Ypäjän mäen suurin ori ja piti sen mukaista ääntä. Aika pian kuitenkin huomattiin, että oriina oleminen oli sille liian suuri haaste. Se huusi, ramppasi ja alkoi lopulta purra itseään. Ehkä aika olisi saattanut auttaa, mutta Lehti valitsi lääkkeeksi ruunauksen, niin paljon kuin hän suomenhevosoria olisi halunnutkin.
”Opiskelin aiemmin Monty Robertsin kursseilla, ja sieltä mieleeni jäi ajatus, että hevosen pitää pystyä olemaan hevonen. En löydä sille sanoja, mutta että se viihtyy itsensä kanssa”, Lehti miettii.
Ja sitten hän esittelee lusitanonsa, minihevosensa ja FWB-ratsunsa!
Harri Eskonmaa on aikuisena hevosiin tutustunut sairaanhoitaja, jonka puuhailua Huli-hevosen kanssa käymme katsomassa. Eskonmaa aloitti ratsastusvaelluksella, opetteli sitten vähän ratsastamaan ja seuraavaksi vihkiytyi maasta käsittelyn hienouksiin. Nykyään aika tallilla kuluu jo eläkkeellä olevan Huli-ruunan kanssa. Sekä hevosihmisiä netissä ihmetellen.
Viime aikoina hän on huomannut, että moneen paikkaan on hiipinyt suvaitsevaisuutta. Poimitaan eri tyyleistä eri asioita, ja joskus jopa uskotaan, että joku toinen voi tehdä ihan hyvin, vaikka tekeekin toisin kuin itse. ”Omalle tekemiselleni en ole keksinyt nimeä. Olen narunpyörittäjä, joka syöttää nameja”, hän sanoo.
Poimimme mukaan myös Eskonmaan parhaita lohkaisuja hänen kirjoituksistaan.
Kantalehden puolelta löytyy vielä Miisa Pulkkanen, esteratsastaja ja montekuski.
Hän on kiitollinen siitä, miten hyvin hänet on otettu ravipuolella vastaan. ”Kun aloittaa uuden lajin, sillä ei ole mitään merkitystä, mitä olet ollut jossain toisessa lajissa. Oma asema täytyy rakentaa alusta alkaen, ja minä olen hakemassa paikkaani nöyrin mielin”, hän sanoo.
Yleisesti Pulkkanen viihtyy ravi-ilmapiirissä. Hän harmittelee sitä, että ravien ja ratsastuksen välillä on turha kuilu ja liikaa ennakko-olettamuksia, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.
”Tehdään liikaa rajanvetoa siinä, oletko ravi- vai ratsastusihminen. Minä sanon, että olen hevosihmisiä.”
Lehdessä myös kouluratsastaja Eerika Hakala, esittelyssä Oma hevonen -konsepti sekä ratsastajien kuulumisia ennen Pohjola-sarjan alkua ja Uggerhalnen ja Compiegnen nations cupia.
Tilaa täältä! Nyt alkaa olla aika myös laittaa rekisteröitymisasiat kuntoon, sillä Hevosurheilun virkeä netti siirtyy maksumuurin taakse.
