Kesyhevosen alkuperä: Ensin oli ratsastus, sitten tulivat vasta vaunut - mutta mitä olivat zebrot?

Kesyhevonen mullisti ihmisten elämän monella tavalla. Mutta milloin ja miten, ja mihin tarkoitukseen, hevonen kesytettiin, on edelleen jonkinasteinen mysteerio. Aihe on biologiseen antropologiaan erikoistuneen oululaistutkija Markku Niskasen lempiaihe ja hän on julkaissut siitä tieteellisiä artikkeleita. Niskanen toteaa, että hevosen alkuperää tutkittaessa se, että ratsastaa itse, on suureksi avuksi. Se auttaa arvioimaan, mikä ylipäänsä on mahdollista hevosen kaltaisen eläimen kanssa.Kesyhevosen alkuperä on kansainvälisesti suosittu tutkimusaihe, jossa mennään kovaa vauhtia eteenpäin, suorastaan kilpaillaan, mutta jossa toisaalta ollaan juututtu muutamaan pullonkaulaan. "Ranskalaisen Ludovic Orlandon porukka on mullistanut tietämyksemme hevosen evoluutiosta ja kesyhevosen alkuperästä", Niskanen toteaa.Niskanen on kuitenkin Orlandon kanssa eri mieltä siitä, mikä on maailman ainoan villihevosen przewalskinhevosen status tällä hetkellä. Niskanen pitää täysin varmana, että przewalskinhevonen eli mongolialainen villihevonen on erillinen populaationsa, alkuperäinen aito villihevonen. . DOM 1 ja 2Kesyhevosissa erotetaan kaksi eri kesyyntynyttä populaatiota ja kehityslinjaa, jotka on nimetty DOM 1 ja DOM2 :ksi. Mistä ne tulivat ja minne menivät, ovat kysymyksiä, joihin näinä päivinä saadaan uusia vastauksia säännöllisesti ja usein. Silti palapelistä puuttuu sitkeästi palasia.Yksi teoria on, että DOM2-hevoset pulpahtivat esiin ensimmäistä kertaa 2200 ennen ajanlaskumme alkua (eaa.) jossakin Donin-Volgan alueella, Mustanmeren ja Kaspian aroilla. Tätä on tietenkin vääjäämättä edeltänyt kesyyntymisvaihe, ehkä pitkäänkin. Mutta kuinka kauan, ei tiedetä. Löydökset antaisivat ymmärtää, että ihmisillä on ollut hevosia ennen pyörän ja vaunujen keksimistä. Tämä viittaa siihen, että aivan ensiksi hevosilla ratsastettiin. Tämä on myös Niskasen käsitys tapahtumain kulusta. Tähän viittaavat myös luulöydökset. Ihmisillä on havaittu ratsastukseen viittaavia muutoksia luustossaan jo satoja vuosia ennen 2200 eaa.. DOM1-hevosta edustavat mm. Botai-hevoset ja muut sellaiset osittain kesytetyt, joista DOM2-hevoset eivät polveutuneet. Väliin sijoittuvat CDOM2 -hevosten ja niitä edeltäneiden C-PONT -hevosten välillä on 600 vuoden aika, jolta ajalta ei ole niin hyvin säilyneitä luulöydöksiä, joista olisi saatu irti DNA-näytteitä.DOM1-hevoset eivät hävinneet, sillä niitä elää vielä tänä päivänäkin. Przewalskinhevoset ovat DOM1. Ne eivät myöskään muuttuneet DOM2:ksi. Puuttuva palanpelin osa ovat C-PONT - ja TURG-hevoset, joita alkoi esiintyä euroopan puoleisella aroalueella ja jotka ajan mittaan muuttuivat DOM2-hevosiksi. Mistä ne sitten tulivat, ei tiedetä. Niskasen mielestä on mahdollista, että ne ovat olleet olemassa jo jääkauden lopussa. Kiistattomasti tiedetään vain, että kaikille hevosille yhteinen kantamuoto on saapunut Amerikasta Euraasiaan Beringinsalmen kautta 800 000 vuotta sitten, ja että przewalskinhevosen (DOM1) ja meidän kesyhevosemme (DOM2) yhteinen kantamuoto on elänyt noin 40 000 vuotta sitten. Sekoittumista on tapahtunut, mutta loppujen lopuksi oudon vähän. Vain alle kolme prosenttia DOM2-hevosen perimästä on botaihevosesta eli varsinaisesta ja alkuperäisestä DOM1-hevosesta.Mysteerihevonen tarpaani on perimältään Keski-Euroopan itäosan esihistoriallisen villihevosen ja DOM2-hevosen sekoitus. Tarpaanit hävisivät 1800-luvulla, mutta niihin vuosiin asti oli muitakin villihevosia kuin przewalskit, joissa oli muinaisen villihevosen perimää. Tarpaanit sinänsä ovat kesyhevosen aikalaisia, joten ne eivät ole puuttuva lenkki, jota kiivaasti haetaan. . Hevoset tärkeää riistaaVillihevoset olivat metsästäjä-keräiliöiden tärkeää riistaa Volgan ja Uralin rantamien Orlovskaja-kulttuurissa (6200-5300 eKr). Noin viidesosa kaikesta riistasta oli hevosia. Hevosia syötiin, mutta niillä oli myös muunlaista arvoa, sillä tuon ajan haudoista löytyneet amuletit esittivät usein hevosta.Jossain vaiheessa ensimmäiset karjapaimenet alkoivat pitää myös hevosia. Tämä tapahtui osittain kulttuuridiffuusion kautta siten, että karja siirtyi kulttuurilta toiselle ilman ihmispopulaatioiden siirtymistä ja osittain väestöliikkeiden kautta. Hevoset saapuivat Kaukasukselta ja Balkanin niemimaalta läntisen Mustanmeren ja Kaspian arolle 5800-5700 eea ja siirtyivät siitä hiljakseen itään ja pohjoiseen muutaman sadan vuoden kuluessa. Noihin aikoihin hevoset olivat selkeästi vielä villihevosia ja kuuluivat NEO-NCAS -nimiseen geenipooliin. Näihin hevosiin luetaan arkeologisesti muun muassa "Varafalomeevkan hevonen", joka on elänyt noin vuonna 5500 eKr ja "Oroshämön hevonen" joka on elänyt noin 4500 vuotta eKr. Satojen vuosien aikana metsästettyjen eläinten suhdeluku muuttui. Hevosesta tuli yhä tärkeämpi. Vuosina 4000-3000 eKr hevostenmetsästys oli suurimmillaan. Näihin aikoihin hevosia alettiin lisätä myös kuolleiden merkkihenkilöiden hautoihin. Haudoista on löydetty myös muuta karjaa, mutta ei koskaan muita (villi-)eläimiä. Tämä yhtäkkinen statuksennousu kertoo jostakin. Niskasen mukaan tosin pelkästään se, että hevoset selviytyvät muuta karjaa paremmin lumen peittämällä arolla, voi selittää ainakin osan suosiosta. Toinen selitys kuitenkin löytyy hevosen kesyttämisestä.Sitä ei tiedetä, ratsastettiinko hevosilla tuolloin, eikä sitäkään, minkäasteisesti ne ihmisen hallussa olivat. Hevoskultti kuitenkin levisi Khvalynskin ihmisten mukana Donin aroille. Hevoskultti saavutti Tonavan laakson noin 4400 eea. Hevosten kalloja on löytynyt haudoista, samoin hevosenmuotoisia koriste-esineitä. Suvorovo-kulttuurin ihmisten eli suvorovien, kuten Niskanen heitä kutsuu, oletaan ratsastaneet hevosilla, yhden Unkariin saapuneen suvorovin luista on löytynyt siihen viittaavia muutoksia. Suvorovien haudat olivat lähinnä soturihautoja. Niissä oli aseita ja hevosia.Uusi kysymys nousee. Jos suvorovot ratsastivat, mistä heidän hevosensa tulivat? Olivatko ne paikallisia? Olivatko ne villejä?Suvoroveista päästään jamnoihin, todelliseen ratsastajakansaan. Esijamnat elivät Donin ja Volgan välisellä aroalueella, josta levisivät myös nykyisen Romanian, Bulgarian ja Unkarin alueelle 3311-2927 eea. He ratsastivat varmuudella.. Noihin aikoihin eläneiden jamnojen hampaista on löytynyt hevosenmaidon peptidejä. Tämä viittaa vahvasti varsottamiseen vankeudessa – jonkiasteiseen hevosten kasvattamiseen, sillä tammojen täytyy varsoa, jotta niistä tulisi maitoa ja villitammojen lypsäminen olisi yhtä vaikeaa ja vaarallista kuin Serengetin seepratammojen lypsäminen, kuten Niskanen toteaa. Ensimmäiset tammanmaitoa nauttineen jamnat elivät Donin alajuoksua ympäröivällä arolla. Heidän hevosensa olivat DOM2-hevosten edeltäjiä edeltäneitä C-PONT hevosia ja oletus on, että niitä pidettiin jonkinasteisessa vankeudessa. Pidettiinkö hevosia kiinni? Oliko niillä jaloissaan remmit vähän samaan tapaan kuin näillä alueilla yhtä pidetään hevosia? Olivatko hevoset kenties täysin vapaana? Ei tiedetä. . Joka tapauksessa ajatellaan, että jos on hallinnoitu isoja laumoja, se on vaatinut ratsain olemista, sillä hevoset ovat paljon nopeampia ja liikkuvampia kuin nautakarja. Hevosten jäämät haudoissa lisääntyivät.Milloin DOM2-hevoset ilmaantuivat ja kenelle ensin?Jamnojen hevosissa oli jo havaittavissa geneettisiä muutoksia, jotka helpottavat kesyyntymistä ja vaikuttavat käytökseen. Myös selän terveyteen vaikuttava geenimutaatio GSDMC ilmaantui noihin aikoihin, mitä pidetään vahvana todisteena runsaasta käytöstä ratsastamiseen.Niin tai näin, geneettinen data paljastaa, että iso määrä DOM2-hevosia oli käytössä 2200 eea. Ensimmäinen kiistaton DOM2-hevonen on löydetty Turkista ja se on elänyt 2205-2044. Hevosessa oli kuitenkin 15-20 prosenttia villiä, ei-DOM2- alkuperää. Oletettavasti villi perimä oli anatolialaisesta kolmannesta emästä, noin 30 vuoden takaa.Mesopotamiaan DOM2-hevoset saapuivat joko Akkadian-kulttuurin aikana 2334-2154 eKr tai Ur III-periodin aikana, noin sata vuotta myöhemmin. Kaiverrukset osoittavat, että niillä ratsastettiin. Puoliaaseja, kuten onagereja käytettiin alueella oletettavasti ennen DOM2-hevosten saapumista. Arkeologiseen löydökseen, Abbakalla-sinettiin kaiverrettu eläin ”anse-zi-zi”, oli oletettavasti, ulkonäkönsä perusteella, hevonen ei aasi.DOM2-hevoset ja ei-DOM2-hevoset esiintyivät rinnakkain 2000 eea itäisen Euroopan alueella. Sekaannusta aiheuttaa se, että myös ei-DOM -hevosten oletetaan olleen kesytettyinä, niillä on jopa ratsastettu, vaikka ne eivät soveltuneetkaan tarkoitukseen yhtä hyvin kuin DOM2-hevoset. Botai-kulttuurista on julkaistu paljon tutkimuksia ja heitä pidetään ensimmäisinä hevosen kesyttäjinä. Mutta näistä hevosista tuskin tuli nykyisiä kesyhevosia sen enempää kuin niistä seeproistakaan, joita aika ajoin on koulutettu ihmiskäyttöön. Botaihevoset olivat Kazakstanin aron hevosia, DOM1:iä. Osa näitä hevosia oli osittain kesyjä, koska todisteita tammojen lypsämisestä, kuolainkulumasta hampaissa ja hevosaitauksia on. Nämä hevoset ovat myös samoja, jotka kantoivat pilkullista värimuotoa, tunnettu jo 25 000 vuotta vanhoissa, kivikauden ajan luolamaalauksista Pech-Merlen luolassa, jolloin hevosia ei varmuudella ollut vielä kesytetty. Leoparditäpliä aiheuttavaa geenivarianttia tavattiin jääkauden aikana Ranskassa ja jääkauden jälkeen ainakin Kazakstanin arolla. Se oli todennäköisesti laajalle levinnyt, joskin suhteellisen harvinainen ominaisuus, joka varmasti pisti senaikaisten ihmisten silmään. . DOM2-hevoset lähtivät leviämään kohti itää Sintasha-kulttuurin myötä (2040-1730 eea). Näihin aikoihin Volgan alueelta löytyvät ensimmäiset pyörillä kulkevat vaunut. Varhaisimmat 100% varmuudella hevosten vetämät vaunut ovat ns. sotavaunuja ja ne ovat Sintaštan kulttuurin ihmisten valmistamia Venäjän ja Kazakstanin raja-alueella Uralvuorten eteläkärjen itäpuoliselta alueelta. Volgan alueen vaunut (2400-2300 eea) olivat myös kaksipyöräisiä kärryjä, mutta ne eivät olleet sotavaunuja. Ei ole myöskään varma, olivatko ne edes hevosvetoisia. Varhaisimmat pyörälliset kulkuneuvot ovat noin tuhat vuotta vanhempia, sillä pyörä keksittiin noin 3500 eea usealla paikalla yhtäaikaa, mutta ensimmäiset vaunut olivat härkien vetämiä. Nauta on ollut kesytettynä kaksi tuhatta vuotta hevosta kauemmin. Sotavaunut on tunnettu noin 4000 vuottaMongolian ensimmäinen DOM2 löytyy pronssikaudelta 1273-106 eea. Sotavaunumiehiä jumaloitiin. Siitä todistaa, että vaunuja kaiverrettiin taide-esineisiin, ratsastajia sen sijaan ei. Kiinan Shang-dynastiaan hevoset ja vaunut saapuivat yhtä aikaa noin vuonna 1180 eea. Hevosten jalostuksesta tuli ajan myötä intensiivistä ja laajemmalle levynnyttä ja niitä alettiin oletettavasti jalostaa vaunukäyttöön. Näihin aikoihin ehkä ilmaantui uusi väri, rautias. Monen varhaisen vaunuhevosen oletetaan olleen väriltään rautiaita siksi, että kyseinen väri alkoi voimakkaasti yleistyä.3800 vuotta vanhoista savitauluista käy ilmi, että sotavaunumiehet synnyttivät kokonaisen “teollisuuden”, joka piti sisällään vaunujen valmistajat, eläinlääkärit, valmentajat ja hevosten hoitajat. Idässä vaunuja käytettiin luonnollisestikin sodankäyntiin. Mielenkiintoista kyllä, sama ei koske arojen hevoskansoja. Heidän oletetaan ajelleen vaunuilla enemmänkin huvikseen.Entä sitten ratsastustaidon kehittyminen? Se ei ehkä ollut kovin korkeatasoista ennen 2000 eea. Aiempien kansojen arvellaan istuneen väärässä kohdassa hevosen selkää (liian takana), kuten ratsastaessa aasilla. Toisekseen, ensimmäiset kesyhevoset olivat kooltaan liian pieniä kunnolliseen ratsastukseen. Kolmannekseen ajatellaan, että hevosten riittävä hallinta ei ollut mahdollista ennen metalliaikaa ja kuolaimia. "Näinhän monet ovat väittäneet, mutta olivat väärässä", toteaa Niskanen kuolainväittämään. Mystilliset zebrotVuonna 1000 eea DOM2-hevoset olivat korvanneet kaikki villit hevoset, lukuunottamatta joitakin villihevospopulaatioita, kuten tarpaaneja Euroopan puoleisella arolla ja Keski-Euroopan koillisosassa, przewalskinhevosia Aasian puoleisella arolla ja zebroksi kutsuttuja villihevosia Pyreneiden niemimaalla. Zebrat ovat jonkinasteinen mysteeri, eikä ihan tarkalleen tiedetä oliko se villihevonen, villiintynyt kesyhevonen vai kesyaasi. Iberian hevosissa ja ehkä muissakin on säilynyt puhtaana ehkä zebroilta saatua muinaisen iberialalisen villihevosen perimää. Tämä hevonen ei ollut DOM2, vaan kehityslinjasta paljon aikaisemmin eriytynyt populaatio. . Niskanen kertoo, että zebro ja zebra-nimitystä käytettiin Portugalissa ja Espanjassa keskiajalla ja jopa vielä 1500-luvulla. Zebro tarkoitti oria ja zebra tammaa. Nämä hevoset hirnuivat ja olivat väriltään hiirenharmaita ja mustaturpaisia. Niskanen pitää todennäköisenä että ne ovat kolmas historiallinen villihevonen, nyt jo hävinnyt. Kaksi muuta olivat tarpaani Itä-Euroopassa ja przewalskinhevonen Aasian puoleisella arolla.NIskanen ei pidä todennäköisenä että nykyiset sorraiahevoset olisivat zebrojen jälkeläisiä. "Niiden villihevosstatus on pelkkä myytti. Ne polveutuvat pienestä määrästä Sorraian jokilaakson maatiaishevosia, jotka olivat niiden alkuperäisen löytäjän mukaan alkuperäisen villihevosen kaltaisia, mutta eivät villejä. Jalostusyksilöt kerättiin seudun maatiloilta ja yksi tuli jopa Argentiinasta, koska oli sopivan näköinen ja värinen.". Vuonna 1000 eea hevoskanta oli jo vahvasti jalostettua. Edelleen kantaan ilmaantui välillä villiä alkuperää.Niskanen on vakuuttunut siitä, että przewalskinhevonen on säilynyt villinä kaikki nämä vuosituhannet. Se on ainoa olemassa oleva populaatio ei-DOM2-hevosista. Säilyttämisen arvoinen itsessään.Oletus on, että przewalskinhevonen olisi Botai-kulttuurin hevosista eriytynyt linja, joka siis sekin oli villiä alkuperää. Przewalskinhevosen on väitetty olleen villiintynyt kesyhevonen, koska se polveutuu ainakin osittain Botai-hevosista, mutta Niskanen arvelee, että Botai-hevoset (DOM1) eivät olleet kesyhevosia, vaan niitä käytettiin siitä huolimatta, että ne olivat villieläimiä. DOM1-hevosia on aika ajoin jonkinasteisesti kesytetty, ja niillä on varmasti myös ratsastettu. Jotkut ihmiset ovat aina olleet muita taitavampia. 1900-luvun vaihteessa elänyt Vaska-niminen przewalskinori oli ensimmäisiä Eurooppaan tuotuja yksilöitä ja sillä ratsastettiin. Vaska pyydystettiin villinä Mongoliassa ja lahjoitettiin Venäjän tsaarille, joka piti sitä Tsarskoye Selossa, kunnes lahjoitti sen takaisin Askania Novaan, paroni F. Falz-Feinille. Vaskasta on säilynyt yksi valokuva, joka paljastaa, kuinka huonosti se rakenteeltaan loppujen lopuksi nykyhevoseen verrattuna tarkoitukseensa sopi, mutta silti sillä ratsastettiin. . Vuonna 1891 kapteeni Hayes opetti aikuisen vuoristoseepran vaimolleen ratsuksi ja raportoi kouluttamisessa menneen noin yksi tunti.Myös DOM2-hevosten villit esi-isät olivat nopeita, ketteriä ja kestäviä ja niillä oli voimakas pakoreaktio, eikä kykyä kantaa selässään suurta painoa saati kestää ihmisen aiheuttamaa ylimääräistä stressiä. Villihevosten huono menestyminen vankeudessa on hyvin tiedostettu asia. Tämä ei kuitenkaan tehnyt DOM2-hevosten edeltäjien kesyttämisestä täysin mahdotonta.. Hevosen koko vaikuttaa sen käyttöön. Pienet ponit, alle 127-senttiset eivät yleensä pysty kantamaan aikuista miestä kunnolla, mutta niitä voi käyttää paitsi ravinnoksi, myös kantojuhtina ja vetoeläiminä. Parivaljakkona tuon kokoiset ponit ovat jo tehokas vetoyhdistelmä.Kuitenkin jo 7500-3700 on ollut hevosia joiden säkäkorkeus on noin 135 senttiä ja paino noin 370 kiloa, josta voi laskea, että ne pystyvät kantamaan maksimissaan noin 104-kiloisen ratsastajan Botai-kulttuurin hevoset olivat muutaman sentin isompia säkäkorkeudeltaan. Tämä kertoo, että DOM2-hevoset olivat jo aikoinaan suurempia kuin maailman viimeiset villihevoset, przewalskinhevoset tänä päivänä.Domestikaatio on evolutiivinen prosessi. Sen oletetaan alkaneen pitämällä yksittäisiä yksilöitä elättinä vähän samaan tapaan, kuin esimerkiksi amerikanintiaanit pitivät biisonin ja hirvenvasoja. Tästä ei kuitenkaan löydy todisteita. Osa eläteistä varmasti karkasi, mutta saattoi myös palata takaisin, kuten ovat todistetusti tehneet jotkut tarpaaniorien varastamista kesytammoista. Kesyttäminen on varmasti ollut alkuun vaikeaa, mutta kauanhan sitä on ehditty jo tehdä, kun prosessin oletetaan alkaneen jo joskus 4500 eea.. Luonnetta on jalostettu jo kauanJalostusvalinta kohdistui varmasti luonteeseen heti alusta asti. Mutta myös muihin ominaisuuksiin.Kun rajusti pukittelevat ja ratsastajaa protestoivat, sekä erittäin säikyt ja aggressiiviset poistettiin jalostuksesta, se johti muutoksiin sekä luonnetta säätelevään ZFPM1-geeniin että selkäterveyteen vaikuttavaan GSDMC-geeniin. Niskanen olettaa, ettei ratsastamaan oppiminen ollut erityisen vaikeaa, vaikkakaan alussa ei ollut metallisia kuolaimia, olivathan sen ajan ihmiset suuriin eläimiin tottuneita, voimakkaita ja paljon liikkuvia ulkoilmaihmisiä. Kuten intiaanit tuhansia vuosia myöhemmin, he ratsastivat ehkä ilman päävehkeitä kokonaan, hevosia jaloilla ja istunnalla ohjaten.Sitä paitsi, kuten Niskanen toteaa, kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin eläimillä on aina yritetty ratsastaa. Näin ajatellen hevosellakin ratsastaminen oli vain ajan kysymys. Heti, kun eläin siihen tarkoitukseen fyysisesti sopi, se tapahtui. Ensimmäinen yritys oli oletettavasti jopa jo joskus noin 7000 vuotta sitten. Yleistä ratsastamisesta tuli jamnakansan aikaan, 3100 eea. Kun ihmiskäyttöön paremmin soveltuvat DOM2-hevoset ilmaantuivat ja alkoivat yleistyä noin 2300eea, ratsastaminen entisestäänkin yleistyi. Siitä tuli valtavirtaa. Vetohevoset tulivat ratsastamisen jälkeen, koska ne vaativat enemmän jalostamista ja enemmän hallintalaitteita.Niskanen valmistelee parhaillaan kahta kirjaa muinaishevosista. .Bulletin et Mémoires de al Société d’Anthropologie de Paris-lehdessä on juuri julkaistu artikkeli, joka perustuu Markku Niskasen avauspuheeseen Ranskan Toulosessa vuoden 2022 tammikuussa pidetyssä ”Journées de la Société d’Anthropologie de Paris 2022” (Pariisin antropologisen seuran vuoden 2022 vuosikonferenssissa) -konferenssiin kuuluvassa konferenssisessiossa, jossa aiheena oli ihmisten ja eläinten välinen suhde (“the diversity of human-animal relationships” / ”Les relations entre les humains et les animaux”).

Kesyhevosen alkuperä: Ensin oli ratsastus, sitten tulivat vasta vaunut - mutta mitä olivat zebrot?

Aiheeseen liittyvää