Mies tuomittiin maksamaan sakkoja ja korvauksia hevosen lyömisestä

Päiväsakoista maksettavaa tuli 420 euroa. Syytetty mies työskenteli ratsutallille, mutta ei omistanut sitä, eikä ole siihen työsuhteessa.

Pohjois-Savon käräjäoikeus katsoi, että mies on syyllistynyt eläinsuojelurikokseen lyömällä talliln asiakashevosta harjanvarrella kolme kertaa, laudalla kaksi kertaa jalkoihin ja kerran hyvin voimakkaasti päähän. Lyöminen tapahtui hevosen ollessa irrallaan pihassa.

1000 euroa korvausta tuli maksettavaksi hevosen arvon alenemisesta, koska sitä ei ole voitu käyttää ratsastukseen syytetyn menettelyn johdosta. 1100 euroa maksettiin korvauksena maksetusta tallipaikasta, kun ponin omistaja ei voinut tapahtuneen jälkeen pitää hevosta tallilla, jossa mies vaikutti.

Ei eläintenpitokieltoa

Tuomiossa syytetyn syyksi luettiin yksi tilanne, jossa hän on kohdistanut hevoseen väkivaltaa. Tuomio annettiin tapahtumahetkellä tallilla työskennelleen työntekijän uskottavan ja yksityiskohtaisen kertomuksen perusteella. Muiden todistajien kertomuksilla ei ollut merkitystä hänen kertomuksen uskottavuutta arvioitaessa, ja syytetyn esitutkinnassa tunnustama harjalla lyöminen tuki tallityöntekijän kertomusta.

Muut tallilla työskennelleet todistajat ovat kertoneet, että he eivät ole muutoin nähneet miehen toimineen epäasiallisesti hevosten kanssa. Käräjäoikeus katsoo, että syyksi luettu menettely ei ole ollut sellainen, että se osoittaisi syytetyn olevan kykenemätön tai soveltumaton huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista, joten vaatimus miehen määräämisestä eläintenpitokieltoon hylätään.

Käytös muuttui

Tuomioon johtanut tapahtumasarja tapahtui marraskuussa 2019. Omistaja oli ostanut vuonohevosen maaliskuussa 2018, ja se oli ollut luottavainen ja kiltti ostettaessa.

Omistajan kertoman mukaan loppuvuodesta 2019 hevonen oli ruvennut ontumaan, eikä siihen ollut löytynyt mitään syytä eläinlääkärin tutkimuksissa. Lisäksi sen käytös oli muuttunut ja se oli ruvennut näpsimään tai puremaan ihmisiä. Se oli vetäytynyt karsinan perälle ja ollut korvat luimussa, kun sitä oli lähestynyt, ja ruvennut jyräämään ihmistä.

Tallin vaihtamisen jälkeen oli mennyt noin kolme viikkoa, minkä jälkeen sillä ei ollut voinut enää ratsastaa, koska se ei ollut luottanut ihmiseen. Omistaja on kuvannut, että poni oli ollut ratsastajan alla räjähtävä ja tärisevä, eikä se ollut ollut henkisesti siinä kunnossa, että sillä olisi voinut ratsastaa.

Omistaja kertoi, että hän oli saanut tammikuussa 2020 puhelinsoiton tallin eräältä ratsastajalta, joka oli halunnut kertoa, miten kyseistä hevosta kohdellaan. Soittaja oli kertonut, että pari päivää aiemmin syytetty oli lyönyt ponia turpaan ”niin paljon kuin miehen kädestä lähtee”. Tilanteessa poni oli ollut kiinni ja sählännyt edessään olevien heinien kanssa, jolloin mies oli lyönyt.

Soittaja ei ole halunnut tulla omalla nimellään esiin, ja tämän kohdan syytteestä käräjäoikeus hylkäsi toisen käden tietona.

Pari viikkoa tämän jälkeen todistuksen antanut tallityöntekijä kertoi omistajalle, että syytetty oli hakannut hevosen jo marraskuussa. Tässä vaiheessa hevonen oli siirretty pois tallilta, ja asiasta keskusteltaessa omistajan mukaan syytetty oli sanonut lyöneensä hevosta ja että se on hullu.

Esitutkinnassa mieheltä oli kysytty hevosen lyömisestä harjanvarrella takapuoleen, niin että varsi oli katkennut osittain. Mies oli vastannut, että kyseessä oli tosi ohuella oleva harjanvarsi, eikä hän ole sillä kovasti lyönyt, ja myös kyseenalaistanut työntekijän puheet, koska tämä oli irtisanottu töistä tallilta.

Marraskuun tapahtumista syytetty kertoi käräjäoikeudelle, että hän ei ole kohdistanut hevoseen syytteessä kuvailtua fyysistä väkivaltaa, vaan puolustanut itseään yrittäessään saada kiinni vapaana olevan hevosen. Hän ei ole missään vaiheessa lyönyt hevosta harjanvarrella tai laudalla jalkoihin tai päähän. Harja ja lauta ovat olleet apuna ulottuvuuden lisäämiseksi ja itsensä puolustamiseksi. Hän ei sanojensa mukaan ole koskaan lyönyt ponia nyrkillä päähän, mutta on hanskalla huitaisemalla estänyt hevosta tulemasta ulos karsinastaan ja odottamaan vuoroaan heinien jaossa.

Hän myös kertoi, että omistajan tekemän sosiaalisessa mediassa tapahtuneen syyllistämisen takia tallille on tullut tuntuvia taloudellisia menestyksiä. Käräjäoikeus totesi, että tällä ei ole merkitystä rangaistuksen mittaamisessa.

Juoksi irrallaan

Tapahtumapäivänä hevonen oli päässyt tallityöntekijältä irti. Tallityöntekijän kertoman perusteella se oli juossut syytetyn ohitse kauemmaksi laitumen perälle, ja syytetty oli seurannut lattiaharja mukana. Tallityöntekijä oli kuullut ainakin kolme kertaa lyömisen äänen ja sitten räsähtävän äänen. Takaisin tullessaan miehellä ollut ollut harjaa mukana. Tallityöntekijä oli tästä ja äänistä päätellyt, että mies oli lyönyt harjalla hevosta ja harjan varsi oli mennyt rikki.

Hevonen oli tullut pihaan, jossa tallityöntekijä otti sen ruoalla kiinni. Hevonen oli annettu syytetylle, ja se oli karannut uudelleen. Syytetty oli hermostunut ja ottanut noin 0,5 metriä pitkän laudan pätkän, jolla hän oli lyönyt hevosta jalkoihin ja päähän. Tallityöntekijän mukaan lyönnit olivat olleet kovia eikä kyseessä ollut ollut pelkkä laudan edessä pitäminen vaan ”olan takaa” -lyönti. Lyöminen oli tapahtunut tilanteissa, joissa hevonen oli juossut syytetyn ohi aika läheltä.

Syytetyn selostus oli erilainen. Sen mukaan hevosta oltiin viemässä sisältä tarhaan hevosista viimeisenä, ja se yritti kerran lähteä tallissa työskennelleeltä tytöltä karkuun. Syytetty onnistui estämään tämän, mutta hevonen lähti pian uudelleen ja tällä kertaa pääsi irti ja juoksi tarhojen väliin. Siellä hevonen juoksi syytetyn ylitse, ja syytetty haki lattiaharjan avukseen tehdäkseen itsestään ulottuvamman ja suojatakseen itseään.

Hevonen juoksi uudestaan päin ja katkaisi harjan. Syytetty haki käsiinsä laudan ja hevonen juoksi taas syytetyn päälle. Tässä vaiheessa hevonen juoksi karsinaansa ja tilanne päättyi.

Syytetty perusteli tapahtunutta sillä, että hevonen on vapaana ollessaan potentiaalisesti vaarallinen itselleen, ihmiselle ja ympäristölleen. Ihmisen pitää toimia oman ja muiden ja myös hevosen itsensä turvallisuuden takia johtajana. Ihmisen tulee toimia tilanteessa mahdollisimman pitkälti siten kuin johtajahevonen toimii laumassa. On itsestään selvää, ettei kipua saa aiheuttaa, mutta tilanteissa, joissa ihmisen terveys on uhattuna, on selvää, että on toimittava riittävän määrätietoisesti ja riittävää fyysistä energiaa käyttäen.

Ponin omistajan mukaan pahoinpitelyn seurauksena hevonen on menettänyt täysin luottamuksensa ihmisiin, eikä sillä pysty enää ratsastamaan. Käräjäoikeudelle hän lausui, että on mahdotonta tietää, tuleeko hevonen enää koskaan siihen kuntoon, että sillä voitaisiin ratsastaa, mutta ainakin se tulee kestämään vuosia. Tästä syystä hän haki korvauksena 3500 euroa, mutta totesi käyttöhyödyn menetyksen olevan selvästi enemmän.

Käytös ei oikeuttanut käyttämään väkivaltaa

Käräjäoikeus katsoi, että syytetty on syyllistynyt siihen eläinsuojelurikokseen, mistä hänelle on marraskuun tapahtumista vaadittu rangaistusta eli hän on lyönyt hevosta harjanvarrella kolme kertaa, laudalla kaksi kertaa jalkoihin ja kerran hyvin voimakkaasti päähän.

Oikeus ei nähnyt syytä epäillä sitä, että menettely on vaikuttanut siihen, että hevosella ei ole voinut ratsastaa normaalisti tapahtuneen jälkeen. Asiassa ei ole kuitenkaan poissuljettua, että joku muukin seikka on sen lisäksi vaikuttanut hevoseen ja etteikö sillä pystyisi tulevaisuudessa ratsastamaan. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi tältä osin 1 000 euroa.

Asiassa on tuotu esille, että hevonen oli karannut useamminkin ihmisiltä. Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että hevosen karkailu ei oikeuta käyttämään väkivaltaa ja hevosessa pelkoa aiheuttavaa toimintatapaa kiinniottamisessa. Muut kuullut henkilöt eivät ole kertomuksiensa perusteella käyttäneet hevosen karatessa vastaavanlaista väkivaltaa. Syytetty ja tuomion saanut on siten kohdellut kyseistä hevosta teonkuvauksessa todetulla tavalla julmasti ja tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen.

Päätös ei ole lainvoimainen.

.