Nipsun neuvot ja esteiden arvostelua
Tänään illalla myöhään julkistetaan Karolina Liuksialan ja Eevamaria Porthan-Broddellin yhteistyön lapsi, NIKA Equestrianin ensimmäinen One Goal -ryhmä. Se on aivan huikea juttu, josta kerromme myös täällä!
One Goalin kunniaksi Porthan-Broddell on vuoden ensimmäinen personal trainer. Hän kertoo meille omasta tiestään, kuinka eläinrakas tyttö, joka ei jaksanut ottaa tosissaan ratsastuksenopettajan neuvoja, nousi GP-tasolle, EM:iin ja MM:iin. Siinä matkalla nukuttiin enkkuvilteistä tehdyssä teltassa puliukkojen kanssa samassa metsässä, oikaistiin vähän matkalla EM:iin, palattiin opiskelemaan perusasiat sekä katsottiin laitumelle lähtevää hevosta, joka oli loukkaantunut.
”Siihen asti minulla oli ollut hevonen, ja olin tuntenut olevani tärkeä. Nyt seisoin siellä laitumen portilla ja mietin, että mitä minä nyt teen. Minulla ei ollut mitään. Ei hevosta, eikä rahaa, jolla olisin voinut ostaa hevosen”, Porthan-Broddell kertoo. ”Mielsin itseni kilpaurheilijaksi, mutta mikäs kilpaurheilija minä enää olin? Ajattelin, että tyhmä laji, tyhmä maailma.”
Juuri tällaisessa tilanteessa One Goal haluaa auttaa urheilijoitaan. Että voisi olla ratsastajan ura, vaikka hevonen loukkaantuisi.
Sitten palaamme Hevosopistolla järjestettyyn Showjumping Going Strong -tapahtumaan.
Nuoria hevosia pitää ratsastaa hyvin, painotti Markus Scharmann, Saksan Olympiakomitean ratsastuksen valmennus- ja koulutuskeskuksen Warendorfin johtaja ja Saksan nuorten hevosten päätapahtuman Bundeschampionatin johtaja.
Viime kaudella Suomessa nuorten hevosten luokissa siirryttiin ratsastettavuusarviointiin, ja alkavalla kaudella siirrytään suorituskyvyn arviointiin. Tuomari arvioi hevosen ratsastettavuutta ja hypyn laatua ja antaa suorituksesta yhden arvosanan. Skaala on yhdestä kymmeneen, ja siitä vähennetään kielloista ja pudotuksista seuraavat virhepisteet.
Scharmannin kanssa kurssittanut Kari Nevala nosti esiin nuorten hevosten kisojen muuttamisen yksipäiväisiksi myös Suomessa. Hänen mukaansa esimerkiksi Racing-sarja on ollut hevosille liian raskas. Osakilpailuihin on pitkät matkat ja hevosten yleensä täytyy nukkua kilpailupaikalla. Radatkin ovat turhan pitkiä, ja olisikin ehkä fiksumpaa hypätä kaksi lyhyempää rataa samana päivänä ja palata kotiin.
”Jos viet tokaluokkalaisen viikonlopun intensiivikurssille opiskelemaan historiaa, niin mitä se siellä oppii?” Nevala vertasi.
Paljon keskustelua nostattaneeseen suomalaiseen taitoarvosteluun emme tässä numerossa palaa, mutta kerromme menestyneen poniratsastajan Veera Salmisen ratsastajan uran alusta. Se tapahtui Floridassa Wellingtonissa hunter-luokissa 130-senttisellä ponilla.
USAssa koko esteratsastuksen aloittamisen kulttuuri on rakentunut arvosteluluokkien varaan.
”He ovat aivan vannoutuneita sen suhteen, ja he sanovat, että eurooppalaiset ovat aivan hulluja. Että miten te voitte tehdä sitä pony jumperia!” Veeran äiti Saara Salminen kertoo.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, tai ehkä urheilussa jopa vähäisimpänä, meillä on yksi julkkismuuli. Kun julkisuus on vähentynyt, se on pikkuhiljaa mennyt oikeisiin töihin.
”Sillä ei ole Hesari enää tehnyt juttuja”, Sisu-Salmiakin manageri Riitta Holopainen sanoo.
Sisu-Salmiakin alkeisharjoittelua täällä.
Myös kantalehdessä on lajista riippumatonta asiaa, niin kuin aina: koulutusliite ja asiaa uudesta eläinsuojelulaista, joka on nyt lausuntokierroksella.
Tilaa Hevosurheilu täältä. Niin tekee oikea suomalainen hevosihminen.
