Hukkanen kokee Planbeen tarinan osoittaneen todeksi väitteen, että raviurheilussa kaikki voivat pärjätä..”Olihan se jotenkin uskomatonta”, Hukkanen sanoo 90 000 euron klassikkovoitosta. ”Kun se tuli yllätyksenä ja koko se saaga. Jälkikäteen on helppo heittää huumoria, kun siinä on puolet totta. Sanoinhan mä jo huutokaupassa Ypäjällä Korkalan Pasille, että meillä on sellainen hevonen, että se voi voittaa Kriteriumin. Kyllä se sen muisti. Ei sitä siltikään voinut… On se hienoa, että se voi sattua meillekin. Ihan tavallisen sukuiselle hevoselle.”.Saavutuksen myötä Hukkanen palkittiin kevään -22 Ravigaalassa Vuoden komeettana. Jo tuolloin hän tiesi, että kun puoli vuosisataa täyttyy, hän aloittaa sapattivuoden. Joulukuussa hevoset lähtivät valmennuslistoilta..”Alkoi olla niin raskasta, kun oli talliin matkaa 40 kilometriä kotoa ja joka päivä piti lähteä ja sitten siihen ei mahdu niin monta hevosta, että siinä ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Sitten ajattelin, että ehkä voisi tehdä jotain muuta.”.Hevoset eivät jääneet kumminkaan viikkorytmistä kokonaan, sillä hän on ollut ajomiehenä kolmesti viikossa Pia Huusarin tallilla Haminassa auttamassa Roi Iltasta..”Nyt tämä piti olla jo sapattivuotta, mutta sitten ’Roope’ teloi kättään. Tulin auttamaan, mutta kyl mä nyt huhtikuussa lähden pohjoiseen”, Hukkanen kertoo, vaikka taustalta kaikuu jämäkkä ”Ei se lähe”..Suunnitelma on suunnata vapaata viettämään äidin kotipaikalle Rantsilaan Oulun seudulle. ”Pitää varmaan maalata taloa ja touhuta. Oulun lähellä on serkkuja, keitä en ole nähnyt varmaan 30 vuoteen.”.Sapattivapaan pituuden hän katsoo sittenkin paremmaksi jättää määrittämättä. Pituus ei ole ehkä koko vuotta. ”Ei, koska se tulee niitä varsoja treenaamaan”, kuuluu Roi Iltasen neuvo..”Niin kuin näet. Pitää lähteä pois ainakin nurkista, että pääsee vapaalle”, Hukkanen naurahtaa. ”Mutta eihän siellä viihdy, kyllähän mä nyt itseni tiiän.”.Oman valmennustallin pyörittämisen sijaan Hukkanen on miettinyt mahdollisuutta käydä jatkossakin töissä toisella..”Jos tätä itse tekisi, pitäisi olla niin hyvät hevosenomistajat ja saada itse valkattua hevoset ja olla sellaiset paikat...”.Sapattikiertueeseen Hukkanen aikoo yhdistää ammatillisesti kiinnostavia kohteita..”Ojanperän Antin, Hulkkosen Timon ja Olli-Pekka Hämäläisen paikat meinasin käydä katsomassa. Ja kun kesä alkaa Lapissa, niin menen Inarinjärven rannalle Nellim-nimiselle paikalle. Siellä on äidillä mökki, jossa meinaan mennä käymään ja olla siellä niin kauan, että kyllästyn. Että ei tarvii ikinä lähteä uudestaan. Käyn katsomassa kyllä Jäämerenkin.”.Olin kaikessa huono, mutta yritin.J-P Hukkanen nuoruutensa urheilu-harrastuksista.Hukkanen syntyi -73 Kajaanissa, missä isä-Jukka työskenteli paikallisessa paperitehtaassa. Keskosena maailmaan parahtaminen tarkoitti hätäkastetta ja nimeksi valikoitui Jukka-Pekka..”Sitten isä oli töissä Raumalla. Velipoika syntyi siellä. Sitten muutettiin Kuusankoskelle, kun olin 3-vuotias. Siitä lähtien oltiin siellä.”.Nuorena urheiluhenkinen Hukkanen käytti energiaansa harrastamalla eri lajeja laidasta laitaan..”Olin kaikessa huono, mutta yritin”, Hukkanen naurahtaa. ”Kuusankosken Puhti pelasi jääkiekkoa ja sitten pesäpalloa. Sami Hyypiä oli samassa ketjussa jääkiekossa. Kumupeikot oli seurani jalkapallossa, KuuPa koripallossa. Tennistä pelasin, sitä ehkä pisimpään.”.Hevoset näyttäytyivät Jukka-Pekan elämässä ainakin alakouluikäisenä..”Käytiin isän mukana raveissa alta 10-vuotiaasta, siitä se lähti. Mummolassa oli jotain hevosiakin, silloin olin pieni. Jotenkin kai niihin kiintyi. Sitten menin Harjuun hevoskouluun. 17-vuotiaasta lähtien olen tehnyt vain hevoshommaa. Kantapään kautta on opeteltu.”.Harjun Oppimiskeskuksessa Hukkanen kävi hevosenhoitajalinjan..”Eikä mulla mitään muuta koulutusta olekaan. Borgströmin Reijolla olin harjoittelemassa ja sitten menin armeijaan.”.Vuonna 2000 Hukkanen meni Harjuun töihin tallimestariksi ja ryhtyi sitten yksityisyrittäjäksi. .”Siinä oli Harjun oppilaiden hevosia ja henkilökunnan hevosia. Niitä piti jonkun ruveta hoitamaan ja pyörittämään tallia. Sitä myö tehtiin melkein 20 vuotta. Välillä oli niin täyttä, että kaikki omat oli muutaman vuoden vieraassa treenissä.”.”Sitten tuli niitä omia kasvatteja, niitä tuli takaisin. It’s Maggie tuli ensin, sitten Twisted Sister, sitten Upstream. Sitten se kääntyi ravivalmennuksen puolelle.”.Osittain itse kasvatetusta Upstreamista 11,2a kehkeytyi 2010-luvun alkupuolella ehkä merkittävin Hukkasen valmentajauraan vaikuttanut hevonen..”Se rupesi pärjäämään. Kun se tuli takaisin, sillä oli rahaa noin 8 000 euroa ja sitten sillä olikin 88 000.”.Hukkasen taipaleeseen hevosmiehenä ja -kasvattajana nivoutuu keskeisesti Antti Peltola, jonka Hukkanen muistaa jo nuoruudestaan ravibusseista. ”Sitten kun asuin Savitaipaleella 95-2000, Antti oli Lappeenrannassa, kun tuli käytyä Lappeessa etäpeleissä.”.Yhteinen matka sai sinettinsä amatööriohjastajien SM-reissulla. ”Ne oli Vaasassa. Antti hommasi pikkubussin ja lähdettiin isolla porukalla. Se oli niin mukava reissu, että siitä Antti tuli tutuksi lopullisesti.”.Merkityksellisiä hevosia Hukkasen uralla ovat olleet Upstreamin lisäksi Stonecapes Picasso 11,3a ja Planbee..”Kaikilla niillä on oma merkityksensä, oma hieno tarinansa.”.Kuka?Viisikymppinen raviammattilainen VirolahdeltaToimi pitkään Harjun OppimiskeskuksessaVoitti Kriteriumin kimppahevosella Planbee operoituaan pienellä hevosmäärällä harrastajavalmentajalisenssillä Kotkan KaarniemestäSaavutti vielä viime lokakuussa Stoneisle Ultimaten valmentajana kakkossijan Kymenlaakso-ajossa.Perjantaina Hukkanen täyttää 50 vuotta. Hän sanoo, että ei kaipaa enää nuoruutta, mutta kertoo huomaavansa tehdyn työn käsistään..”Sormet alkaa ’loppua’. Kai niissä jokin nivelrikko on. Tarpeeksi kauan kun puristaa, tippuu naulakin kädestä.”.Hukkanen ynnäilee, ettei ole virallisesti viettänyt ikinä mitään päiviä. Hän kokee ne teennäisiksi..”Enkä vietä nytkään. Pitäisi olla niin hyvät pippalot, että kaikki on niin kännissä, että se olisi jotenkin rentoa eikä jäykkää. Jäykistely ei ole oikein mistään kotoisin.”.Jukka-Pekka Hukkanen miettii vielä hetken, miten tiivistäisi raviurheilun hienouden ja ynnää sitten ääneen..”Se ei ole ennalta käsikirjoitettua ja kaikki on mahdollista”, Hukkanen miettii. ”Onhan se hevonen hieno eläin ja tämä on urheilua. Pärjääminen on kaikille mahdollista, kun vaan sattuu se oikea hevonen.”.Jukka-Pekka Hukkanen tyhjensi valmennuslistansa – ”Kaikki löytää paikkansa”.Planbee sujutteli kriteriumin voittoon SE-tuloksella – ”Pienestä vartalosta lähti paljon ääntä”
Hukkanen kokee Planbeen tarinan osoittaneen todeksi väitteen, että raviurheilussa kaikki voivat pärjätä..”Olihan se jotenkin uskomatonta”, Hukkanen sanoo 90 000 euron klassikkovoitosta. ”Kun se tuli yllätyksenä ja koko se saaga. Jälkikäteen on helppo heittää huumoria, kun siinä on puolet totta. Sanoinhan mä jo huutokaupassa Ypäjällä Korkalan Pasille, että meillä on sellainen hevonen, että se voi voittaa Kriteriumin. Kyllä se sen muisti. Ei sitä siltikään voinut… On se hienoa, että se voi sattua meillekin. Ihan tavallisen sukuiselle hevoselle.”.Saavutuksen myötä Hukkanen palkittiin kevään -22 Ravigaalassa Vuoden komeettana. Jo tuolloin hän tiesi, että kun puoli vuosisataa täyttyy, hän aloittaa sapattivuoden. Joulukuussa hevoset lähtivät valmennuslistoilta..”Alkoi olla niin raskasta, kun oli talliin matkaa 40 kilometriä kotoa ja joka päivä piti lähteä ja sitten siihen ei mahdu niin monta hevosta, että siinä ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Sitten ajattelin, että ehkä voisi tehdä jotain muuta.”.Hevoset eivät jääneet kumminkaan viikkorytmistä kokonaan, sillä hän on ollut ajomiehenä kolmesti viikossa Pia Huusarin tallilla Haminassa auttamassa Roi Iltasta..”Nyt tämä piti olla jo sapattivuotta, mutta sitten ’Roope’ teloi kättään. Tulin auttamaan, mutta kyl mä nyt huhtikuussa lähden pohjoiseen”, Hukkanen kertoo, vaikka taustalta kaikuu jämäkkä ”Ei se lähe”..Suunnitelma on suunnata vapaata viettämään äidin kotipaikalle Rantsilaan Oulun seudulle. ”Pitää varmaan maalata taloa ja touhuta. Oulun lähellä on serkkuja, keitä en ole nähnyt varmaan 30 vuoteen.”.Sapattivapaan pituuden hän katsoo sittenkin paremmaksi jättää määrittämättä. Pituus ei ole ehkä koko vuotta. ”Ei, koska se tulee niitä varsoja treenaamaan”, kuuluu Roi Iltasen neuvo..”Niin kuin näet. Pitää lähteä pois ainakin nurkista, että pääsee vapaalle”, Hukkanen naurahtaa. ”Mutta eihän siellä viihdy, kyllähän mä nyt itseni tiiän.”.Oman valmennustallin pyörittämisen sijaan Hukkanen on miettinyt mahdollisuutta käydä jatkossakin töissä toisella..”Jos tätä itse tekisi, pitäisi olla niin hyvät hevosenomistajat ja saada itse valkattua hevoset ja olla sellaiset paikat...”.Sapattikiertueeseen Hukkanen aikoo yhdistää ammatillisesti kiinnostavia kohteita..”Ojanperän Antin, Hulkkosen Timon ja Olli-Pekka Hämäläisen paikat meinasin käydä katsomassa. Ja kun kesä alkaa Lapissa, niin menen Inarinjärven rannalle Nellim-nimiselle paikalle. Siellä on äidillä mökki, jossa meinaan mennä käymään ja olla siellä niin kauan, että kyllästyn. Että ei tarvii ikinä lähteä uudestaan. Käyn katsomassa kyllä Jäämerenkin.”.Olin kaikessa huono, mutta yritin.J-P Hukkanen nuoruutensa urheilu-harrastuksista.Hukkanen syntyi -73 Kajaanissa, missä isä-Jukka työskenteli paikallisessa paperitehtaassa. Keskosena maailmaan parahtaminen tarkoitti hätäkastetta ja nimeksi valikoitui Jukka-Pekka..”Sitten isä oli töissä Raumalla. Velipoika syntyi siellä. Sitten muutettiin Kuusankoskelle, kun olin 3-vuotias. Siitä lähtien oltiin siellä.”.Nuorena urheiluhenkinen Hukkanen käytti energiaansa harrastamalla eri lajeja laidasta laitaan..”Olin kaikessa huono, mutta yritin”, Hukkanen naurahtaa. ”Kuusankosken Puhti pelasi jääkiekkoa ja sitten pesäpalloa. Sami Hyypiä oli samassa ketjussa jääkiekossa. Kumupeikot oli seurani jalkapallossa, KuuPa koripallossa. Tennistä pelasin, sitä ehkä pisimpään.”.Hevoset näyttäytyivät Jukka-Pekan elämässä ainakin alakouluikäisenä..”Käytiin isän mukana raveissa alta 10-vuotiaasta, siitä se lähti. Mummolassa oli jotain hevosiakin, silloin olin pieni. Jotenkin kai niihin kiintyi. Sitten menin Harjuun hevoskouluun. 17-vuotiaasta lähtien olen tehnyt vain hevoshommaa. Kantapään kautta on opeteltu.”.Harjun Oppimiskeskuksessa Hukkanen kävi hevosenhoitajalinjan..”Eikä mulla mitään muuta koulutusta olekaan. Borgströmin Reijolla olin harjoittelemassa ja sitten menin armeijaan.”.Vuonna 2000 Hukkanen meni Harjuun töihin tallimestariksi ja ryhtyi sitten yksityisyrittäjäksi. .”Siinä oli Harjun oppilaiden hevosia ja henkilökunnan hevosia. Niitä piti jonkun ruveta hoitamaan ja pyörittämään tallia. Sitä myö tehtiin melkein 20 vuotta. Välillä oli niin täyttä, että kaikki omat oli muutaman vuoden vieraassa treenissä.”.”Sitten tuli niitä omia kasvatteja, niitä tuli takaisin. It’s Maggie tuli ensin, sitten Twisted Sister, sitten Upstream. Sitten se kääntyi ravivalmennuksen puolelle.”.Osittain itse kasvatetusta Upstreamista 11,2a kehkeytyi 2010-luvun alkupuolella ehkä merkittävin Hukkasen valmentajauraan vaikuttanut hevonen..”Se rupesi pärjäämään. Kun se tuli takaisin, sillä oli rahaa noin 8 000 euroa ja sitten sillä olikin 88 000.”.Hukkasen taipaleeseen hevosmiehenä ja -kasvattajana nivoutuu keskeisesti Antti Peltola, jonka Hukkanen muistaa jo nuoruudestaan ravibusseista. ”Sitten kun asuin Savitaipaleella 95-2000, Antti oli Lappeenrannassa, kun tuli käytyä Lappeessa etäpeleissä.”.Yhteinen matka sai sinettinsä amatööriohjastajien SM-reissulla. ”Ne oli Vaasassa. Antti hommasi pikkubussin ja lähdettiin isolla porukalla. Se oli niin mukava reissu, että siitä Antti tuli tutuksi lopullisesti.”.Merkityksellisiä hevosia Hukkasen uralla ovat olleet Upstreamin lisäksi Stonecapes Picasso 11,3a ja Planbee..”Kaikilla niillä on oma merkityksensä, oma hieno tarinansa.”.Kuka?Viisikymppinen raviammattilainen VirolahdeltaToimi pitkään Harjun OppimiskeskuksessaVoitti Kriteriumin kimppahevosella Planbee operoituaan pienellä hevosmäärällä harrastajavalmentajalisenssillä Kotkan KaarniemestäSaavutti vielä viime lokakuussa Stoneisle Ultimaten valmentajana kakkossijan Kymenlaakso-ajossa.Perjantaina Hukkanen täyttää 50 vuotta. Hän sanoo, että ei kaipaa enää nuoruutta, mutta kertoo huomaavansa tehdyn työn käsistään..”Sormet alkaa ’loppua’. Kai niissä jokin nivelrikko on. Tarpeeksi kauan kun puristaa, tippuu naulakin kädestä.”.Hukkanen ynnäilee, ettei ole virallisesti viettänyt ikinä mitään päiviä. Hän kokee ne teennäisiksi..”Enkä vietä nytkään. Pitäisi olla niin hyvät pippalot, että kaikki on niin kännissä, että se olisi jotenkin rentoa eikä jäykkää. Jäykistely ei ole oikein mistään kotoisin.”.Jukka-Pekka Hukkanen miettii vielä hetken, miten tiivistäisi raviurheilun hienouden ja ynnää sitten ääneen..”Se ei ole ennalta käsikirjoitettua ja kaikki on mahdollista”, Hukkanen miettii. ”Onhan se hevonen hieno eläin ja tämä on urheilua. Pärjääminen on kaikille mahdollista, kun vaan sattuu se oikea hevonen.”.Jukka-Pekka Hukkanen tyhjensi valmennuslistansa – ”Kaikki löytää paikkansa”.Planbee sujutteli kriteriumin voittoon SE-tuloksella – ”Pienestä vartalosta lähti paljon ääntä”
