Juttua tehdessä Jouni Hallikas on hiljattain palannut Göteborgissa järjestetyistä jääkiekon nuorten MM-kisoista. Kyseessä oli työmatka, jonka aikana Imatran Ketterässä juoniorivalmentajana toimiva Hallikas tutustui kansainväliseen jääkiekkoon ja paikallisen kiekkoseura Frölundan akatemian toimintaan..Ravilähdössä se voi olla viisi sekuntia ja kilpailu on ohi. Siinä se oma viehätyksensä varmaan on..Jouni Hallikas ravien ennalta-arvaamattomuudesta.”Aina valmennus on kiinnostanut minua. Ihan omasta pelaajaurasta saakka on ollut ajatus, että olisi kiva kokeilla joskus valmentamista. Ei vain ollut riittävästi aikaa ennen kuin nyt.”.Viime vuosina Hallikas on pääasiassa toiminut Imatran Ketterän U20-nuorten valmentajana, mutta tällä hetkellä hänen vastuullaan on U18-nuorten joukkue. Hän löytää joitain yhtäläisyyksiä jääkiekon ja raviurheilun välillä. .”Vaikka eri tyylisistä lajeista on kyse, on niissä sitä samaa, että pitää osata tehdä oikea ratkaisu oikeassa hetkessä. Ja molemmat ovat jollain lailla ennalta-arvaamattomia.”.Kun Hallikkaalta kysyy, kumpi jännittää enemmän, oman kasvatin startti vai oman joukkueen peli, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. ”Oman kasvatin startti. Pelejä tulee niin paljon, ettei niitä osaa oikein enää jännittää. Oma kasvatti starttaa kuitenkin vain maksimissaan noin 20 kertaa vuodessa, mutta pelejä on 50–60 kaudessa. Ja kun siihen ei voi itse vaikuttaa yhtään. Se on vain katsottava rystyset valkoisena miten käy. Jääkiekossa tapahtuma on pitkä, kun peli kestää kaksi tuntia. Ravilähdössä se voi olla viisi sekuntia ja kilpailu on ohi. Siinä se oma viehätyksensä varmaan on.”.Kiinnostuksen kohteet ovat jossain määrin periytyneet myös jälkipolville. Hallikkaan kahdesta pojasta toinen pelaa jääkiekkoa Imatran Ketterän U20 SM-joukkueessa, toinen puolestaan on kiinnostunut siinä määrin hevosista, että treenaa liisaamaansa suomenhevostamma Meridaa. Perheen tytär kilpaili esteratsastuksessa teini-ikäiseksi asti, ennen kuin muutto toiselle paikkakunnalle opintojen vuoksi päätti harrastuksen. .”Nyt ei ole itselläni varsinaista treenattavaa ollut varmaan 3–4 vuoteen, mutta aina välillä ajelin pojan treenaamaa tammaa ennen sen sairaustaukoa.”
Juttua tehdessä Jouni Hallikas on hiljattain palannut Göteborgissa järjestetyistä jääkiekon nuorten MM-kisoista. Kyseessä oli työmatka, jonka aikana Imatran Ketterässä juoniorivalmentajana toimiva Hallikas tutustui kansainväliseen jääkiekkoon ja paikallisen kiekkoseura Frölundan akatemian toimintaan..Ravilähdössä se voi olla viisi sekuntia ja kilpailu on ohi. Siinä se oma viehätyksensä varmaan on..Jouni Hallikas ravien ennalta-arvaamattomuudesta.”Aina valmennus on kiinnostanut minua. Ihan omasta pelaajaurasta saakka on ollut ajatus, että olisi kiva kokeilla joskus valmentamista. Ei vain ollut riittävästi aikaa ennen kuin nyt.”.Viime vuosina Hallikas on pääasiassa toiminut Imatran Ketterän U20-nuorten valmentajana, mutta tällä hetkellä hänen vastuullaan on U18-nuorten joukkue. Hän löytää joitain yhtäläisyyksiä jääkiekon ja raviurheilun välillä. .”Vaikka eri tyylisistä lajeista on kyse, on niissä sitä samaa, että pitää osata tehdä oikea ratkaisu oikeassa hetkessä. Ja molemmat ovat jollain lailla ennalta-arvaamattomia.”.Kun Hallikkaalta kysyy, kumpi jännittää enemmän, oman kasvatin startti vai oman joukkueen peli, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. ”Oman kasvatin startti. Pelejä tulee niin paljon, ettei niitä osaa oikein enää jännittää. Oma kasvatti starttaa kuitenkin vain maksimissaan noin 20 kertaa vuodessa, mutta pelejä on 50–60 kaudessa. Ja kun siihen ei voi itse vaikuttaa yhtään. Se on vain katsottava rystyset valkoisena miten käy. Jääkiekossa tapahtuma on pitkä, kun peli kestää kaksi tuntia. Ravilähdössä se voi olla viisi sekuntia ja kilpailu on ohi. Siinä se oma viehätyksensä varmaan on.”.Kiinnostuksen kohteet ovat jossain määrin periytyneet myös jälkipolville. Hallikkaan kahdesta pojasta toinen pelaa jääkiekkoa Imatran Ketterän U20 SM-joukkueessa, toinen puolestaan on kiinnostunut siinä määrin hevosista, että treenaa liisaamaansa suomenhevostamma Meridaa. Perheen tytär kilpaili esteratsastuksessa teini-ikäiseksi asti, ennen kuin muutto toiselle paikkakunnalle opintojen vuoksi päätti harrastuksen. .”Nyt ei ole itselläni varsinaista treenattavaa ollut varmaan 3–4 vuoteen, mutta aina välillä ajelin pojan treenaamaa tammaa ennen sen sairaustaukoa.”
