1974 Otsikko ei ole virheellinen. Ihmeruuna Olle todellakin voitti Suur-Hollola-ajon jo 50 vuotta sitten, 6.7.1974, vaikka kylmäverihevosten Suur-Hollola-ajo alkoi vasta vuonna 1993.Selitys on yksinkertainen, nykymuotoisen Suur-Hollola-ajon nimi on kierrätystä. Sillä nimellä ehdittiin Lahden vanhalla raviradalla ajaa 2100 metrin avoimia ryhmiä sekä suomenhevosille, että lämminverisille jo monta vuotta ennen ”oikean” Suur-Hollolan syntyä.Tämä esi-Suur-Hollola oli aivan mainittava kilpailu sekin. Voittajista löytyy kovia nimiä Löröstä Gletseriin.Vuosi 1974 oli erityisen kova suomenhevosten osalta. Vieteri ja Pertti Ikävalko olivat suomenhevosten suosikit. Tässäkään kohtaa juttua ei ole virhettä, ”Pörri” Ikävalko todellakin ajoi Vieteriä, koska Kaarlo Partanen kärsi kahdeksan kuukauden kilpailukieltoa. Sen hän sai toistakymmentä vuotta vanhasta tapauksesta, kun tamman oli astunut Ero-Lohkon sijaan lämminverinen ori. Tämä nousi esiin vasta, kun astutuksesta syntynyt Eri-Poika alkoi menestyä ja sen ulkomuotoa ihmeteltiin. Verikokeet paljastivat totuuden.Ikävalko ajoi Vieterillä seitsemän starttia ja kuusi voittoa. Se yksi päättyi kakkoseen juuri kyseisessä Suur-Hollola-ajossa, kun Olle ja Timo Takkinen kirivät edelle jo takasuoralla.Olle ja Vieteri olivat taistelupari, jonka kohtaamiset olivat aina tapaus. Kaksikon marssijärjestys oli toki selkeä, Olle oli aina haastajan, mutta ei altavastaajan roolissa. Esimerkiksi vuonna 1976 se kohtasi Vieterin 13 kertaa. Vieteri oli silloinkin parempi keskinäisissä kohtaamisissa, mutta vain 7 – 6.Ollen kannalta komein kaksinkamppailu oli vuoden 1977 Suurmestaruus. Olle löi Vieterin sekä karsinnassa, että finaalissa, eikä Vieteri sinä vuonna muita kilpailujaan hävinnytkään.Ypäjän Hevosjalostuslaitoksella vuonna 1966 syntynyt Olle kilpaili Timo Takkisen ja Johannes Elolammen omistuksessa. Heillä oli selkeä työnjako, Takkinen kengitti ja ajoi kilpaa, Elolampi piti huolen muusta.Johannes Elolampi ja puolisonsa Linnea pitivät Ollesta tarkan huolen. He pitivät sitä ainoana hevosena, kun ruuna ei oikein pitänyt muista hevosista. Isäntäväestään sitäkin enemmän.Hunaja, tuoremehut ja erilaiset yrtit rikastivat sen ruokavaliota. Keväisin sille kerättiin marjojen, pajujen ja koivujen lehtiä, jotka olivat ruunan herkkua. Saunomisesta ja vihtomisesta Olle piti kovasti.Pihalla se sai liikkua vapaasti ja vauhtiharjoittelutkin olivat omanlaisia. Linnea Elolampi ajoi polkupyörällä Olle riimunvarresta vierellä kulkien parin kilometrin päähän ja päästi ruunan irti. Olle ampui hirmu kyytiä kotiin, jossa Johannes odotti. Tätä toistettiin aina muutamaan kertaan.Olle voitti 235 startistaan 138 ja otti 76 muuta totosijaa ja juoksi ennätyksen 21,8a. .Suur-Hollolan voitosta 40 vuotta: ”Aina kysytään, onko minun elämäni hevonen Hipo vai Saran Salama, mutta kyllä se on Einarsin”.Sata vuotta kuolemasta: "Ahma oli kiireestä kantapäähän täyskanttinen suomalainen hevonen"
1974 Otsikko ei ole virheellinen. Ihmeruuna Olle todellakin voitti Suur-Hollola-ajon jo 50 vuotta sitten, 6.7.1974, vaikka kylmäverihevosten Suur-Hollola-ajo alkoi vasta vuonna 1993.Selitys on yksinkertainen, nykymuotoisen Suur-Hollola-ajon nimi on kierrätystä. Sillä nimellä ehdittiin Lahden vanhalla raviradalla ajaa 2100 metrin avoimia ryhmiä sekä suomenhevosille, että lämminverisille jo monta vuotta ennen ”oikean” Suur-Hollolan syntyä.Tämä esi-Suur-Hollola oli aivan mainittava kilpailu sekin. Voittajista löytyy kovia nimiä Löröstä Gletseriin.Vuosi 1974 oli erityisen kova suomenhevosten osalta. Vieteri ja Pertti Ikävalko olivat suomenhevosten suosikit. Tässäkään kohtaa juttua ei ole virhettä, ”Pörri” Ikävalko todellakin ajoi Vieteriä, koska Kaarlo Partanen kärsi kahdeksan kuukauden kilpailukieltoa. Sen hän sai toistakymmentä vuotta vanhasta tapauksesta, kun tamman oli astunut Ero-Lohkon sijaan lämminverinen ori. Tämä nousi esiin vasta, kun astutuksesta syntynyt Eri-Poika alkoi menestyä ja sen ulkomuotoa ihmeteltiin. Verikokeet paljastivat totuuden.Ikävalko ajoi Vieterillä seitsemän starttia ja kuusi voittoa. Se yksi päättyi kakkoseen juuri kyseisessä Suur-Hollola-ajossa, kun Olle ja Timo Takkinen kirivät edelle jo takasuoralla.Olle ja Vieteri olivat taistelupari, jonka kohtaamiset olivat aina tapaus. Kaksikon marssijärjestys oli toki selkeä, Olle oli aina haastajan, mutta ei altavastaajan roolissa. Esimerkiksi vuonna 1976 se kohtasi Vieterin 13 kertaa. Vieteri oli silloinkin parempi keskinäisissä kohtaamisissa, mutta vain 7 – 6.Ollen kannalta komein kaksinkamppailu oli vuoden 1977 Suurmestaruus. Olle löi Vieterin sekä karsinnassa, että finaalissa, eikä Vieteri sinä vuonna muita kilpailujaan hävinnytkään.Ypäjän Hevosjalostuslaitoksella vuonna 1966 syntynyt Olle kilpaili Timo Takkisen ja Johannes Elolammen omistuksessa. Heillä oli selkeä työnjako, Takkinen kengitti ja ajoi kilpaa, Elolampi piti huolen muusta.Johannes Elolampi ja puolisonsa Linnea pitivät Ollesta tarkan huolen. He pitivät sitä ainoana hevosena, kun ruuna ei oikein pitänyt muista hevosista. Isäntäväestään sitäkin enemmän.Hunaja, tuoremehut ja erilaiset yrtit rikastivat sen ruokavaliota. Keväisin sille kerättiin marjojen, pajujen ja koivujen lehtiä, jotka olivat ruunan herkkua. Saunomisesta ja vihtomisesta Olle piti kovasti.Pihalla se sai liikkua vapaasti ja vauhtiharjoittelutkin olivat omanlaisia. Linnea Elolampi ajoi polkupyörällä Olle riimunvarresta vierellä kulkien parin kilometrin päähän ja päästi ruunan irti. Olle ampui hirmu kyytiä kotiin, jossa Johannes odotti. Tätä toistettiin aina muutamaan kertaan.Olle voitti 235 startistaan 138 ja otti 76 muuta totosijaa ja juoksi ennätyksen 21,8a. .Suur-Hollolan voitosta 40 vuotta: ”Aina kysytään, onko minun elämäni hevonen Hipo vai Saran Salama, mutta kyllä se on Einarsin”.Sata vuotta kuolemasta: "Ahma oli kiireestä kantapäähän täyskanttinen suomalainen hevonen"