Paikallisravien vetovoima ei hyydy – Mäntässä pääsyliput loppuivat kesken

Neljäntoista värikkään loimen rivi keskikentällä, lukuisten myyntipisteiden mitä herkullisimmat tuoksut ja 80-päisen talkoojoukon hymyt tervehtivät lauantaina Mäntän paikallisraveihin saapuvia. Paikallisraveihin tullaan nimenomaan viihtymään, tapaamaan tuttuja ihmisiä ja jännittämään tuttujen hevosten suorituksia. Suosiosta kertoo se, että Kuoreveden Hevosjalostusseuran varaamat 1000 pääsylippua loppuivat kesken. Positiivinen ongelma nykyaikana, jolloin suurin osa viihteestä nautitaan kotisohvalta käsin.

Paikallisraveissa ei ansaita tuhansia radalta. Tilille ei pääse myöskään totoluukuilla, koska sellaisia ei näissä karkeloissa ole. Paikallisraveissa aloittavat hevoset ja ohjastajat saavat arvokasta kokemusta myöhempiä koitoksiaan varten, ja kilvanajo kuitenkin sytyttää niin rattailla kuin yleisössäkin.

Voitto ravilähdössä on aina tunteikas, tapahtuipa se missä vain. Kokenut Jouko Tarvainen puki tuon sanoiksi todetessaan ratahaastattelussa voittamisen kannustavan paikallisraviyleisön edessä maistuvan makeammalle kuin maan pääradalla. Toinen raviammattilainen Sami Vehviläinen puolestaan korosti pienten seurojen talkootyön merkitystä koko lajin tulevaisuuden kannalta.

Mäntän hyväkuntoisella kaviouralla nähtiin hienoja taistoja ja iloisia tuuletuksia. Tulokset näissä kilpailuissa ovat kuitenkin sivuseikka. Enemmän paikallisravien merkityksestä kertoo pienen tytön kommentti isälleen ravien päätyttyä: ”Isä, minäkin tahdon oman hevosen.”