Heikki Korpi syntyi legendaariseen hevosperheeseen, mutta heti ei ollut itsestään selvää, että hänestä tulisi hevosmies..”Sain kyllä ajaa jo Oulussa hevosia, mutta tosissani innostuin niistä vasta, kun muutettiin Loviisaan. Siellä ei ollut oikein kavereita, kaikki oli ruotsinkielisiä, ja aloin viettää enemmän ja enemmän aikaa tallilla. Se oli sillä lailla pelastus, että olin nuorena vähän villi”, Heikki muistelee..Hevoset olivat opettavaisia, mutta eivät aina niin mukavia..”Isällä oli huonoja hevosia, mitkä potki ja mitkä ryösti. Se oli melkein kuin saattokoti, ja vaikka hevoset paranivat ja alkoi tulla lämminverisiäkin, niistä ajoista jäi inho huonosti käyttäytyviä hevosia kohtaan. Kun myöhemmin alettiin tarjota paljon laina-ajokkeja, valkkasin niitä ja ajoin etupäässä Vermossa ja lauantaisin ja sunnuntaisin. Olisi ollut väärin omistajia kohtaan ajaa ja toivoa, että lähtö olisi vaan pian ohi.”.Armeijan jälkeen Heikki Korpi piti vuoden päivät tallia Porissa ja muutti sen jälkeen pitämään Pilvenmäellä valmentaneen veljensä Pekan maaseutufiliaalia Forssan Kuuman kylään..”Teivaisen Antti oli ensimmäisiä kavereita, jotka tuli sinne töihin. Niihin aikoihin ruvettiin puhumaan hevosten psyykeistä, ja iltaisin mietittiin, miten saataisiin hevoset syömään paremmin tai iloisemmiksi tai letkeiksi. Meillä oli 18 hevosta, ja ne meni tosi hyvin. Niistä tuli ihan huippuhevosiakin.”.Kymmenkunta vuotta Kuumassa valmennettuaan Heikki Korpi työskenteli pari vuotta BWT:n tallilla Haimoossa..”Sitten olin kerran lomalla Floridassa ja päätin, että minä muutan syksyllä tänne. Joku kysyi, että miten niin kun et puhu kieltäkään? Minä vastasin etten tulekaan puhumaan vaan treenaamaan”, Heikki naurahtaa..Floridassa vierähti nelisen vuotta. Menestystä tuli jonkin verran Meadowlandsia myöten. Super Lamar oli Hambossa neljäs, ja Lass Quick pääsi myös finaaliin..”Se oli hyvää aikaa, tutustui moniin ihmisiin. Mutta vaikka siellä oli Stanley Dancerit ja Billy Haughtonit, olen silti sitä mieltä, että Suomessa oli parempi tietotaito hevosista – Keskisen Martti, Mäkelän Tuomo, isä-Allan... Isot tallit oli kuin tehtaita. Paljon puolihyviä hevosia ei pysynyt mukana, mutta mitään ei silti muutettu”, Heikki Korpi kuvailee..BWT:lle Haimooseen palattuaan hän ei enää sopeutunut Suomeen. Trio-Tallin ostettua Friendly Facen tuli Heikillekin tilaisuus lähteä Italiaan, ja hän päätti kokeilla – ja viihtyi siellä parikymmentä vuotta..”Onhan Italiassakin omat puutteensa, mutta elämisen laatu on siellä parasta, mitä olen missään nähnyt.”.Ammatillisesti menestymistä auttoi pitkälti suomalaisista ja ruotsalaisista koostunut henkilökunta, joka seurasi Heikkiä aina hänen vaihtaessaan työnantajaa..Pohjolaan palattuaan Heikki Korpi työskenteli vielä lyhyemmät rupeamat mm. Lähdekorvella, Goopilla ja Journey Stablella, mutta tällä hetkellä mies viettää eläkepäiviä Vihdissä..”Joskus joku aina soittaa ja kysyy töihin, mutta ulkomaan reissut on nyt tehty. Enää ei saisi henkilökuntaakaan, se on joka paikassa iso ongelma.”.”Kunto on viitisen vuotta sitten tehdyn ohitusleikkauksen jälkeen kuitenkin ihan hyvä, ja joskus tulee sellainen ajatus, että ostan kyllä vielä jonkun hevosen ja alan treenata sitä. Oikein rupeaa kädet vapisemaan, mutta onneksi se menee ohi. Inhoan syksyä, ja Etelä-Suomessa on pitkään huonot kelit. Pitäisi muuttaa pohjoisemmaksi, mutta helppoja lähtöjä ei ole enää missään”, Heikki Korpi tiedostaa..Liikunnan tarvetta hän täyttää hyötyliikunnalla..”Yhdellä entisellä työntekijällä on kiinteistöhuolto, ja lapioin talvella lumia ja trimmaan kesällä muutamana päivänä viikossa, että tulee tehtyä jotain. Mutta ei sekään sellaista hommaa ole, että ajattelisi, että voi kun tämän olisi aloittanut nuorempana.”
Heikki Korpi syntyi legendaariseen hevosperheeseen, mutta heti ei ollut itsestään selvää, että hänestä tulisi hevosmies..”Sain kyllä ajaa jo Oulussa hevosia, mutta tosissani innostuin niistä vasta, kun muutettiin Loviisaan. Siellä ei ollut oikein kavereita, kaikki oli ruotsinkielisiä, ja aloin viettää enemmän ja enemmän aikaa tallilla. Se oli sillä lailla pelastus, että olin nuorena vähän villi”, Heikki muistelee..Hevoset olivat opettavaisia, mutta eivät aina niin mukavia..”Isällä oli huonoja hevosia, mitkä potki ja mitkä ryösti. Se oli melkein kuin saattokoti, ja vaikka hevoset paranivat ja alkoi tulla lämminverisiäkin, niistä ajoista jäi inho huonosti käyttäytyviä hevosia kohtaan. Kun myöhemmin alettiin tarjota paljon laina-ajokkeja, valkkasin niitä ja ajoin etupäässä Vermossa ja lauantaisin ja sunnuntaisin. Olisi ollut väärin omistajia kohtaan ajaa ja toivoa, että lähtö olisi vaan pian ohi.”.Armeijan jälkeen Heikki Korpi piti vuoden päivät tallia Porissa ja muutti sen jälkeen pitämään Pilvenmäellä valmentaneen veljensä Pekan maaseutufiliaalia Forssan Kuuman kylään..”Teivaisen Antti oli ensimmäisiä kavereita, jotka tuli sinne töihin. Niihin aikoihin ruvettiin puhumaan hevosten psyykeistä, ja iltaisin mietittiin, miten saataisiin hevoset syömään paremmin tai iloisemmiksi tai letkeiksi. Meillä oli 18 hevosta, ja ne meni tosi hyvin. Niistä tuli ihan huippuhevosiakin.”.Kymmenkunta vuotta Kuumassa valmennettuaan Heikki Korpi työskenteli pari vuotta BWT:n tallilla Haimoossa..”Sitten olin kerran lomalla Floridassa ja päätin, että minä muutan syksyllä tänne. Joku kysyi, että miten niin kun et puhu kieltäkään? Minä vastasin etten tulekaan puhumaan vaan treenaamaan”, Heikki naurahtaa..Floridassa vierähti nelisen vuotta. Menestystä tuli jonkin verran Meadowlandsia myöten. Super Lamar oli Hambossa neljäs, ja Lass Quick pääsi myös finaaliin..”Se oli hyvää aikaa, tutustui moniin ihmisiin. Mutta vaikka siellä oli Stanley Dancerit ja Billy Haughtonit, olen silti sitä mieltä, että Suomessa oli parempi tietotaito hevosista – Keskisen Martti, Mäkelän Tuomo, isä-Allan... Isot tallit oli kuin tehtaita. Paljon puolihyviä hevosia ei pysynyt mukana, mutta mitään ei silti muutettu”, Heikki Korpi kuvailee..BWT:lle Haimooseen palattuaan hän ei enää sopeutunut Suomeen. Trio-Tallin ostettua Friendly Facen tuli Heikillekin tilaisuus lähteä Italiaan, ja hän päätti kokeilla – ja viihtyi siellä parikymmentä vuotta..”Onhan Italiassakin omat puutteensa, mutta elämisen laatu on siellä parasta, mitä olen missään nähnyt.”.Ammatillisesti menestymistä auttoi pitkälti suomalaisista ja ruotsalaisista koostunut henkilökunta, joka seurasi Heikkiä aina hänen vaihtaessaan työnantajaa..Pohjolaan palattuaan Heikki Korpi työskenteli vielä lyhyemmät rupeamat mm. Lähdekorvella, Goopilla ja Journey Stablella, mutta tällä hetkellä mies viettää eläkepäiviä Vihdissä..”Joskus joku aina soittaa ja kysyy töihin, mutta ulkomaan reissut on nyt tehty. Enää ei saisi henkilökuntaakaan, se on joka paikassa iso ongelma.”.”Kunto on viitisen vuotta sitten tehdyn ohitusleikkauksen jälkeen kuitenkin ihan hyvä, ja joskus tulee sellainen ajatus, että ostan kyllä vielä jonkun hevosen ja alan treenata sitä. Oikein rupeaa kädet vapisemaan, mutta onneksi se menee ohi. Inhoan syksyä, ja Etelä-Suomessa on pitkään huonot kelit. Pitäisi muuttaa pohjoisemmaksi, mutta helppoja lähtöjä ei ole enää missään”, Heikki Korpi tiedostaa..Liikunnan tarvetta hän täyttää hyötyliikunnalla..”Yhdellä entisellä työntekijällä on kiinteistöhuolto, ja lapioin talvella lumia ja trimmaan kesällä muutamana päivänä viikossa, että tulee tehtyä jotain. Mutta ei sekään sellaista hommaa ole, että ajattelisi, että voi kun tämän olisi aloittanut nuorempana.”
