Itämaan kuninkaat ja ruhtinas eliittikamppailun lukkoina

Aivan ensimmäinen Elitkampen ajettiin vuonna 1986, mutta silloin sinne haluttiin vain ruotsalaisia ja norjalaisia kylmäverisiä. Norjan ylpeys Alm Svarten oli ensimmäinen voittaja ja uusi temppunsa kahdessa seuraavassakin Elitkampenissa. Norja on ollut hallitseva maa myöhemminkin, vuonomaahan on mennyt 19 ykköstä. Kotijuhliin on päädytty 10 kertaa ja Itämeren tälle rannalle on Elitkampenin voitto ryöstetty yhdeksän kertaa.

Toisena kilpailuvuotena nähtiin ensimmäiset suomalaiset mukana. Urhea kaksikko oli Matti Virtapohjan Hilumikki ja Muistokas Kustaa Luoman kanssa. Alm Svarten paineli 21,5a, mihin olisi aikansa aivan parhaatkin suomenhevoset saaneet pistellä kavioita toisen eteen – Vekselin SE oli tuolloin 21,4a. Muistokas kävi auton takana kuumana ja laukkasi heti lähdössä hylkäykseen asti, mutta Hilumikki sinnitteli pitkään toisena. Vielä sata metriä ennen maalia se oli kolmantena, mutta sitten tuli väsy ja ruuna tippui viidenneksi ajalla 25,2a.

Seuraavana vuonna 1988 toukokuisen Killerin Kimaran kolmelle parhaalle tuli kutsu Elitkampeniin, mutta voittaja Töpinän omistaja-valmentaja Taisto Määttä ilmoitti heti, ettei ori lähde sinne. Eikä Solvallassa nähty lopulta yhtään suomalaishevosta koko Elitloppet-viikonloppuna, kun täällä vallinneen hevosinfluenssa-aallon takia rajat suljettiin hevosilta kokonaan.

Vuonna 1990 sitten lyötiin jo todella kovat piippuun. Itse ravikuningas Patrik matkasi Solvallaan. Ori lähti viimeisellä takasuoralla vahvaan hyökkäykseen ja kaikki näytti jo valmiilta suomalaisjuhlaan, kun Patrik painui maalisuoralla keulaan. Norjalainen Atom Vinter oli seurannut Patrikia kirissä ja kaatoi julmasti suomalaisunelmat. Arne Gudbrand Blihovde antoi kylmäpäisesti Atom Vinterin odottaa Patrikin selässä, kunnes maaliin ei ollut sataa metriäkään matkaa ja käänsi vasta sitten hyökkäykseen. Norjalaisvaljakko pyyhälsi armotta palalla Patrikin ohi.

Risto Lanki myönsi Atom Vinterin sinä päivän paremmaksi, mutta jätti sentään pienelle jossittelulle sijaa, kun norjalainen jätti voittohyökkäyksessä Patrikiin pari rataa väliä.

”Olisi ollut mukava nähdä, miten olisi käynyt, jos se olisi yrittänyt rinnalta ohi”, Lanki tokaisi lähdön jälkeen.

Vuonna 1991 ei suurta menestystä odotettu, eikä sitä saatu. K.K. Kössi ja Virka olivat viides ja kuudes seitsemästä hyväksytyn juoksun tehneestä. Suomalaisohjastaja tosin taisteli voitosta lähes kalkkiviivoille saakka. Ilkka Korpi oli saanut ajettavakseen Alm Svartenin ja valjakko johtikin aivan kalkkiviivoille saakka. Kaksintaistelussa Atom Vinteria vastaan se ori sortui kuitenkin laukalle ja tulos oli hml2.

Hyvin erikoista ravihistoriaa kirjoitettiin vuonna 1993. K.K. Kössi oli hyvä kolmas, mutta Poika-Vinkauksen hylkäykseen päättynyt kilpailu oli omalaatuinen. Huippukunnossa ollut ori laukkasi innokkuuttaan lähtöön, mutta oli tekemässä sen jälkeen todella kovaa esitystä, kunnes tapahtui jotain odottamatonta.

Poika-Vinkaus kiri maalisuoraa ulommaisena ja oli työntymässä vielä aivan kärkikamppailuun. Silloin yli-innokas Atom Vinterin (joka voittikin) kannattaja hyppäsi katsomosta aidan yli kaviouran puolelle isoa Norjan lippua voimalla heiluttaen. Tämän nähdessään Poika-Vinkaus jarrutti ja laukkasi.

”Se alkoi möllistellä sitä lippumiestä”, Terho Rautiainen kuittasi.

Häämöttänyt menestys vaihtui kirjaimiin ja numeroon: hml6.

Tasan 30 vuotta sitten se viimein tuli. Suomalaisvoitto Elitkampenissa. Sen toivat Ponseri ja Anssi Niininen, jotka hallitsivat kilpailua lähdöstä maaliin rautaisin ottein. Toki Niininen maalisuoralla aukaisi Ponserin korvat, mutta muuten hän sai tyylitellä tyynesti. Suomalaiskatsomo sen sijaan ei ollut tyyni. Ponserin voittoon oli toki varauduttu ja Suomen lippujen lisäksi banderollit kertoivat tunnelmasta omaa kieltään. Eräs värikkäimpiä tekstejä niissä kuului: Ponseri pieksee pullamössöt.

”Odotin kyllä kovempaa vastusta, nimenomaan norjalaisilta”, Anssi Niininen myönsi tuoreeltaan. ”Suomessa on taso nyt kovempi, jos kerran parhaat oli tässä. Voi sanoa, että tämä oli helpoin sen viidestä viimeisestä voitosta.”

Suomalaisten hienoa panosta täydensi K.K. Kössi, joka uusi edellisen vuoden pronssisijan.

Välivuoden jälkeen alkoi Vieskerin viisi vuotta kestänyt valta-aika, vain Järvsöfaks ylsi samaan 2002 – 2006. Kyseessä oli Vieskerin ensimmäinen ulkomaanmatka, eikä se tahtonut asettua vieraskarsinaansa. Ori oli yöllä saanut tohottaessaan jotenkin vesiputken poikki ja kun oriin hoitaja Elisa Yrjänheikki (silloinen Berg) tuli aamutalliin, oli vastassa läpimärkyyttä kaikkialla, paitsi Vieskerin omassa karsinassa. Kilpailua se ei haitannut.

Vuosi 1997 oli se kaikkein muistettavin. Yksi suomalaisen raviurheilun tarunhohteisimmista kilpailuista. Toivottoman tuntuisesti lähtöön laukanneen Vieskerin ohjastaja Kaarlo Ahokas sai tallikaarteessa osaomistaja Jorma Tuunaselta jo huudon ”tule pois Kalle”, mutta Ahokas päätti jatkaa matkaa; ”kun tänne asti oli tultu.” Viesker otti porukan kiinni ja työntyi vielä jokseenkin käsittämättömästi voittoon.

”Sillä oli sellainen vauhti päällä, että se vaan hyökkäsi. Jos intoa olikin liikaa lähdössä, niin se vain kasvoi, kun se sai porukan kiinni”, Kaarlo Ahokas kertoi lähdön jälkeen.

Hevosurheilun seuraavan keskiviikon lehden kansi niittasi asian jättikirjaimin kahteen sanaan: Järisyttävä esitys!

Vuosien 1998 ja 1999 erikoisuus oli, että Elitkampenissa Vieskeristä leivottiin samalla Pohjoismaiden mestari. Mestaruus ratkaistiin niinä vuosina kolmessa osakilpailussa: Vermon Erkon Pokaalissa, Bjerken Gulllöpissä ja Solvallan Elitkampenissa.

Joskus tahtoo unohtua, että vuoden 1997 huikea juoksu ei ollut ainoa kerta, jolloin Viesker Elitkampissa laukkasi lähtöön ja voitti. Sen se teki myös vuonna 2000 ja juoksi silti uuden ME-ajan 20,2a. Tällä kertaa laukka ei tosin ollut yhtä paha kuin kolme vuotta aiemmin, eikä Vieskerillä ollut vaikeuksia nousta lopussa ykköseksi.

Kuudenteen Elitkampenin voittoon ei pystynyt edes kaikkien aikojen suomenhevonen. Siitä piti huolen kilpailun historian selkeästi suurin yllättäjä Sagi Knut (vk.39,66). Jorma Kontio yllytti norjalaishevosen riuskaan loppukiriin ohi Vieskerin. Seuraavana vuonna hallituskautensa aloittanut Järvsöfaks oli myös voittotaistossa, mutta laukkasi kesken kamppailun ja sijoittui kolmanneksi.

Järvsöfaks sai vielä vuonna 2002 täyden vastuksen viimeistä kertaa Elitkampenissa kilpailleelta Vieskeriltä, mutta puristi väkisin edelle ennen maalia ja aloitti oman valtakautensa.

Seuraavana vuonna Sipori paineli 19,4a ja se säilyi pitkään kovimpana suomenhevosen noteerauksena, vaikka ei SE ollutkaan – vuoden alusta alkaen vain voittoajat huomioitiin suomenennätyksiksi. Rick oli mainio kolmas, sekin superjuoksija-ajalla.

Vieskerin viimeisestä voitosta saatiin odottaa 16 pitkää vuotta ja sittenkin tarvittiin sen oma poika palauttamaan suomalaiset voittokantaan. Vitterin huikea voittonoteeraus 18,5a oli silloinen SE ja on edelleen Elitkampenin kilpailuennätys. Se oli samalla viimeisin kaksoisvoitto Suomeen, sen varmisti Jokivarren Kunkku. Vieskeriä oli aikanaan säestänyt Ponsi-Tähti kaksi kertaa ja Matukka kerran.

Kuten Viesker ensimmäisessä Elitkampenissaan, ei Vitterkään ollut vielä sillä hetkellä ravikuningas, mutta parin kuukauden päästä oli. Kun Vieskerin toinen poika Polara jatkoi heti seuraavana vuonna 2017 Elitkampenin suomalaisvoittoja, siitä leivottiin historian ensimmäinen ruunaruhtinas vasta seuraavana vuonna.

Sen sijaan hallitseva Elitkampen-mestari Evartti, ruotsalaisittain Evaratti, oli voittaessaan jo ravikuningas – varmuuden vuoksi kolminkertainen. Toki Polaran ja Evartin välissäkin oli nähty hienoja suomalaisesityksiä. Niistä muistettavin on varmasti H.V. Tuurin vuoden 2021 taistelu, joka päättyi kakkoseen huippuajalla 18,6a.

Tänä vuonna olisi tarjolla tasakymmen suomalaisvoittojen kunniakkaaseen historiaan.

Suomalaiset Elitkampenissa

1987

5. Hilumikki/Matti Virtapohja 25,2a

Muistokas/Kustaa Luoma hpl

1989

7. Kihin-Muisto/Jorma Kontio 25,0ax

8. K.K. Kössi/Antti Teivainen 25,9ax

Vokkerin Liikku HÅ/Urpo Nummi hll

1990

2. Patrik/Risto Lanki 22,0a

6. Ville-Vikkelä/Jari Ansio 23,6a

1991

5. K.K. Kössi/Heikki Torvinen 23,0a

6. Virka/Jorma Kontio 23,9a

1992

4. Kauhu/Ahti Antti-Roiko 21,8a

5. Perikuva/Jorma Kontio 22,1ax

1993

3. K.K. Kössi/Heikki Torvinen 23,8a

5. Uno/Arto Hammar 23,8a

Poika-Vinkaus/Terho Rautiainen hml6

1994

1. Ponseri/Anssi Niininen 23,2a

3. K.K. Kössi/Heikki Torvinen 23,8a

8. Raino/Raineri Puikkonen 25,6ax

1995

4. Vekun Vinke/Jouko Joensuu 23,4a

6. Uno/Antti Teivainen 23,8a

7. K.K. Kössi/Heikki Torvinen 23,9a

1996

1. Viesker/Kaarlo Ahokas 21,7a

2. Ponsi-Tähti/Jorma Kontio 21,8a

7. Suvin-Sälli/Tapio Perttunen 23,1a

1997

1. Viesker/Kaarlo Ahokas 21,7ax

2. Ponsi-Tähti/Jorma Kontio 21,7a

6. Vokkerin Veikko/Antti Teivainen 22,3a

1998

1. Viesker/Kaarlo Ahokas 21,2a

5. Vappu-Heppu/Esa Holopainen 22,5a

7. Vokkerilla/Tuomas Pakkanen 22,7a

1999

1. Viesker/Kaarlo Ahokas 22,7a

2. Matukka/Jorma Kontio 22,8a

7. Liptus/Veli-Erkki Paavola 23,6ax

2000

1. Viesker/Kaarlo Ahokas 20,2ax

5. Matukka/Jorma Kontio 20,9a

2001

2. Viesker/Kaarlo Ahokas 21,2a

5. Tino/Veli-Erkki Paavola 21,8a

Cameron/Esa Holopainen hpl

2002

2. Viesker/Kaarlo Ahokas 20,3a

5. Santeri Dahlia/Jukka-Pekka Kauhanen 21,2ax

8. Rick/Antti Teivainen 21,9ax

2003

2. Sipori/Ari Hartikainen 19,4a

3. Rick/Jorma Kontio 19,6a

2004

3. Sipori/Ari Hartikainen 20,3a

7. Saran Salama/Tapio Perttunen 24,1ax

2005

5. Saran Salama/Tapio Perttunen 20,7a

7. Sipori/Ari Hartikainen 21,8a

2006

5. Saran Salama/Jorma Kontio 21,3a

2007

4. Saran Salama/Tapio Perttunen 20,9a

8. Plantom/Ari Moilanen 21,4ax

9. Tutuari/Esa Holopainen 21,4a

2009

2. Saran Salama/Tapio Perttunen 20,3a

5. Patrikin Muisto/ Jouko Tarvainen 20,7a

2010

5. Erikasson/Harri Koivunen 20,2a

7. Frans/Juha Utala 20,7a

2011

4. Patrikin Muisto/Jouko Tarvainen 207a

8. Tähen Tuuri/Terho Rautiainen 22,8ax

2012

9. Boker/Esa Holopainen 22,0ax

2013

8. Tementeri/Harri Koivunen 21,5a

2014

4. Rapin Aatos/Mika Forss 21,1a

5. Camri/Tuomas Pakkanen 21,1a

2015

6. Tapsan Tahti/Tapio Perttunen 20,2a

2016

1. Vitter/Mika Forss 18,5a

2. Jokivarren Kunkku/Jorma Kontio 18,6a

2017

1. Polara/Antti Tupamäki 19,0a

2018

2. Polara/Antti Tupamäki 20,0a

9. Pikkukahveli/Esa Holopainen 21,5ax

2019

2. Josveis/Jorma Kontio 20,6a

5. Polara/Antti Tupamäki 20,9a

2020

5. Polara/Antti Tupamäki 19,9a

7. Vixus/Jorma Kontio 20,1a

8. Josveis/Mika Forss 20,1a

2021

2. HV Tuuri/Iikka Nurmonen 18,6a

7. Nyland (NO)/Mika Forss 20,2ax

2022

2. Stallone/Iikka Nurmonen 20,1a

6. Nyland (NO)/Antti Ala-Rantala 20,4a

2023

1. Evartti/Santtu Raitala 20,4a

3. Parvelan Retu/Hannu Torvinen 20,9ax

7. Nyland (NO)/Antti Ala-Rantala 21,2a

9. Stallone/Iikka Nurmonen 21,6a