Kuukauden hevosesta syntyi kaupat hetkessä – "Kun se seisoi siinä tallin käytävällä ja katsoi kuin isänsä..."

Vale-Ellille vuoden 2023 nelivuotiskausi oli menestys. Se voitti muun muassa Oulu Expressin ja Pikkupelimannin. Kriteriumissa se voitti karsinnan ja oli finaalissa toinen. Vuosi huipentui Varsakunkku-finaalin voittoon Seinäjoella joulukuun alussa. Se oli kauden kohokohta, valmentaja Pauli Raivio sanoo. Ori voitti Varsakunkun myös kolmivuotiaana. Palkintopokaalit komeilevat Pauli Raivion ja tämän Ritva-puolison olohuoneessa television molemmin puolin. Nelivuotispokaali on niin valtava, että mahtuu juuri ja juuri televisiotasolle. Takan päälle se ei sopisi mitenkään. Hieman pienempikin olisi Raivion mielestä riittänyt, vaikka ei hän tietenkään halua palkinnosta valittaa.”Tuo on siitä hyvä, että telkkarin kapulat voi pudottaa pokaaliin piiloon, kun lapsenlapset tulevat kylään.”Varhaiskypsä, nopea ja sujuvaravinen Vale-Elli muistuttaa monessa asiassa isäänsä Ellin Sisua, Raivion silmäterää. Ellin Sisu kilpaili menestyksekkäästi liki vuosikymmenen ja tienasi yli 200 000 euroa. Se kuoli yllättäen viime vuoden toukokuussa, ja sen takia Vale-Ellin onnistumiset ovat tuntuneet Raiviosta erityisen hyvältä. Poika jatkaa isänsä perintöä kunniakkaasti..Vale-ElliOri, syntynyt 6.5.2019Kasvattaja Päivi KuusistoOmistaja Talli ElmostoliittoValmentaja Pauli RaivioHoitaja Laura RaivioEnnätykset 26,5ake, 26,8keVoittosumma 115 500 euroa15 starttia: 11-4-0.Erityisesti varhaiskypsyydestä Raivio on hyvillään, eikä vähiten siksi, että se on ollut taloudellisesti hyvä asia. Ikäkausilähdöistä on kertynyt merkittäviä palkintosummia. Kun Vale-Elli oli kolmevuotiaana juossut ensimmäisen starttinsa Mikkelissä, itse Pekka Korpi tuli katokselle katsomaan hevosta oikein lähietäisyydeltä, Raivio kertoo. ”Pekka sanoi, että on se tuokin ollut valjaissa. Jotakin hän siinä näki, kun oli selvästi kiinnostunut.”Ravitekniikka Vale-Ellillä on erityisen hyvä, Raivio sanoo. Ravi on joutuisaa, ja ori pystyy lähtemään kovaa, olipa kyseessä sitten autolähtö tai volttilähtö. ”Viimeisimmässä startissaan se oli jo ensimmäisessä kurvissa johtavan rinnalla, vaikka lähti takamatkalta”, Raivio huomauttaa. Räjähtävyydessä on toinenkin puolensa. Vale-Elli tunnetaan isänsä tapaan hyvin virtavana hevosena. Kilpailutilanteessa orin on nähty kuumenevan joskus liikaakin, kuten esimerkiksi Mikkelin Varsakunkku-karsinnassa, kun se lähti laukkaamaan rinnalla olleen Pöhinän kanssa kilpaa. Raiviolla on tapaukselle kuitenkin selitys: kotona ei ollut päässyt normaaliin tapaan ajamaan, koska sää oli vaihtelevaa ja treenilenkin pohja huono. Se kostautui heti, Raivio sanoo. Ennen viimeistä Seinäjoen starttia harjoitteluolosuhteet olivat sen sijaan olleet suotuisat, ja lähdönuusinnoista huolimatta Vale-Elli suoriutui hyvin. ”Todella hyvin. Siitä tuli jotenkin huojentunut olo.”.Raiviot haluavatkin painottaa, että oikeasti Vale-Elli on tyyni ja säyseä ori. Siis niin pitkään, kunnes ohjastaja ravipaikalla hyppää sen kärryille ja kerää ohjat käteen. ”Hevosena se on ihan kymppi”, Pauli Raivio sanoo. ”Sitä on helppo pitää, eikä tarvitse miettiä, että kenen viereen sen uskaltaa viedä tarhaan.””Isänsä oli samanlainen. Kaikki olettivat aina, että Ellin Sisu on kauhean villi, vaikka ei se ollut”, Ritva Raivio huomauttaa. Isä tosin oli herkkä potkimaan, ja joskus kärryt piti ottaa sen perästä kiireellä irti, jotta renkaat säilyvät ehjinä. Vale-Ellillä ei toistaiseksi ole ollut samanlaisia piirteitä.Pauli Raivio muistaa, että varsana sillä oli erikoisen karhakka ääni, jota olisi saattanut pimeässä pelästyä. Silloin hän ajatteli, että kyseessä on todennäköisesti hyvin orimainen ori. Luulo osoittautui kuitenkin vääräksi. Vale-Elli on hyvin hiljainen. Oikeastaan koko tila on hyvin hiljainen. Kuin huopatossutehdas, Ritva Raivio kuvailee..Raivioiden tallissa asuu Vale-Ellin lisäksi enää kuusi hevosta. Tallikaverit ovat nuoria – seitsemänvuotias Matteus Kevätön on tällä hetkellä vanhin. Sen lisäksi on viisivuotias, nelivuotias, kolmevuotias ja pari viimekesäistä varsaa.”Eikö ole aika hyvä yhdistelmä?” Raivio sanoo. Jokaiseen ikäluokkakilpailuun jotakin.Hevosia on nyt puolet vähemmän mitä parhaimmillaan, tai pahimmillaan. Elämä on nyt huomattavasti helpompaa, Ritva Raivio myöntää. Vaikka on seitsemässäkin hevosessa kahdelle työtä.Raivioiden tytär Laura auttelee tallilla kolmena päivänä viikossa nyt äitiyslomansa aikana. Hän tekee tallityöt ja valjastaa ja hoitaa hevoset, ja isä vastaa ajamisesta. Tytär on ripeä ja tarkka siisteydestä. Vanhemmat saavat herkästi noottia, jos valjaat on jätetty roikkumaan huolimattomasti. ”Minä sanon aina Ritvalle, että Laura olisi tuonkin kerinnyt jo tekemään”, Pauli Raivio hymähtää. Silloin vaimo muistuttaa äidin ja tyttären ikäerosta. Ja siitä, ettei hän ole kasvanut hevosten parissa niin kuin Laura. ”Minulla ei ollut mitään kokemusta hevosista, kun rupesimme olemaan yhdessä”, Ritva Raivio sanoo. Pari tapasi 80-luvun alussa. Tila on Pauli Raivion sedän entinen. Pihassa on talli ja kaksi taloa, uudempi ja vanhempi. Uudemmassa Raiviot asuvat, ja vanhemmassa järjestetään juhlia, kun joku tallin hevosista pärjää. Pauli Raivion keltainen lapsuudenkoti näkyy nykyisen keittiön ikkunasta. Tytär Laura asui siinä myös aikoinaan, mutta nyt talo on tyhjillään. Välillä talossa asui vuokralaisia, jotka muuttivat siihen Vihdistä. Raiviot kertovat, että vuokralaispariskunnan vanhemmat olivat silloin kyselleet huolestuneena, onko talossa edes sähköjä.Kotitila sijaitsee varsin syrjässä, muttei sentään sähköverkon ulottumattomissa. Myös vieraita käy liki päivittäin, Raiviot sanovat. ”Se on hevosten ansiota.”Eräs Torniossa asuva seitsemissäkymmenissä ollut omistajapariskunta saattoi aikoinaan ajella Hankasalmelle päiväkahville, Ritva Raivio kertoo. .Pauli Raivio haluaa painottaa, että on Jani Lehtomurron ansiota, että Vale-Elli ylipäätään on Hankasalmella. Jani Lehtomurto on Vale-Ellin osaomistaja ja suuri Ellin Sisu -fani.”Jani puhui jatkuvasti, että meidän pitää saada Ellin Sisusta varsa. Hän ratkutti niin kauan, että viimein meidän oli pakko lähteä katsomaan varsaa.”Kun Raivio näki Vale-Ellin ensimmäisen kerran, hän oli heti myyty. Varsa muistutti huomattavan paljon isäänsä. Varsinkin sen pää oli kuin kopio Ellin Sisusta. ”Kun se seisoi siinä tallin käytävällä ja katsoi kuin isänsä…” Raivio muistaa.Toiset kiitokset Raivio haluaa osoittaa Laura-tyttärensä puolisolle Antti-Heikki Puttoselle, joka sattui mainitsemaan, että voisi olla mukavaa olla mukana jossakin omistajaporukassa. ”Se oli viimeinen sinetti.”Nyt Raivion omistamisesta innostunut vävymies on mukana myös tallin uusimman tulokkaan, viime kesänä syntyneen Villisisun omistajaporukassa. Raivio tosin arvelee tämän tottuneen Vale-Ellin omistajana hieman liian hyvään.”Laura sanoi jo Antille, että luuletko, että kaikista tulee vale-ellejä.” Vale-Ellin omistajaporukassa on yhteensä neljä pariskuntaa: Jani Lehtomurto Niina-puolisonsa kanssa, Pauli ja Ritva, Laura puolisoineen, sekä Jukka ja Riikka Katajisto. .Joulukuinen päivä Hankasalmen Pirttimäessä on talvinen: sormia paleltaa ja lunta on rankempaankin hankitreeniin. Treeniä varten tiluksilla on peltoja ja parin kilometrin mittainen harjoituslenkki. Huonoja ajokelejä varten Raivioilla on pihassaan kävelytyskone. Keskimäärin hevoset kävelevät siellä 50 minuuttia kerrallaan, välillä suuntaa vaihdellen. Yksi kierros on noin 54 metriä. ”Siellä on räntäkelillä aika mukava olla, kun on seinät ja katto”, Pauli Raivio arvelee. Talvet Hankasalmella ovat olleet aina varsin hyviä ja lumisia, mutta Raivio harmittelee, että viereisen järven jäälle ei ole päässyt hevosen kanssa moneen vuoteen. ”Jos miettii viisi, kuusi vuotta taaksepäin, niin melkein joka talvi oli loistokelit, ja jäälle sai aurata traktorilla radan. Nyt on hyvä, jos mönkijällä kestää mennä.”Raivio arvelee, että tänäkin talvena jääbaana jää haaveeksi. Rikkautena hän omaa rantaa kuitenkin pitää, vaikkei jäälle pääsisikään. Kesällä järvessä uivat sekä valmentaja että hevoset. Vale-Elli on Raivion mukaan hyvä uimari, joka todella ui, eikä vain kellu veneen perässä. Kun ori vietiin ensimmäisen kerran järveen, se heittäytyi heti rantaveteen piehtaroimaan ja sai korvaansa vettä. Se on Vale-Ellille tyypillistä: tarhassa se kierähtää usein piehtaroimaan uhkarohkealla voimalla sen kummemmin alustaan tutustumatta, Pauli Raivio huokaa. Pienentääkseen loukkaantumisriskiä Raivio auraa hevostensa tarhat talvisin. Ne eivät kolhi jalkojaan niin herkästi, ja liikkuvat enemmän, kun ei tarvitse tarpoa hangessa, Raivio sanoo. Myös siivoaminen on huomattavasti kevyempää. Erityisesti näin kilpailukauden ulkopuolella tarhan kunnolla on väliä, sillä hevoset viettävät normaalia enemmän aikaa ulkoillen omatoimisesti. Muutaman kerran viikossa Vale-Elli valjastetaan reen eteen, jota se saa vetää hangessa käynnissä. ”Pelkästään kävelyä”, Raivio painottaa. ”Koitetaan tasoittaa pölyä.”.Hän ratkutti niin kauan, että viimein meidän oli pakko lähteä katsomaan varsaa.Pauli Raivio antaa kiitosta osaomistaja Jani Lehtomurrolle, että Vale-Elli tuli talliin.Se on tarpeen, sillä kilpailukausi oli pitkä. Raivio kritisoikin kilpailukalenteria hieman, sillä nuorelle suomenhevoselle kausi oli jopa turhan pitkä. Siitäkin huolimatta, että kilpailuissa Raivio panostaa ennen kaikkea laatuun, ei määrään. Kun hän lähtee hevosen kanssa Hankasalmelta Vermoon tai Seinäjoelle, hän ei tee sitä pelkästä lähtemisen ilosta. Ihan jo siksikin, että ensin on ajettava toistakymmentä kilometriä vaihtelevasti hoidettua hiekkatietä, jolla saattaa ajaa vastaan esimerkiksi tukkirekka. ”Täytyy myöntää, että viimeksi Seinäjoella sydän jyskytti, kun tuli niitä lähdönuusintoja…”, Raivio sanoo. Kun ensimmäinen uusinta merkittiin Vale-Ellille, hän pelkäsi, että pian hevosen kanssa on lähdettävä pitkälle kotimatkalle tyhjin käsin. Raivio sanoo, ettei oikeastaan haluaisi kilpailuttaa nuorta hevosta enää joulukuussa, mutta ei halua jättää tärkeitä kilpailuja väliinkään.”Vale-Elli juoksi maaliskuussa ensimmäisen kerran ja joulukuussa viimeisen. Välillä tuntui vähän mahdottomalta pitää hevonen kilpailuvireessä niin pitkään.”.Pauli Raivion mukaan avain onnistumiseen on riittävä lepo. Nuorelle hevoselle on ollut pakko antaa reilusti aikaa palautua. Vale-Elli jännittää kuljettamista, mikä osaltaan pidentää palautumisaikaa. Esimerkiksi Kriteriumin aikataulu oli Vale-Ellille Raivion mukaan liian tiukka. Karsintalähdön ja finaalin välissä oli alle kaksi viikkoa, eikä ori ehtinyt palautua kunnolla, valmentaja sanoo. ”Henri (Bollström, Vale-Ellin ohjastaja) sanoi finaalissa, että jotain puuttuu.”Vale-Elli voitti Kriteriumin karsinnan, mutta finaalissa se jäi Paavolan Hurmoksen taakse.Kaikista eniten Raiviota harmitti se, kun ori tuli kipeäksi juuri Kuninkuusravien aikaan. ”Odotimme sitä ison yleisön edessä kilpailemista ja Kuninkuusravien tunnelmaa. Se oli kova paikka.”Raivio on varotoimenpiteenä lääkinnyt Vale-Ellin mahaa kilpailumatkojen jälkeen, ja siihen liittyykin orin viime kauden harmittavin tapaus. Tapausta on puitu julkisesti jo paljon, joten tässä vain lyhyesti: Porissa perinteisesti ajettava Satakunta-ajo peruttiin viime hetkellä rataolosuhteiden takia ja siirrettiin ajettavaksi muutama päivä myöhemmin Teivossa. Raivio oli kuitenkin ehtinyt lääkitä Vale-Ellin ennen kuin tieto uudesta kilpailuaikataulusta tuli, ja dopingvaroajan takia ori ei voinut osallistua kilpailuun.Taustajoukot saivat yhteensä hieman päälle 7 000 euron korvauksen. Tapaus harmittaa Raiviota yhä, mutta ei kuitenkaan pidä tarpeellisena sen puimisen jatkamista.Vale-Ellin kevyempi kävelykausi kestää todennäköisesti joulu- ja tammikuun. Helmikuussa Raivio alkaa kiristämään hevosen tahtia hiljalleen. ”Peruskunto on varmasti niin hyvä, että ihmeitä ei tarvitse tehdä. Muutaman kerran viikossa hölkkälenkkejä kärryjen kanssa, ja reki jää sitten vähemmälle”, valmentaja suunnittelee. Raivio myöntää olevansa nälkäinen, nimittäin voitonnälkäinen. Vale-Ellin kanssa tähtäin on asetettu ensi vuoden Derbyyn. Derbyvoitto Raiviolta vielä puuttuu, mutta se on ollut kirjaimellisesti senttien päässä. Ellin Sisu hävisi Derbyn aikoinaan maalikamerakuvassa. .Alkuvuonna Vale-Ellin on tarkoitus osallistua orinäyttelyyn. Ensi kesänä sitä ei kuitenkaan tarjota vielä jalostukseen, kävi näyttelyssä miten tahansa, Raivio sanoo. Vaikka kysyntää hänen mukaansa kyllä olisi. ”Siinä tuleekin vähän inhottava tilanne, kun moni saattaa ihmetellä, että miksi en astuta kirjatulla orilla. Mutta olen päättänyt, että ei vielä viisivuotiskaudella.”Mutta kuusivuotiaana sitten, mikäli kaikki on siinä vaiheessa hyvin, niin hevosella kuin miehelläkin, Raivio lupaa.Jonkinlainen velvollisuuskin Vale-Elliä ehkä painaa. Edesmenneen isän perintöä on jatkettava. Raivioiden lähin oriasema on Terho Rautiaisen paikka Kangasniemellä. Sinne on kotipihasta 74 kilometriä. Parhaimmillaan Pauli Raivio ajoi sinne kolmena aamuna viikossa niin, että oli aamukuuden aikoihin perillä oriasemalla. Matkustaminen on rankkaa, mutta kotiin Raivio ei aio enää tässä vaiheessa tehdä vaadittavia rakennelmia. Ne olisi pitänyt tehdä 20 vuotta sitten, hän sanoo. Aiemmin lähin oriasema oli 20 kilometrin päässä.Isä Ellin Sisu oli siitosorina sellainen, että sille oli tuotava inspiraatioksi aina tamma, jotta se ymmärsi hypätä pukille. Jos tamma oli vääränlainen, esimerkiksi liian lihava (tämän arveltiin kerran olevan syy), ori ei hypännyt..Henri kysyi lähdön jälkeen, että kuinka huonona kuskina minä häntä pidän, kun laitoin vielä vähän lisää painoa.Pauli Raivio oli laittanut Vale-Ellille putsit ensimmäiseen starttiin.Vale-Elliä ajaa aina Pauli Raivion luotto-ohjastaja Henri Bollström. Raivio ja Bollström ovat tehneet yhteistyötä jo vuosia, eikä Raiviolla ole sanoa yhteistyöstä poikkipuolista sanaa. ”Kyllä minua niin lämmitti, kun Henri juuri tv-lähetyksessä kiitteli, että kun on saanut ajaa Raivion hyvillä hevosilla, niin se on poikinut lisää hyviä ajettavia.”Bollström on myös Raivion hevosten kengittäjä.Etujaloissa Vale-Ellillä on kahdeksanmillinen rautakenkä. Raivio käyttää painavia etukenkiä yleensä kolmivuotiailla, jotta ne löytävät ravirytmin helpommin, mutta Vale-Ellille painavat kengät jätettiin vielä nelivuotiskaudeksikin. Ei se niitä ehkä tarvitsisi, Raivio arvelee. ”Ravitekniikka on kuitenkin niin hyvä. Mutta onpahan jotain mistä keventää iän myötä, kun pitää alkaa mennä oikeasti kovaa.”Kun Henri Bollström ajoi Vale-Ellillä ensimmäisen kerran, Raivio oli laittanut orille etujalkoihin vielä 180 gramman painoiset putsit. ”Henri kysyi lähdön jälkeen, että kuinka huonona kuskina minä häntä pidän, kun laitoin vielä vähän lisää painoa”, Raivio nauraa. Sen jälkeen putseja ei ole käytetty. Kilpailuissa Vale-Ellillä on aina raymond-sekki ja kiintomartingaali. Kainalosuojat sille on ehdottomasti laitettava, Raivio sanoo. Takajaloissa sillä on säärisuojat, ja korvat on aina tukittu. Vetohuppujen alla on toistaiseksi ollut aina pumpulia. ”Se on sen verran herkkä, että ottaa kaikki toisten käskyt muuten itselleen.”Kotona valjastuskatoksessa seisoessaan Vale-Elli vaikuttaa tyyneltä. Raivion takinlievettä se tosin yrittää aktiivisesti hamuta, kun tämä naputtaa vasaralla tilsoja orin kavioista. Tarhassa Vale-Ellillä on aina kuonokoppa. Koppaan on leikattu aukko, joten se pystyy syömään ja juomaan, mutta ei repimään loimeaan.Raivio muistelee edesmenneen Aron Viiman olleen sellainen hevonen, joka osasi riisua loimensa niin taitavasti, ettei se mennyt mistään rikki. Kaikki soljetkin pysyivät kiinni. Vale-Elli ei ole lainkaan niin hienovarainen..Hevonen kuin ukkonenVale-Ellin omistajat ovat saaneet elämyksiä koko rahan edestä.Vale-Ellin osaomistaja Jani Lehtomurto vahvistaa väitteen todeksi: hän oli, tai on tietysti yhä, äärimmäisen kova Ellin Sisu -fani. Ori hurmasi hänet jo juostessaan koelähdön vuonna 2015. Se näytti muiden rinnalla Usain Boltilta, Lehtomurto kuvailee. ”Siinä oli jotakin suurta. Ellin Sisu oli liikemekaniikaltaan ihan erilainen kuin muut. Juokseminen oli sille lapsellisen helppoa.”Kun Ellin Sisu aloitteli kilpauraansa, Lehtomurto ei vielä tuntenut sen valmentajaa Pauli Raiviota, mutta on tutustunut tähän sittemmin. Ellin Sisun ollessa nelivuotias Lehtomurto päätti, että heti kun mahdollista, hän haluaa orista varsan. Lehtomurto vahvistaa myös sen, että Pauli Raiviota täytyi maanitella Vale-Ellin omistajaporukkaan jonkin aikaa. Kun tämän sitten sai suostuteltua katsomaan varsaa, loppu olikin helppoa. ”Kun tallinovet aukesivat, meni sekunti ja Pauli sanoi, että tuo lähtee meidän matkaan.”Neljän pariskunnan omistajakimppa nimettiin Talli Elmostoliitoksi. Elmo tulee Vale-Ellin lempinimestä, loppuosa arvatenkin Neuvostoliitosta. Mistä moinen nimi? Lehtomurto painottaa, että kyse on tummasta huumorista. Hän ei ole itse koskaan käynyt itärajan toisella puolella, eikä aio käydäkään.Vale-Ellissä on Lehtomurron mukaan hyvin selkeä Ellin Sisun leima. Se on kuin pienempi kopio isästään, hän sanoo. Juoksutyylissäkin on paljon samaa.Isänsä lailla Vale-Elli saa Lehtomurron sydämen hakkaamaan. Kun ori on radalla, syke huitelee kahdessasadassa, Lehtomurto arvelee. Penkkiurheilijana hän on sitä sorttia, joka elää lähdöissä täysillä mukana. Kun Vale-Elli voittaa, radalla alkaa soida Maj Karman kappale Ukkonen. Lehtomurto myöntää, että kyseessä on yksi hänen suosikkibändeistään, mutta on valinnalle muitakin perusteita: Maj Karma on perustettu Harjavallassa, eli samassa paikassa, mistä omistajat aikoinaan hakivat Vale-Ellin.Ja tietysti orissa on radalla samanlaista kunnioitusta herättävää voimaa kuin ukkosessa..Rakas sukuIsä Ellin Sisu (20,5) teki koko uransa Raivion valmennuksesta ja voitti 29 kertaa. Kolmevuotiaana ori rikkoi 22 vuotta voimassa olleen Jaanen Suikun Suomen ennätyksen ravaamalla täyden matkan aikaan 29,4. Ellin Sisulla on 63 jälkeläistä. Oriin ensimmäistä ikäluokkaa edustavan Vale-Ellin lisäksi seitsemän muuta varsaa on kilpaillut, niistä parhaimpana Pikkukunkun kolmonen Lemmen Sisu (29,4). Ellin Sisun emä Jenniver (25,0) jätti kolme varsaa, joista Ellin Sisu on ainoa kilparadoilla nähty.Ellin Sisun isä Visul (21,2) on Raivion oma kasvatti ja kilpaili hänen valmennuksestaan. Ori tienasi 228 210 euroa ja voitti 27 kertaa. Visulista jäi vain 27 varsaa, joista Ellin Sisu on ylivoimaisesti paras. Visulin isä on jo mainittu varsatähti Jaanen Suikku, emä puolestaan Raiviolta käsin uransa tehnyt Virkku L (28,3). Se periytti myös valiojuoksija Liimanin (24,0).Kasvattaja Päivi Kuusisto osti Vale-Ellin emän Villihymyn (48,9) syksyllä 2014. Kari-Markku Karjalaisen kasvatti kilpaili vain kolme kertaa paikallisravitasolla vuonna 2016. Vale-Ellin lisäksi tammalla on viisi muutakin varsaa. Kolme nuorinta ovat Fransista, Siporista ja Ellin Sisusta. Villihymyn isä on aikansa Kriterium-voittaja Tutuari (21,1), jonka 103 jälkeläisestä parhaiten ovat pärjänneet Kukan Tutu (21,4), Villikunkku (22,4) ja Kemun Tutu (23,2). Tutuari on myös Vale-Ellin ikätoverin, jo mainitun Lemmen Sisun emänisä.Villihymyn emä Hoviheli (26,1) oli hyvä sekä kilparadalla että siitoksessa. Sen 13 jälkeläisestä parhaiten on pärjännyt Villieläin (23,7). Eniten voittoja, kahdeksan, on juossut Villiäijä (26,0). Hovihelin emä Hovi-Meeri (22,3) nappasi urallaan 22 ykkössijaa, voitti Satakunta-ajon ja Villinmiehen tammakilvan sekä sijoittui Porin vuoden 1999 kuningatarkilpailussa viidenneksi. Hovi-Meeri jätti myös ravikuninkaan, Villihotin (22,1). Orin 121 jälkeläisestä on tänä talvena loistanut kirkkaimmin Vauhtis (24,5). Hovi-Meerin tytär Villisisko (23,1) on Varsakunkussa Vale-Ellin takana toiseksi sijoittuneen Villilotan (29,0) emä.Suorasta emälinjasta löytyy toinenkin kuninkaallinen, Hovi-Meerin emän Marilynin (25,6) emä Marinka (25,6), vuosien 1967 ja 1969 ravikuningatar. Kari-Markku Karjalainen osti Marilynin vuonna 1984, ja on siitä saakka vaalinut Orimattilassa tätä tammalinjaa..Kasvattaja osti Vale-Ellin emän hevosta näkemättä – vain yksi asia on jäänyt harmittamaan.Podcast: Raivion perheessä hevonen on enemmän kuin hevonen – "Paljon tuonut, mutta paljon ottanut poiskin"

Kuukauden hevosesta syntyi kaupat hetkessä – "Kun se seisoi siinä tallin käytävällä ja katsoi kuin isänsä..."

Aiheeseen liittyvää