Parvelan Retu antaa arjen tähtihetkiä ja elämyksiä niin taustajoukoilleen kuin raviväelle: ”Mistä noita saa, ei edes lottovoitolla"

"Pyysin, että sano nyt jotain vauhtia ja pituutta, että missä mennään mitäkin vauhtia. Iskä vaan sano, että Retu tietää.”Näin juttelee Ida Laine, joka on yksi tärkeä lenkki Parvelan Retun elämässä. Toinen on hänen isänsä Petri Laine, joka kerran pyysi tytärtään ajamaan Retun treenin kilpailukauden aikana.”Kyllä se Retu tiesi. Se lähti tästä pihasta kävellen, sitten se alkoi hölkkimään ja kun suora alkoi, se meni sitä vauhtia, mitä kuuluu mennä. Se ravasi keskellä tietä, eikä minun tarvinnut kuin olla kyydissä”, Ida muistelee.Hän on tottunut istumaan orin kärryillä kilpailutaukojen aikana, koska kisavireessä hevonen voi olla virtavampi.Tänään hevosen kyydissä käy valmentaja-osaomistaja Petri Laineen lisäksi Hannu Torvinen. On tiistai 18.4., ja Retu palaa puolen vuoden tauolta takaisin kilparadalle..Paikallista tekoa, sekä kirkko että hevonenOriveden Eräjärvellä on aurinkoista, mutta tuuli on vinha. 8-vuotias suomenhevosori nuokkuu tarhassaan. Tunnelma on rauhallinen, ja jopa harras. Retun takana, peltoaukean tuolla puolen, näkyy keltainen rakennus, Eräjärven puukirkko.Kirkko on paikallista käsialaa, ja sitä on Retukin. Ori on syntynyt Laineen tallissa, eikä kasvattaja Marjo Vannisenkaan luokse ole pitkä matka.Kello on ylittänyt puolen päivän. Parin tunnin päästä hevosauton pitäisi lähteä Retu kyydissään kohti Killeriä. Hevosella ei ole kiire, eivätkä taustavoimatkaan hoppuile, vaikka töitä tilalla riittää jokaiselle tunnille.Petri Laine siivoaa vielä pienkuormaajalla pihattoa, puoliso Noora Ojanperä ja pariskunnan Ida-tytär ovat laittaneet siittolapuolta kuntoon. Päivän ajettavatkin on saatu hoidettua.Retun virallinen hoitaja, perheen nuorimmainen Emmi, on vielä koulussa. Koulubussin pitäisi tuoda kahdeksasluokkalainen kotiin juuri sopivasti, että hän ehtii ravikyytiin.”Sitä tämä meidän arki on, paskanlappaamista ja tallitöitä. Ettei totuus unohdu. Tähän arkeen tuntuu kivalta, että joskus saa elää tähtihetkiä”, Ojanperä hymyilee ja katsoo Retua. Oria, joka on todella tarjonnut heille tähtihetkiä.. Pienkuormaajan – ties monesko – kauhallinen on saatu täytettyä ja Laine ajaa koneen sivuun. Ennen lähtöä pitää vielä tarkistaa, että kilpakärryt ovat kunnossa ja kaikki tarpeellinen mukana.”Aina se ei ole niin helppoa muistaa. Hiitillekin kun lähtivät, niin unohtui päävehkeet kotiin. Meille amatööreille sattuu kaikenlaista”, Ojanperä nauraa.Retun tiimin jäsenet ovat tottuneet voittokakkuihin, ja vaikka tässä vaiheessa päivää kukaan ei tiedä, saadaanko kakkuainekset kasaan illan lähdössä, Retun tallikaveri on pitänyt huolen, että ravireissulle ei lähdetä tyhjällä mahalla. Kinuskisuklaa sulaa suussa, ja voiton päivämäärään – joskin kuukauden heitolla – viittaava Siirin Santtu 14.3. -kirjoitus murenee sopiviksi annospaloiksi..Taikauskoa ei ole”Joskus tilataan kakkuja Oriveden Herkkuhetkestä, mutta meidän Emmi on nyt kunnostautunut kakuntekijänä”, Ojanperä kiittelee.On aika ottaa Retu sisälle. Laine ei selvästi ole taikauskoinen siinä, että niskasiiliä ei pidä ajella ravipäivänä. Kone hurahtaa ja ylipitkät jouhet katkotaan pois..”On tässä muutenkin yllin kyllin tekemistä, ei viitsi turhaa työtä tehdä”.Pedantti valmentajaMies tarkistaa kengät, jotka hän on lyönyt orin jalkaan muutama päivä aiemmin. ”Pyhäaamuna kello 7 taisi olla sellainen hetki, kun Retu kengitettiin. Naulat vaan katson.”Retua ei kengitetä erikseen starttiin, eikä sillä ole eri treeni- ja kilpakenkiä. ”On tässä muutenkin yllin kyllin tekemistä, ei viitsi turhaa työtä tehdä”, Laine tokaisee.Hän on pedantti mies. Kengitysväli on tarkka, samoin treeniohjelma. Parvelan Retu ajetaan normaalisti joka toinen päivä, oli päivä mikä hyvänsä.”Jos jouluaattona on ajopäivä, niin lapset ja sukulaiset odottaa”, Ojanperä kuvailee. Laine myöntää asian olevan juuri näin. ”Pitää olla aika ylivoimainen este, että jää ajamatta, jos niin on suunniteltu. Onneksi en kauheasti sairasta.”."En sillä tavalla kaipaakaan lomaa, koska aina jos johonkin lähtee, työt vartoo täällä.". Tilaa pyöritetään oman perheen voimin, eikä lomapäiviäkään juuri pidetä. Laine muistelee, että viimeksi hän ja Ojanperä olivat kotoa yön poissa Ravigaalassa. Yhden yön. Sitä edellinen kerta oli Ravigaala edellisenä vuonna.”Aamulla pitää tulla kiireesti kotio ajamaan hevosia. En sillä tavalla kaipaakaan lomaa, koska aina jos johonkin lähtee, työt vartoo täällä. Mieluummin teen koko ajan tasaiseen tahtiin”, Laine toteaa.”Joskus muinoin tuli käytyä hiihtelemässä pohjoisessa, mutta ei enää kymmeneen vuoteen. Silloin ajohevosia ei ollut näin paljon. Tämä on harrastus, joka sitoo.”. Laine hakee vintin ylisiltä kilpakärryt ja renkaat. Hän panee kompressorin päälle ja tuuppaa ohuisiin kiekkoihin kolme kiloa painetta.”Kai kärryt on sentäs pesty viime syksyn jäljiltä”, hän pohtii ääneen avatessaan kärryjen suojusta. Sinisenä hohtava metalli kertoo totuuden. Tiptop.Ida kantaa valjaat hevosautoon, isä ja tytär kiinnittävät kilpakärryt ja lämmityksessä käytettävät pitkät kärryt auton perään. Heinäverkkoihin sullotaan oman tilan korsirehua.Tallissa Retun kiiltävä karva saa muutaman suihkauksen hoitoainetta, ja paksut jouhet suoritaan siistiksi. Orille tuodaan mash-ämpäri, jonne se sukeltaa koko turvanpituudelta. ”Retu syö ja juo hyvin. Se saa mash-vettä talvisinkin kolmesti päivässä”, Ojanperä kertoo..Retulle oma poniMatkustamisesta Retu ei niin välittäisi. Ojanperä sanoo, että se kestää sen, mutta ei se siitä tykkää. Sen takia Retulle on hommattu oma seuraponi, Ahopellon Lennu.”Emmi halusi muutama vuosia aiemmin ponin, mutta ei iskä suostunut. Kun Retu tarvitsi ponin, niin Koskiselle (osaomistaja Ismo Koskinen) vaan puhelinsoitto, että rupeaako Ismo matkustaa Retun kanssa vai hankitaanko poni. Se oli siltä istumalta selvää, että poni tulee”, Ojanperä nauraa..Isällisesti nuoret orit vastaanPetri Laine kertoo, että Siirin Valtsu olisi Retulle mieluisin matkakumppani, ja vielä viime keväänä orit samalla kyydillä Vermoon reissasivat, mutta nyt Valtsu on jo sen verran orimainen, ettei kaksikko enää mahdu samaan kärryyn.Tallissakin Siirin Valtsu on muuttanut Retun vierestä toiseen karsinaan, mutta tilalle on tullut toinen ori, 2-vuotias Siirin Toive. Sen Retu otti taustajoukkonsa mukaan isällisesti vastaan.”Se vaan totes, että ’moi, mä oon Retu, tervetuloa mun talliin’. Ei Retun tarvitse isotella”, Ojanperä kertoo.Lennu kipittää juoksujalkaa kyytiin, Retu seuraa perässä. Kaiken pitäisi olla valmista lähtöön, mutta ei sittenkään.Laine löytää auton hansikaslokerosta vinon pinon hevospasseja, mutta se tärkein puuttuu. Retun paperit löytyvät onneksi nopeasti..Ajoissa perillä KillerilläMoottori hurahtaa käyntiin. Ojanperä juoksee vielä hevosnamit kyytiin, ne meinasivat jäädä matkasta. Emmikin on ehtinyt koulusta kotiin. Matka Killerille voi alkaa. Petri, Ida ja Emmi vilkuttavat kotiin jäävälle äidille.”Odotan iisiä ja rauhallista juoksua. Voisi tulla vaikka tasapääjuoksu Evartin kanssa”, perheen kovimmaksi jännittäjäksi tunnustautuva Ojanperä maalailee.Katos numero 1, onkohan siinä myös illan sijoitus? Se selviää parin tunnin kuluttua.Retu joukkioineen on ajoissa perillä, matka on sujunut jouhevasti. Laine siirtää kärryt katoksen viereen, tyttäret huolehtivat muista varusteista. Voilokki haetaan sisäänkirjoituksesta, ja samalla Laine vaihtaa sanan sinne tänne tuttaviensa kanssa..Virtaa riittääIllan päätähti jyskyttää hevosautossa. Retulla on asiaa. Se on kuopaissut heinäverkon kavioonsa. Laine menee orin viereen ja selvittelee sotkua. Retu seisoo tyynen rauhallisesti paikoillaan. Verkon solmut ovat auki, ja hevonen on tyytyväinen. Laine ottaa Retun autosta katokselle. Se seuraa isäntäänsä säyseänä, mutta valppaana.Katokselle päästyään ori näyttää, että puhtia piisaa. Se kuopii ja heittelee päätään. ”No onko vähän virtaa?” Laine kysyy suojatiltaan..Tähtiravuria tullaan katsomaanVirtaa riittää katoksenkin edessä, nimittäin ihmisvirtaa. Osaomistaja Ismo Koskinen saapuu tervehtimään, ja moni muukin käy vilkaisemassa tähtiravuria.”Tätä lähemmäksi et ehkä ikinä pääse näin hyvää hevosta”, isä kertoo nuorelle pojalleen Retun edessä. ”Hieno hevonen”, he toteavat ja jatkavat ihastelemaan lähellä seisovaa Evarttia. Hienoja ovat, molemmat.”Mistä noita saa, ei edes lottovoitolla”, Retun luokse pysähtynyt Heikki Grönstrand pähkäilee..Alussa touhua, sitten keskittymistäKuvia otetaan, ja lähtöä odotetaan. Retu on saanut valjaat ylleen ja kuin taikaiskusta se rauhoittuu. Se seisoo järkähtämättä, kun Emmi Laine letittää otsaharjan. Sininen korvahuppu päähän, kaikki on valmista lämmitykseen.”Retu on aina samanlainen. Kun valjaita laitetaan, niin touhua riittää, mutta se rauhoittuu, kun valjaat on päällä. Sitten kun ekaa lenkkiä lähdetään ajamaan, ei kannata lähteä ajatuksella, että joudutaan pysähtymään. Pitää vähän katsoa ympärille, milloin katokselta voi lähteä”, Laine kertoo.Retulla on ennen starttipäivää tarkka ohjelma. Normaalisti se hierotaan kolme päivää ennen, sitten pidetään vapaa ja starttia ennen ajetaan kevyt lenkki. Tällä kertaa Laine päätti ajaa sunnuntainakin, koska kotona kelit ovat niin huonot, että viimeistely olisi muuten jäänyt vajaaksi.Ojanperä vastaa orin hieronnasta, koska hän on eläinfysioterapeutti. Hän kertoo, että Retun lihaksisto on ollut aina tasapainoinen, ja hevonen on saanut muutenkin kasvaa terveenä. ”Jos hevosella on varsana pienikin epämukavuus, se alkaa käyttää itseään toispuoleisesti. Kun käsittelyn aloittaa jo nuorena, niin vinouksia on helpompi oikoa. Aikuisella hevosella hoito on enemmän huoltoa, vaikea on tehdä isoja korjauksia.”Retu hoidetaan pääsääntöisesti kerran kuussa. Kovempien treenien jälkeen sen jalkoja voidaan kylmätä, mutta muuta erityistä hoitotoimenpidettä sille ei tehdä.”Meillä hevoset tarhaavat aamusta iltaan, eikä loimia käytetä kuin todella huonolla kelillä. Jos hevoset joutuisivat seisomaan tallissa, ne vaatisi varmasti erilaista hoitoa”, Ojanperä arvelee.."Jos kuuden joukkoon"Ensimmäinen lähtö on valmis starttaamaan. Laine hyppää kärryille ja lähtee tekemään alkulämpöjä. Toisen lähdön jälkeen vakiokuski Hannu Torvinen lämmittelee hevosen radalla.”Odotan hevosta kuuden joukkoon”, Laine vastaa haastattelija Lauri Hyvöselle Torvisen lämmittäessä oria radalla. Radan varrella seisovasta yleisöstä kuuluu naureskelua. ”Aika vaatimaton mies”, joku tokaisee. Lähdössähän on vain kuusi osallistujaa.”Ei varmaan tarvitse vedettäviä?” Laine tiedustelee Torviselta lämmityksen jälkeen. ”Ei”, hän saa vastaukseksi.”Lämmityksestä jäi hyvä fiilis. Retu on sen verran käynyt raveissa, että kyllä se tietää, milloin on tosi kyseessä. Se tuntuu latautuneemmalta kuin pari viikkoa sitten hiitillä”, Torvinen sanoo..Musta rusetti otsatukkaanKatoksella Retun katse on kirkas. Se todellakin tietää.”Eikö ollut sinistä”, Laine kysyy Emmi-tyttäreltään hänen kiinnittäessä mustaa timantilla koristeltua rusettia hevosen otsalettiin.Ei ollut, ja siniset jäivät kotiin. Nyt on vaan otettava riski, että väärän värinen rusetti ei vie voittoa.”Ei kyllä tule hyppy yllätyksenä tänään, tällä on niin paljon virtaa”, Laine tuumii.Startti lähestyy. Evartti ja Parvelan Retu kävelevät peräkanaa katoksilta kohti rinkiä. Hallitseva ravikuningas edellä, Retu astelee rauhallisin askelein perässä. Josko tänä kesänä paikat vaihtuvat?.Ihmisiä riittää radan varressaKello on 19.31. Radan ympärillä on paljon väkeä tiistai-illan raveiksi. Tässä päivässä on jotain erityistä. Sen tietävät kaikki ravi-ihmiset.Kaksi kovaa kohtaavat. Ravikesä alkaa.Sekä Retu että Evartti lähtevät tunnustellen liikenteeseen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Retu on joukon viimeisenä, mutta toisen alkaessa hevonen on ottanut paikkansa keulassa. Ponteva takaosa tekee työtä, tahti säilyy, mutta tempo kasvaa. Evartti lähestyy toiselta radalta, mutta ohi ei ole tänään asiaa.”On se vaan erikoinen hevonen. Tässä sen näkee, että harrastelijakin pärjää, kun ei ole mitään väliä, miten paljon tai hyvin treenataan”, Laine hämmästelee.”Retu oli takana paineissaan, mutta malttoi tänään paremmin kuin joskus. Matkan aikana ei ollut ajo päällä missään vaiheessa, Retu meni täysin omalla halullaan”, Torvinen sanoo..Dopingtestiin tuli kutsuOnnittelijoita riittää niin kuskille kuin valmentajalle ja hoitajille, mutta ilta ei ole vielä paketissa. Torvisen ilta jatkuu ajohommissa, Retu haetaan dopingtestiin.Eläinlääkärin avustaja Piia Piilonen johdattaa illan tähden mukaansa, ja Laine taluttaa hevosen testikarsinaan. Ori heittäytyy makuulle ja piehtaroi hikensä puhtaille puruille.Samaan aikaan Noora Ojanperä vastaa lukuisiin onnitteluviesteihin kotona. ”Olen täällä vieläkin kokovartalokipsissä. Upeaa”, hän kertoo puhelimeen.Ida ja Emmi Laine iloitsevat muiden mukana. ”Retu tiesi, mitäpitää tehdä. Se haluaa aina voittaa.”. Pissat on saatu purkkiin, ja Retu käy suihkun kautta katoksella hörppäämässä viimeiset mehut ämpäristä ennen kotimatkaa.”No älä nyt sukella sinne”, Laine toppuuttelee ahnasta oria.Retu astelee autoon Lennu-ponin seuraksi. Silta kiinni ja matkalle.Niskasiilin ajeleminen tai sinisen rusetin unohtuminen, ne eivät merkinneet tänään mitään. Kausi on alkanut, ja Emmi Laine pääsee taas leipomishommiin.”En tiedä, varmaan siihen tulee jotain kinuskia ja kirjoitusta päälle”, hän mallailee.Olisiko se jotain tyyliin Parvelan Retu 18.4.?Alta voit katsoa vielä videokoosteen tai erilaisia kuvia Parvelan Retun ja sen taustajoukkojen päivästä. Kuvagalleriassa pääset seuraavaan kuvaan klikkaamalla nuolta kuvan vasemmasta reunasta. Saat kuvan isommaksi klikkaamalla sitä keskeltä.

Parvelan Retu antaa arjen tähtihetkiä ja elämyksiä niin taustajoukoilleen kuin raviväelle: ”Mistä noita saa, ei edes lottovoitolla"

Aiheeseen liittyvää