Reviirinä koko Suomi - Niko Jokelan nousu ajajaliigan neljänneksi ei ole ollut yllätys
Työpäivä. Niko Jokela on hoitanut aamusta oman tallin hevosten treenit. Kello yhden jälkeen päivällä on aika vaihtaa työpistettä. Mies vastaa puhelimeen Seinäjoen juna-asemalla, sillä illalla juostaan Äimärautiolla kilpaa, ja reilun 300 kilometrin menomatka Ouluun taittuu poikkeuksellisesti kiskoja pitkin.
Ä
”VR:llä olen menossa, mutta juna on yllättäen myöhässä. Hyvin tässä ehtii illaksi ohjastamaan kilpaa, jos vain uusi ilmoitettu tuloaika pitää. Nyt on hyvä paikka käydä syömässä”, Jokela nauraa.
Annetaan Jokelalle hetkeksi ruokarauha, ja heitetään ilmoille miljonääripelin 100 euron arvoinen kysymys. Kuka on ajajaliigan neljäntenä heti Santtu Raitalan, Hannu Torvisen ja Ari Moilasen jälkeen? Oikea vastaus – Niko Jokela – on samaan aikaan yllättävä ja johdonmukainen.
Lainaohjastamisessa työnteko ja ahkeruus palkitaan. Näin on käynyt myös Jokelalle, joka on joutunut leipänsä eteen sahaamaan Suomi-neitoa ristiin rastiin. Haastattelua tehdessä hän on 111 voiton mies Seinäjoelta, ja vuoden ansiot yltävät pian uusiin ennätyslukemiin.
Myös voittojen määrässä kausien 2019 sekä 2022 ajetut 123 napakymppiä jäävät todennäköisesti jaetulle hopealle loppuvuoden ravipäivien aikana. Siihen Jokelalla on oma näkemyksensä.
”En ollut koulussa missään aineessa hyvä, mutta matematiikassa olin lukuaineita parempi”, Jokela lohkaisee. ”Kun tämän hetken voittomäärää ja ennätysvuosien lukemia vertaa, uskon, että 123 voittoa ylittyy. Jos tammikuun jälkeen olisi asiaa kysytty (6 voittoa), en olisi uskonut, että ollaan lokakuussa näin kovissa lukemissa.”
Jos ei koulussa tullut kymppejä, onnistumisesta ammatissaan hän antaa tämän vuoden todistukseen kiitettävän.
”Pitää olla hirmu tyytyväinen, kun 100 voittoa on taas ylittynyt ja katsotaan, päästäänkö ennätyslukemiin.”
Monta pitkää päivää ja venymistä läheisiltä menestys on vaatinut. Suomessa on 18 ravirataa, joissa Jokela on pystynyt ottamaan kuluvan kauden aikana vähintään yhden voiton. Se kuvastaa hyvin miehen laajaa reviiriä, joka ulottuu 1000 kilometrin säteelle Turusta aina Kurtakkoon saakka. Unohtamatta satunnaisia vierailuja rajan yli Bodeniin tai Uumajaan.
”Äkkiseltään tulee mieleen Lieksa, Loviisa ja Maarianhamina, joissa en ole koskaan ajanut kilpaa. Muutoin on tullut reissattua vuosien aikana moneen suuntaan.”
Jokelan loppukesän ravikalenterista voi nähdä, että korkeintaan virkaveli Jarmo Saarela on pystynyt takavuosina lyömään kovemman viiden päivän sarjan pöytään. Jokelan kesäsesongin kruunasi turnee: Oulu 28.8., Pori 29.8., Rovaniemi 30.8., Lahti 31.8. ja Kaustinen 1.9. kertoo siitä, että logistiikan pitää toimia.
Eikä kyse ole pelkästään ajomatkoista, sillä työ tehdään paikan päällä. Jokelan valmennustoiminta on viime vuosien aikana laajentunut, ja perheessä on puoliso Riikka Seppäsen lisäksi kaksi pientä lasta.
”Jälkikasvua on yhteensä neljän lapsen verran, mutta nämä on toista painosta”, Jokela täsmentää.
Ensi vuonna enemmän kotona
Kulunut vuosi on saanut Jokelan miettimään kokonaisuutta. Ikä on tuonut tai ainakin tuomassa halun järkeistää työnkuvaa. Jokela on kuitenkin palveluammatissa, ja Suomessa asiakkaat ovat vaativia.
”Lainaohjastaminen on herkkä laji. Jos jätät ohjastustehtäviä väliin, kohta ei tarvitse lähteä ollenkaan. Vuosi sitten arvelin, että hieman vähentäisin varsinkin sellaisia ravipäiviä, joissa ei ole taloudellisesti mahdollisuutta onnistua. Tässä lupaan, että ensi vuonna vähennän reissaamista. Kotoa on tullut toive olla enemmän kotona, ja olen itsekin samaa mieltä. Asioissa on kuitenkin aina puolensa”, Jokela tiedostaa.
Reviirin puolustaminen vaatii pitkiä siirtymisiä Seinäjoelta kaikkiin ilmansuuntiin. Lisäksi jo pelkästään Pohjanmaalla on monta Jokelaa nuorempaa ja vähintään yhtä nälkäistä haastajaa, joilla on pitkälti sama alue. Siksi kilpailussa ohjastettavista ei voi antaa liikaa periksi.
Hän näkee kuitenkin paljon positiivista siinä, että innokkaita ohjastajia on paljon. Mukavien työkavereiden kanssa toiminen auttaa omalta osaltaan jaksamaan. Ville Koivisto iskee raveihin ympäri Suomen käytännössä naapurista, eikä Ville Pohjola hänkään asu etäällä.
”Kummankin Villen kanssa yhteistyö toimii hyvin. Koiviston kanssa asutaan niin lähekkäin toisiamme, että menemme samoihin raveihin useimmiten kimppakyydeillä. Pohjola asuu vähän kauempana, mutta hänenkin kanssa reissut menevät yhdessä sujuvasti puolin ja toisin.”
Seinäjoki on Jokelan kotikenttä, ja lähialueiden hevoset ja ohjastajat Jokela tuntee parhaiten. Sen vuoksi myös ajaminen on yksinkertaisempaa kuin muualla. Kilpailu on kuitenkin kovaa missä päin Suomea tahansa.
”Aina ajetaan omia hevosiamme, eikä me mahdottoman paljon lähdöistä puhuta etukäteen Koiviston, Pohjolan tai kenenkään muunkaan kanssa. Itse pyrin tutustumaan omiin ajokkeihini ja vastustajiin ennakkoon mahdollisimman hyvin, vaikka ratkaisut pitää tehdä aina tilanteen mukaan.”
Lauantairavit tuoneet nostetta
Niko Jokela on viime vuosina nostanut profiiliaan valtakunnallisissa lähdöissä. Se on omalta osaltaan ollut nostamassa häntä voitto- ja rahatilastossa ylöspäin. Jokela on ollut yhä useammin lauantaipäivän Toto75-sankari.
”Tänä vuonna olen saanut lauantain lähtöissä ajaa hevosia, joilta on odotettu paljon ja joilla on pystynyt menestymään aikaisempia vuosia paremmin. Sillä on merkitystä monella tavalla”, Jokela arvioi.
Tornion Karungissa valmentava Ari Aatsinki on yksi valmentajista, joka on antanut Jokelalle luottamusta. Hänen valmennettavillaan Jokela on ajanut peräti 14 ykkössijaa, mikä on reilusti yli 10 prosentti kaikista vuoden voitoista. Kauden aikana President Lindy ja Chrissies Symphony ovat molemmat tuoneet Jokelalle kaksi Toto75-napakymppiä.
Aatsinki antaa tunnustusta ohjastajalle, joka hoitaa hommansa kunnialla maaliin saakka.
”Jamppa (Jarmo Saarela) sai etelässä enemmän ajettavia, ja Niko oli ajanut meille jo Ylivieskan aikana. Kysyin, että kävisikö hänelle yhteistyö. Ei tietenkään ole mitään järkeä lähteä kahta rahasijaa ajamaan, vaan siinä pitää olla jotain ajatusta. Hyvin mies on ajanut”, Aatsinki kommentoi.
Aatsinki pitää Jokelan ajotaitojen lisäksi hänen asenteestaan.
”Niko kuuntelee ja sanoo jälkikäteen, jos on jotain korjattavaa. Sanoin vain aluksi, ettei sitten mitään ylilyöntejä. Pidän tärkeänä, että hevosilla on mahdollisimman usein sama ohjastaja. Ei tarvitse joka kerta selitellä, ja ohjastajalle tulee parempi tuntuma hevoseen. Korttia ei poltella, sillä minulta loppuisi äkkiä kuskit.”
Yksittäisistä hevosista Reima Kuislan maaginen Mandela Zon on ollut Jokelalle tärkeä ohjastettava valtakunnallisen näkyvyyden kannalta. Hän on ajanut oriilla kauden aikana 10 täysosumaa.
”Mandela Zon on ihan mielettömän kova hevonen. Niitä jos olisi talli täynnä, ei olisi mitään hätää. Sille käy kaikki, jonka lisäksi hevosella on korkea työmoraali. Sekä hevosen, että Reiman kanssa yhteistyö on sujunut mutkattomasti”, Jokela kertoo.
Jokelan lainaohjastusuran suurin onnistuminen löytyy yli 20 vuoden takaa Rainer Björkrothin valmentaman Step Sweedy Boyn kohdalta. Se on melkoinen tilastokummajainen, johon saattaa tulla lähivuosina muutos.
”St. Legerin ykkössija on toistaiseksi suurin voitto. Se oli tietenkin kova juttu silloin, mutta toivottavasti suurin onnistuminen on vasta edessä”, Jokela kommentoi.
Päivä vaihtuu iltaan. Junamatka on taitettu, Oulun ravit on ajettu ja kotimatka Äimärautiolta on alkanut. Tällä kertaa Jokela ei seiso odottamassa junaa asemalla, vaan hän on päässyt virkaveljensä kyytiin. Kotiin ei ehditä saman vuorokauden puolella, mutta hyvässä seurassa matka taittuu sentään sujuvasti.
”Ville (Koivisto) oli niin kova mies, että kävi ajamassa jo päivällä Kuopion lounasraveissa. Pääsin hänen kyydissään kätevästi kotimatkalle. Syksyn pimeät kelit ja kaamos ovat vaikeinta aikaa. Olen kuitenkin tykännyt tästä hommasta heti alusta pitäen ja tykkään edelleen”, Jokela päättää.
Lauri Jääskeläinen
