Kirja-arvio: Kirpun tarina kantaa yli vuosisatojen

Vuonna 1879 syntynyt suomenhevosori Kirppu saa jo toisen kirjan. Ensimmäinen julkaistiin vuonna 1927 ja sen kirjoitti Kirpun pitkäaikainen omistaja, eläinlääkäri Ludvig J.W. Fabritius. Tuo Juoksijaori Kirppu jälkeläisineen -niminen teos on nykyään keräilyharvinaisuus.

Aivan sataa vuotta ei kirjasta ehtinyt kulua, kun Turun Metsämäen raviradan pitkäaikainen toimitusjohtaja ja innokas historioitsija Roger Johansson tarttui samaan aiheeseen. Aihe on hänelle läheinen, Rovaniemellä syntynyt Kirppu eli parhaat miehuusvuotensa Turussa ja on yhä monella tapaa esillä Metsämäessä.

Fabritiuksen teksti on luonnollisesti tärkeä lähde Roger Johanssonin kirjalle, mutta hän on etsinyt tietoa myös muista aikalaislähteistä. Johansson on selvästi panostanut kirjan luettavuuteen ja tekee sen osin fiktion avulla. Se etenee hyvinkin tarinamuotoisesti, parhaimmillaan oikeinkin lennokkaasti.

Kirppu ja sen tarina on jo itsessään erittäin mielenkiintoinen ja lukija voi myös bongata nykyaikaan vertautuvia ehkä yllättäviäkin huomioita tyyliin ”ei mitään uutta auringon alla”. Tällaisia ovat esimerkiksi kuinka jo vuonna 1889 Viipurissa järjestettiin monté-lähtö, miten Fabritius keinosiemensi Kirpun spermalla ja tästä syntyi varsa vuonna 1894 ja kuinka hän myös klippasi Kirppua starttiin.

Kirpun suora isälinja on ravipuolella nykyään henkitoreissaan, mutta kirja auttaa ymmärtämään, että se ei suinkaan tarkoita, että orin merkitys on kadonnut. Kirppu – tarinaa suurempi hevonen on teos, joka kuuluu jokaisen suomenhevosen ystävän kouraan.

Kirppu – tarinaa suurempi hevonen. Roger Johansson. Sidottu, 406 sivua, kuvitettu. Suomen Hevosurheilulehti Oy, 2023.