Otteita Jouni Aallon kirjoittamasta Kuukauden hevonen -artikkelista, joka on julkaistu 18. elokuuta 2000. "Tällä kaudella viisi, kymmenen lähtöä vielä, sitten aletaan valmistautua ensi vuoteen ja kuninkuuskilpailuun", Jukka-Pekka Kauhanen kaavailee. "Kilpailuohjelma tulee totta kai olemaan erilainen, siihen valmistava." Kauhanen katsoo, ettei kolme kilpailua kahdessa päivässä ole Santeri Dahlialle erityinen ongelma. "Se juoksee kuitenkin jo harjoituksissa kolmea hiittiä kymmenen ja viiden minuutin palautuksella, eli sitä on tavallaan reenattu sitä varten. Nelivuotiaana ajettiin jo tuplahiittejä."

Santeri Dahlia on hyvä esimerkki uuden aallon suomenhevosesta. Niin Iisalmessa syntynyt hevonen kuin onkin, se on saanut ikänsä rataa. Dahlia-tallin rata on reilun mailin mittainen. Kaarteet ovat tiukat ja ilman kallistuksia, ja harjoituksen koostuvatkin vedoista radan pitkillä suorilla. Näistä ympyröistä Santeri on ollut poissa vain yhden reilun kolmen kuukauden jakson neli- ja viisivuotiaskauden vaihteessa. Silloin se oli Sami Kauhasella Vermon ratatallilla, missä sillä oli parhaan sesongin jälkeenkin tilaisuus hankkia lisää kilpailukokemusta.

Emälinjasta on tullut viisi tähtijuoksijaa. Ensimmäinen tuli juuri Lissan Likasta ja toinen sen täysveljestä Jousen Ilosta. Lissan kolmas tähtijuoksija jäi kahden kymmenyksen päähän, mutta tamma on tälläkin tuotannolla aivan isänsä parhaita. Samat sanat pätevät Lissan Likkaan. Siitäkin on kaksi tähtijuoksijaa, ainoat mitä Vieterin Ilon tyttäristä toistaiseksi on. Esikoistytär Siru-Likka oli sitä paitsi erikoisen hyvä hevonen. Ennen varhaista kuolemaansa suolikierteeseen se oli kilpaillut 54 kertaa. Voittoja 18, kakkosia 10... "Ajoin sillä näin lauantaina Rovaniemen rataennätyksen. Seuraavana lauantaina se voitti Kouvolan Kuninkuusraveissa kuolemanpaikalta ja meni 25,8, voitti kaksikymmentä metriä", Kauko Kauhanen muistaa. "Siru-Likka olisi ollut vielä parempi, ellei Lissan Likalla olisi ollut niin huonot jalat. Tätä ajettiin sen takia tosi kevyesti. Se oli ensimmäinen talvi, kun se kuoli - se kääntyi seitsemänvuotiaaksi, jolloin sille annettiin hankea. Ajateltiin, ettei se enää hajoa. Sitä alettiin tavallaan vasta treenaamaan. Kohtalon ivaa oli, että kolme viikkoa ennen kuin se kuoli, se putosi minulla jäihin. Siitä se selvisi." Suikun Likalla ei ajettu sen kyttyräselän takia. "Sitä ei opetettu edes ajolle, Se oli hirmu kiero, juoksi takajaloilla etujalkojen sivuille. Tuntui kyllä, että se olisi mennyt laitumella kovaakin. Varmaan se vaan tuntui."

Suikun-Likka

Vielä on virtaa – Santeri Dahlia