Kun melkein kaikki meni pieleen - erään ponikaupan anatomia

Kun hevosalan yrittäjä Kaisa Talvenheimo osti ratsastuskoulussa olleen ponin Liettuasta, se matkusti 10 päivää vain joutuakseen lopetettavaksi eläinsuojelullisin perustein. Lemiläinen Talvenheimo suomii itseään ja toteaa, ettei hän ei tullut huijatuksi. Se sana ei riitä. "Tämä oli täyslaidallinen vedätys. Ja minä hölmö menin uskomaan kaikki ne selitykset, vaikka on 40 vuotta hevosalaa takana." Ponin piti olla ”pomminvarma” ja ”kiltti”. Sillä oli ”ajettu reellä ja kärryillä” ja” kaikista arimmatkin” uskalsivat sillä ratsastaa. Se oli tehnyt alkeistason tunteja ja jopa kymmenen kilometrin maastolenkkejä.Poni vaikutti erittäin edulliseen myyntihintaansa nähden unelmatapaukselta. Juuri sellaiselta, jolle Talvenheimolla olisi hevosavusteisessa yritystoiminnassaan käyttöä.”Luonnekuvaus oli täydellisen upea”, Talvenheimo kertoo. ”Ja että ponilla oli vieläpä ajettukin.”Yksi mutta oli. Tosin siinäkin vaikutti suoraselkäiseltä, että välittäjä kertoi etukäteen, että poni oli "kuntoutusprojekti”. Siltä se myyntikuvassa vähän näyttikin. Kuvassa seisoi siistin tallin käytävällä ketjuissa tosiaan vähän kuivemman puoleinen, villavassa talvikarvassa oleva poni. Ei kuitenkaan mitenkään toivottomalta vaikuttava tapaus. Vaan sellaiselta, jonka saisi hyvällä hoidolla pian kuntoon. Kauppaa hoidettiin runsain teksti- ja whatsapp -viestein, lämpimään henkeen, emojein höystettynä. Välittäjä kertoi, että poni oli kuulemma ollut aikaisemmassa paikassa aliravittu, ja seissyt jostakin syystä kaksi kuukautta vajan perällä, jonka seurauksena se oli oppinut stereotyyppisen käyttäytymisen, kutomisen. Eli se huojui etujalalta toiselle. Myyjä halusi asiasta varottaa, etenkin, kun hän tiesi, että "Suomessa monella silmä on harjaantunut ylipainoisiin hevosiin".Mutta ei hätää, luottamus ihmiseen oli säilynyt. Välittäjä vakuutti, että hevonen rakastaa olla ihmisten kanssa. KuljetusKaupat tehtiin maaliskuun alkupuolella. Kuljetuksen piti tapahtua lähipäivinä, mutta se viivästyi. Välittäjä oli kyllä valmiina, samoin poni, mutta kuski oli matkoilla jossain päin Eurooppaa. Sitten kävi niin, että tähän samaan kuljetukseen tarkoitetuilta muilta hevosilta puuttui asiakirjoja, eikä sääkään oikein suosinut. Kuljetuspäivämäärä oli kuitenkin aivan pian selviämässä. Talvenheimo kyseli tämän tästä koska poni saapuu. Se olisikin sitten todellista juhlaa kaiken odottelun jälkeen. Pian. Pian olisi välittäjän mukaan ”skumpan poksautuspäivä!” Aamuyöllä 17.4. hevonen lähti myyjäosapuolen kertoman mukaan kohti Suomea. Kuljetuksen kanssa menisi vähän enemmän aikaa, sillä kuljetus koukkaisi Puolan kautta ja kestäisi neljä päivää. Jälleen, ei hätää. Pidennetty stoppi oli luvassa Virossa, jossa hevoset pitäisivät lepotaukoa rankasta matkasta. Eläinlääkäri tulisi kuulemma tarvittaessa nesteyttämään, ja elektrolyytit, lisämäärä turvotettua ruokaa ja ”ekstra-magnesium-tujaus” oli annettu mukaan.Myyjä lähetteli väliaikatietoja. Kuljetuksessa oli ollut yksi oudosti käyttäytyvä ja ähkyilevä hevonen, ja Virossa kuljetus oli pysäytetty EHV-epäilyn takia. Sitten kävi niin, että kyseinen hevonen otettiin kuljetuksesta kokonaan pois ja laitettiin eristyksiin. Onneksi se oli ollut sattumoisin trailerissa ja poni autossa, joten eivät olleet päässeet kontaktiin. Auto kannattaisi varmaan kuitenkin desinfioida kunnolla, sillä hevosella oli ollut todella outoja oireita, välittäjä huolehti.Tärkeintä oli, että poni kuulemma söi ja joi hyvin ja sille oli haettu vielä lisää elektrolyyttejä. Onneksi välittäjä oli nyt Virossa "pitämässä hepoista vielä ekstrahuolta ja potkimassa viranomaisia eteenpäin”.Talvenheimo alkoi pikku hiljaa hermostua viivästymiseen, mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin toivoa parasta. Kun poni sitten kymmenen päivää myöhemmin, lauantaina 27.4., virolaisen hevoskuljettaja tuomana Suomeen tuli, Talvenheimo järkyttyi. Autosta horjui ulos kävelevä luuranko, jolla oli tyhjä katse. Virolainen kuljettajakin oli hämmentyneen oloinen, hän sanoi Talvenheimolle, että ei yleensä kuljeta tuon kuntoisia eläimiä. Hänelle oli kuitenkin vakuutettu lähtömaassa, että kaikki asiat ovat kunnossa ja ostaja tietää mitä odottaa. Talvenheimo mietti mielessään, että oli sentään onni, että ponin tulopäiväksi tallin lapsiasiakkaiden kanssa suunniteltua tervetuliaisjuhlaa ei ollut järjestetty.”Lapsethan odotti tätä ponia kuin kuuta nousevaa.”. "Kaikki oli satua"Pari päivää meni ihmetellessä. Hevonen käyttäytyi oudosti, puolusti heinäkasaansa aggressiivisesti ja hyökki ihmisten päälle, loimitettaessa se puraisi Talvenheimoa oikein kunnolla. Takajalat viuhuivat. Karsinassa se ei viihtynyt lainkaan, vaan aloitti välittömästi huojumisen, kiinnittämättä siinä tilanteessa ruokakuppiin tai heinäkasaankaan huomiota. Tarhassa ollessaan se jollakin lailla rauhoittui heinäkasan taakse, mutta jatkuva yskiminen oli huolestuttavan kuuloista. Se näytti säälittävältä Talvenheimon connemaraponilta lainatun, sille aivan liian ison loimensa alla. Talvenheimoa alkoi hirvittää, oliko ponilla kenties jokin tarttuva sairaus.Poni vaikutti ikäänsä vanhemmalta ja se oli 15 senttiä matalampi sä’ältä, kuin mitä oli puhuttu. Oli puhuttu 145-senttisestä, tämä oli ehkä 130. Talvenheimolle alkoi käydä rautalangasta vääntämällä selväksi, että ”tässä on puhuttu pelkkää paskaa alusta loppuun”.”Kaikki oli satua.”Hän viestitti myyjälle, että hevonen ei ollut alkuunkaan sitä, mistä oli sovittu. Poni oli niin pitkällä laihtumisen tilassa, ettei hän pitänyt yksinkertaisesti mahdollisena, että sillä olisi ratsastettu myyjän kuvailemin tavoin. Eläimen käytös oli lapsille potentiaalisesti vaarallista ja ulkomuoto sellainen, ettei hevosta voinut pitää edes ihmisten nähtävillä.Maanantaina Talvenheimo soitti eläinlääkärin paikalle.Eläinlääkäri päätyi hevosen lopettamiseen eläinsuojelullisista syistä välittömästi. Hän totesi ponin kärsivän pitkään jatkuneesta aliravitsemuksesta, jonka takia se ruokkiessa myös käyttäytyi epänormaalin aggressiivisesti. Hampaat olivat sekä raspaamatta, että diasteemaiset, ne olivat eläinlääkärin mukaan siinä kunnossa, että normaalit purentaliikkeet olivat mahdottomat. Poni ei ole voinut syödä noilla hampailla kunnolla pitkiin aikoihin.. Pallo viranomaisillaLopetuksen tehnyt eläinlääkäri ilmoitti eläimestä aluehallintovirastoon. Läänineläinlääkäri sanoi toimittavansa asian edelleen Ruokavirastoon. Pallo on nyt viranomaisilla.Hevosen matkustusasiakirjat ja matkakertomus eivät täsmää. Kävi myös ilmi, että hevonen sai uutuuttaan hohtavan passinsa vasta 18.4.. Passin tiedoissa omistussuhde oli vaihdettu myyjälle 1.4. Hevosessa oli lopetushetkellä siru, mutta eläimen suvusta tai alkuperästä ei ole tietoja. Traces -asiakirja on leimattu Liettuassa 24.4.2024, vaikka poni oli silloin myyjän kertoman mukaan jo Virossa. Matkan suunniteltu kesto oli Tracesiin merkitty 30 tunniksi, mutta todellisuudessa se kesti joko 4 tai 10 päivää, kertomuksesta riippuen, sillä matkakertomuksia on kaksi erilaista.Talvenheimoa epäilyttää Traces-todistus, jossa paikallinen eläinlääkäri vakuuttaa, että on nähnyt 500-kiloisen eläimen, kun tämän paino yltää tuskin puoleen siitä. Avi tunnisti liettualaisen toimijan. Sieltä on tullut Suomeen muitakin hevosia. Talvenheimo oli tarkistanutkin taustoja sen verran, että oli löytänyt tyytyväisiä asiakkaita. ”Sitten sieltä myydään tämmönen.”Talvenheimoa harmittaa rahanmeno, mutta erityisesti hevosen kujanjuoksu. ”Miten on mahdollista, että kehdataan lähettää tuollainen otus Liettuasta asti Suomeen. Säälittää se eläin. Ja kun miettii, että se olisi mennyt jollekin, joka ei hevosia tunne, miten olisi käynyt. Nyt sentään pääsi kärsimyksistään, kun tuli minulle.”Itse kauppa-asia eteni jonkin verran jo ponin tuloviikonlopun aikana. Välittäjä lakkasi vastaamasta whatsapp-viesteihin. Sähköpostit kuitenkin menivät perille. Talvenheimo kovensi sävyä. Iso osa kauppasummasta takaisinViikonlopun aikana hevosen ponin entinen omistaja, se liettualainen henkilö, jonka nimi oli kauppakirjassa, soitti. Hän korosti olevansa yksityishenkilö ja muistutti kauppakirjan lausekkeesta "ei palautusoikeutta", mutta tuli lopulta vastaan, pahoitteli tapahtunutta. Talvenheimo vaati tuntuvaa alennusta kauppahinnasta, ja saikin lähes koko kauppasumman takaisin.800 euron kuljetuskustannukset, eläinlääkärin lopetuskäynnin, joka kustansi 220 euroa, ja hävityksen Honkajoella, joka maksoi 250 euroa, Talvenheimo aikoi ensin ottaa omalle kontolleen, mutta nyt hän on muuttanut mielensä. Ne kuuluvat hänen mielestään myös myyjälle, koska tämä oli lähettänyt Suomeen sellaisen eläimen, mistä ei ollut sovittu.Vääntö korvauksista on vielä kesken, eikä myyjäosapuolesta ole kuulunut enää mitään. "Katsotaan kuinka tässä käy. Sitä odotellessa, haluan varoittaa muita, ettei tällainen tapahtuisi enää koskaan!”Seuraava hevonen Talvenheimolle tulee kuulemma sitten ylläpitoon. "Ihan heti en mene hevoskaupoille.".Kun "easy to ride, no stupidities, not hot" ei pitänytkään paikkaansa? – Älä käräjöi kymppitonnin hevosesta.Halpa hevonen, kallis lasku .Ovatko loistietosi ajan tasalla? 9 tuoretta faktaa madotuksesta.Hyvinvointiasetusluonnos herätti keskustelua puolesta ja vastaan: "Asetus on epätasainen ja sisältää nippelimääräyksiä"

Kun melkein kaikki meni pieleen - erään ponikaupan anatomia

Aiheeseen liittyvää