Noora Pentti lopetti kilparatsastamisen, joka on muuttumassa superrikkaiden temmellyskentäksi: "En näe enää mielekkäänä"

42-vuotias entinen maajoukkueratsastaja kertoo nyt nähneensä miten pitkälle kilparatsastajana lasten saamisen jälkeen hänen itsensä oli mahdollista päästä ja päättäneensä ”häipyä takavasemmalle”. Sanottuaan tämän hän hymähtää ja toteaa, että asiassa ei ole draamaa eikä katkeruutta. Kysymys on realiteeteista. Mutta myös arvoista. Kun hän viitisen vuotta sitten päätti vielä satsata lajiin, hän halusi nähdä mitä on vielä opittavissa ja onko paluu mahdollinen. "Pääsin maailmancupiin finaaliin Leipzigissa vuonna 2022 ja vielä viime syksyllä menin Helsingissä, Stuttgartissa ja Lontoossa. Olen tyytyväinen siihen, minkä vielä saavutin, mutta vaikka highlighteja tuleekin, yhden hevosen kanssa olet harrastaja ja lajin realiteetit ovat mitkä ne ovat", Pentti sanoo. Hän näki myös taistelevansa tuulimyllyjä vastaan yrittäessään tehdä asiaa ammattimaisesti, olematta kuitenkaan ammattilainen. Hän kertoo myös, että vaikka laji on antanut hänelle elämän aikana paljon, omat arvot ja tavoitteet ovat vähitellen muuttuneet sellaisiksi, että kilparatsastukselle ei enää ole sijaa.”En näe omalla kohdalla enää mielekkäänä.". Ajattelutavan muutos”Eläinurheilun oikeutus on asia, jota tämän päivän nuoret ihmiset miettii ihan eri tavalla kuin vaikkapa mun sukupolvi”, Pentti sanoo. Hän on alkanut ajatella moraalista puolta itsekin.Kun tamma Con Caya alkoi antaa merkkejä siitä, että se ei aina ole motivoitunut tekemään parastaan 160-esteillä, Pentti alkoi miettiä koko hevosurheilunsa perusteita ja sitä, mitä kilpailuissa kiertäminen vaatii hevoselta. ”Jopa kuljettaminen ristiin rastiin Eurooppaa, josta se ei selvästikään suuremmin nauti. Ja tykkääkö se olla siellä kisapaikallakaan, vaan stressaako vaan?”Pentti toteaa, että kun näitä kysymyksiä alkaa itselleen esittää, armahtavia vastauksia ei välttämättä tule. Hänen oma vastauksensa oli lopettaa kilparatsastus.14-vuotiaalla Con Cayalla (Con Chello - Chambertin) ratsastaa nyt hieman pienemmällä tasolla Cecilia Beerbaum, Ludger Beerbaumin vanhin tytär. Tamma on edelleen Pentin omistuksessa, mutta liisattu Beerbaumille.”Ehkä mä joskus astutan sen sitten.”16-vuotias Nabab’s Atlanto (Nabab de Reve - Almeo) on toisella tutulla saksalaisperheellä heidän lastensa köpöttelyhevosena.11-vuotias Nice van’t Zorgvliet (Emerald - Heartbraker) jatkaa Christian Kukukin kanssa ja menee Olivaan kisaamaan ensi kuussa.Puolikkaansa 11-vuotiaasta jalostusori Chubakosta (Connor - Colman) hän myi Beerbaumille jo viime vuonna. Noora Pentti katsoo kokonaan uusiin suuntiin. Kaiken urheilun suurkuluttaja on aloittanut Amsterdamissa Master of sports management - urheilujohtamisen opinnot. Kansainvälinen urheilu on joko taiPentti toteaa, että kansainvälinen kilpaesteratsastus on viime vuosina muuttunut sellaiseksi, että sitä ei voi tehdä ”vain vähän”. Jos haluaa olla mukana, saati menestyä, on käytännössä oltava alan ammattilainen, osa hevosbisnestä.Ratsastusammattilaisella on tarpeeksi paljon tarpeeksi varakkaita hevosenomistajia, jotta hän voi pyörittää tarpeeksi isoa määrää eri-ikäisiä kilpahevosia päästäkseen jatkuvasti kilpailemaan. Hevosenomistajan intressi on, että ammattiratsastajan alta hänen hevosensa myydään voitolla siinä vaiheessa, kun tuotto on suurimmillaan. "Ammattiratsastajalla on paineet tehdä jatkuvasti tulosta. Se on kova ammatti, jota arvostan”, Pentti sanoo.Esimerkkinä Pentti mainitsee oman valmentajansa ja hevosensa Nice van’t Zorgvlietin ratsastajan Christian Kukukin. Kukuk on tyypillinen sellainen ei-super-rikas ihminen, jolla on kuitenkin paikkansa kansainvälisen huippuratsastuksen ”sirkuksessa”. Hän on niin taitava, että vie hevosta kuin hevosta eteenpäin, jonka ansiosta hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin ratsastaa kilpaa ja niin tehdessään jatkuvasti kasvattaa ratsastuksen osaamistaan. Sitä hän tekeekin jopa 6 päivää viikossa.”Joskus laskettiin, että Christian ratsastaa yhdessä viikossa enemmän kisastartteja kuin minä neljässä kuukaudessa. Yritä siinä sitten kilpailla tällaisia vastaan. Ei se vaan onnistu!” Pentti sanoo. Isot luokat eivät ole silloin tällöin kilpailevan ulottuvilla, kun niihin jonottaa iso määrä ammattilaisia.Penttiä ei toisaalta kiinnosta satsata ammattimaisesti kiertääkseen yhdellä hevosella kahden tähden 140-145 -luokkia. Jo tämä taso vaatii melkoisen organisaation hevosenhoitajineen ja muineen. Luvassa on kuitenkin pelkkää kulua, sillä kahden tähden palkintorahoilla hommaa ei pyöritetä. ”Nyt tänä aikana kun olen tätä lajia uudelleen tehnyt, näiden muutaman vuoden aikana, hevosen osallistumismaksu esimerkiksi kisoihin on tuplaantunut 450 eurosta melkein 800 euroon. Ja siihen päälle tulee liuta sellaisia maksuja, jotka ennen kuuluivat osallistumismaksuun. Jokainen lannanpoisto ynnä muu laskutetaan erikseen.”.Ja mikäs siinä, jos se on ookoo, kuten Saudeissa, että on vaikka joku golf-kilpailu, jossa on kymmeniä miljoonia palkintorahaa, mutta ei yhtään katsojaaNoora Pentti urheilun kuplautumisesta. Toinen vaihtoehto on olla ei-ammattilainen, mutta niin varakas, että voi ostaa haluamansa hevoset. Näitä superrikkaita lajissa on yllättävän paljon. Itse asiassa juuri he sanelevat meneillään olevan muutoksen suunnan. Kilpaurheilu on luisumassa pois harrastajien ulottuvilta. Kustannusrakenne on karannut käsistä. Hinnat ovat lähteneet räjähdysmäiseen nousuun.Pentti näkee, että kilparatsastus on menossa kohti yhä pienempää ja elitistisempää piiriä. Tässä ei ole mitään outoa, niin tekee moni muukin erittäin kallis välineurheilulaji. Tuskin se on sattuma, että esteratsastuksen maailmancupin finaali ratsastetaan Saudi-Arabiassa.”Heillä on siellä sitten oma hyväksyntä siellä kuplassaan, ja oma raha, jota he pyörittää. Ja mikäs siinä, jos se on ookoo, kuten Saudeissa, että on vaikka joku golf-kilpailu, jossa on kymmeniä miljoonia palkintorahaa, mutta ei yhtään katsojaa. Superrikkaiden golfaaminen ei suurta yleisöä kiinnosta, mutta eihän se näitä ihmisiä häiritse, että kukaan ei seuraa heidän lajiaan. Eivät he tarvitse ketään muita, he viihtyvät keskenään, omassa kuplassaan, omine sääntöineen, rahoineen ja lakeineen.”Pentti toteaa, että Keski-Euroopassa lajissa on sen verran paljon volyymiä, että hevosurheilua voi harjoittaa puhtaana liiketoimintana, esimerkkinä vaikkapa Pentille niin tutun Ludger Beerbaumin yritys, jonka liikevaihto muodostuu hevoskaupasta, valmentamisesta ja kilpailutuloista. Ludger Beerbaum Stables Gmbh on valtava koneisto tulosodotuksineen. Vastaavia firmoja Saksa-, Ranska-, Hollanti-, Tanska -akselilla riittää. Pohjoismaissa vaikea tilannePentti näkee, että erityisesti Pohjoismaissa ratsastus ja hevosurheilu ylipäätään ovat tällä hetkellä suorastaan kuilun reunalla.Syitä on muutamia, mutta erityisesti tilanne kiteytyy lajin pienuuteen ja väen vähyyteen. Hevosala ei toimi elinkeinona riittävälle määrälle ihmisiä. Se ei myöskään ole saanut yhteiskunnasta vahvaa jalansijaa, mistä johtuen yleinen mielipide ei ole hevosurheilulle erityisen positiivinen. Harrastajajoukko pienenee ja kulut kasvavat. ”Kustannustason nousu ajaa ihmisiä jo ratsastuskouluista, jotka meillä perinteisesti ovat se ainoa todellinen liiketoiminnan muoto alalla, joitakin harvoja hevoskauppias-kilparatsastaja-valmentajia lukuunottamatta. Jos hevosala olisi mun elinkeino, olisin vähän huolissani.” Hevosihmisten kuplaPentti toteaa, että Kansainvälinen ratsastajainliitto FEI huolehtii päätehtävänään ratsastuksen olympiastatuksen säilymisestä. Se ylläpitää hieman ontolta ja päälleliimatulta kuulostavaa narratiiviaan hevosen hyvinvoinnista, mutta samaan aikaan suuntaa mielenkiintoaan Lähi-Idän ja Aasian maihin, joista toivotaan löytyvän paitsi uutta rahaa, myös uusia urheilijoita. ”Näissä maissa ei hevosalan osaaminen, perusratsastus ja lajitaidot ole sillä tasolla kuin vanhoissa ratsastusmaissa. Mutta se asia hiljaisesti hyväksytään. Karsitaan vaikka olympialaisiin kisoissa, joissa on 10 lähtijää ja taso matala.”Alan ihmiset, he jotka elävät hevoskaupasta ja kilpailutoiminnasta, eivät kuitenkaan tällaisia asioita mieti, sillä hevoskauppa vetää. Pentti näkee, että keskemmällä Eurooppaa rakennemuutoksen trendi ei myöskään näy yhtä selvästi kuin reuna-alueilla. Kun laji on valtamaissa valtavan paljon suurempi ja elinkeino niin monelle, sen syynä ja seurauksena on, että myös asema kulttuurillisesti on eri. Keski-Euroopassa ratsastamisella ja hevosurheilulla on niin pitkä menneisyys, että ainakin vielä toistaiseksi se on hitsautunut ihmisten kollektiiviseen tajuntaan jonakin sellaisena tärkeänä asiana, jota on aina ollut.Pentti kävi hiljattain kisoissa Hollannin ’s-Hertogenboschissa ja pisti merkille, että expoalue pullisteli, mutta myös yleisölehterit olivat täynnä yleisöä. Bisnes pyörii. ”Ja silti mä ajattelen, että kuplassa ne elää sielläkin. Vähän isommassa kuplassa vain.” .Noora Pentti: "Pelkään, että esteratsastuksesta tulee kuin laukkaurheilua"."Entäs me kaikki tavalliset hevosihmiset?" kysyy ökyilyyn, glitteriin ja instakuviin kyllästynyt Niclas Aromaa

Noora Pentti lopetti kilparatsastamisen, joka on muuttumassa superrikkaiden temmellyskentäksi: "En näe enää mielekkäänä"

Aiheeseen liittyvää