Urheilussa menestys on tavoite, mutta täydellinen ylivoima on kaksiteräinen miekka. Niin kauan kuin voittoja tulee silloin tällöin, yleisö hurraa. Kun voittoja tulee vuodesta toiseen samalle joukolle, mukaan hiipii toinen tunne: kyllästyminen.
Formula 1 koki tämän Mercedeksen kultakaudella. Talli voitti valmistajien maailmanmestaruuden kahdeksan kertaa peräkkäin vuosina 2014–2021 ja hallitsi lajia tavalla, joka sai kilpailijat turhautumaan ja fanit vaatimaan muutosta. Suomen raviurheilussa samanlaista keskustelua on herättänyt Antti Ojanperän Pihtiputaan valmennustalli. Vertaus ei ole täydellinen, mutta molempien menestyksen ytimessä on sama asia: poikkeuksellisen vahva organisaatio.
Mercedeksen menestystä selitetään usein Lewis Hamiltonilla, eikä syyttä. Mutta kahdeksaa peräkkäistä mestaruutta ei voitettu yhden kuljettajan voimin. Tallin vahvuus oli siinä, että koko organisaatio toimi kilpailijoita paremmin. Sama pätee Ojanperän talliin. Vaikka Evartti nousi kolmella peräkkäisellä ravikuninkuudellaan sen tunnetuimmaksi nimeksi, menestys ei ole rakentunut yhden hevosen varaan. Kun yksi tähti väistyy, tilalle näyttää nousevan seuraava. Voittaminen ei ole yksittäinen projekti, vaan toimintamalli.
Ojanperän tallia voisi kutsua raviurheilun tehdastalliksi. Antti Ojanperä johtaa kokonaisuutta, Jutta Ihalainen vastaa hevosten hyvinvoinnista ja Santtu Raitala viimeistelee työn radalla. Kun huippuhevosia riittää vuodesta toiseen ja samoista väreistä löytyy useita voittajaehdokkaita, kyse on järjestelmästä eikä sattumasta. Parhaimmillaan Ojanperän talli on ottanut suurkilpailuissa kaksois- ja kolmoisvoittoja. Vertauskuvallisesti se on kuin Formula 1:ssä yksi talli miehittäisi puolet eturivistä.
Juuri tässä kohtaa vertaus Mercedekseen muuttuu kiinnostavaksi. Vaikka ylivoimaa arvostettiin, moni Formula 1 -fani väsyi lopulta samaan käsikirjoitukseen: Mercedes paalulle, Mercedes voittoon ja tutut kasvot voittajahaastatteluun.
Raviurheilussa ilmiö on tuttu. Kukaan ei kiistä Ojanperän tallin osaamista tai ansioita, mutta urheilu elää yllätyksistä. Katsojat haluavat uskoa, että haastaja voi joskus kaataa suosikin.
Ja jos mikrofoni ojennetaan vuodesta toiseen samalle leirille, alkavat jopa voittajahaastattelut kuulostaa hieman toisiltaan kopioiduilta.
Formula 1:ssä Mercedeksen valtakausi katkesi lopulta sääntöuudistuksiin. Raviurheilussa sellaista oikotietä ei ole. Jos Pihtiputaan dynastia halutaan syrjäyttää, se tapahtuu vain kasvattamalla parempia hevosia, valmentamalla entistä laadukkaammin ja onnistumalla silloin, kun mestarit antavat siihen mahdollisuuden. Siihen asti Ojanperän talli toimii suomalaisen raviurheilun mittapuuna. Ja ehkä siinä piilee menestyksen paradoksi: mitä ylivoimaisempi voittaja on, sitä enemmän sitä ihaillaan – mutta samalla sitä enemmän yleisö alkaa odottaa seuraavaa suurta haastajaa.
Anneli Rehn