Lukijan kynä: Miten luottamus raviurheiluun palaa?
Näkökulmassa 28.10. Anneli Rehn kirjoitti luottamuksesta raviurheilun tärkeimpänä pääomana. Näin se todellakin on. Luottamuksen saavuttaminen on pitkäjänteistä työtä, sen sijaan luottamuksen menettäminen käy paljon nopeammin. Siihen ei tarvita kuin yksi hallintohimmeli, joka tekee kaudellaan huonoja päätöksiä. Mikä pahinta, korjausliike jää myös usein tekemättä, vaikka päätös osoittautuisi hyvinkin nopeasti huonoksi. Tulee mieleen vanha polkupyörämainos: vain pakki puuttuu.
Pahinta asiassa on, jos näitä huonoja päätöksiä sattuu samalla aikakaudella ja useammassa hallinnossa peräjälkeen. Hallinnoissa, jotka ovat lisäksi koko raviurheilun keskiössä rahoituksen ja toimintamallin suunnittelun osalta, silloin kuppi kaatuu useammalla raviurheilun osa-alueella ja se johtaa koko lajissa laajempaan kriisiin. Huonoin yhteistyön tulos saadaan, jos toinen ei puhu ja toinen ei puhetta kuuntele.
Raviurheilun osa-alueista puhuttaessa tulee aina joskus esille kysymys, kumpi oli ensin: muna vai kana? Mielestäni raviurheilun ensimmäinen ja tärkein edellytys on hyvin hoidettu Toto-pelimarkkina. Mistä muualta alan kokonaisvaltainen rahoitus voisi edes tulla? No, joku toinen taas sanoo, että kasvatustoiminta. Totta, sekin on alan elinehto, eikä raveja voida järjestää ilman hevosia. Ravihevosia ei kuitenkaan kasvateta riittävässä määrin, jos niille ei ole kysyntää. Kysyntä taas hiipuu, jos hyvin treenatuille hevosille ei ole tarpeeksi starttimahdollisuuksia asiallisella palkintotasolla. Asiallista palkintotasoa ei ole ilman riittävää rahoitusta. Rahoitus taas kerätään Toto-pelistä. Se taas vaatii panostusta, jatkuvaa kehittämistä, näkyvää markkinointia ja luotettavaa peliyhtiötä. Tätä voidaan kutsua oravanpyöräksi. Eikä se toimi kunnolla, jos yksikin osa-alue klikkaa tai joku ketjusta laistaa oman tehtävänsä.
Yksi hallintohimmeli, jossa ei aina oikein tiedetä miten päin ja mihin suuntaan milloinkin pitäisi mennä, on Hippos. Enkä nyt rupea puhumaan vanhoista asioista kuten Fintotosta. Sen kohtalo kun ei yksin ollut Hippoksen käsissä, vaan valtio määritti tuolloin Suomen kaikkien rahapeliyhtiöiden yhdistämisen 1.1.2017. Puhutaan ihan viimeaikaisista ja tulevista toimista.
Hippoksen hallituksen valintaprosessi on vanhanaikainen ja vähintäänkin hämärä. Suomen Hippoksen valtuuskunnan 42 jäsenjärjestöä ehdottavat seuraavaan hallitukseen ehdokkaita. Seuraavaksi Suomen Hippoksen valtuuskunta kokoontuu sääntömääräiseen syyskokoukseen, ja jäsenjärjestöjen edustajat valitsevat itse kokouksessaan Hippoksen hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle.
Hippoksen hallitukseen pitäisi valita sellaisia henkilöitä, jotka ovat alueellisesti riippumattomia ja osaavat ajatella lajin tulevaisuutta valtakunnallisesti – ei siis nurkkakuntaisesti oman alueen etua kynsin hampain ajaen. Se on mennyttä aikaa, ja jos tätä ei ymmärrä, kaivaa raviurheilun kuoppaa entistäkin syvemmäksi. Hallituksessa pitäisi olla edustajia lajin useammalta eri osa-alueelta, kuten kasvattaja, hevosenomistaja, valmentaja, ohjastaja, totopelaaja, ravituomari jne. Jos tämä vaatii hallituksen nykyisen jäsenmäärän kasvattamista 3–4 henkilöllä, se pitäisi ehdottomasti tehdä. En kritisoi tällä millään tavoin nykyisen hallituksen koostumista, vaan ehdotan uudistusta hallituksen monipuolisemman lajituntemuksen kasvattamiseksi. En myöskään usko, että jäsenmäärän kasvattaminen lisäisi hallintokuluja niin paljon, että hommat siihen kaatuisivat.
Hippoksen hallituksen pitäisi myös olla ketterämpi. Määrätyt asiat pitäisi käsitellä tarvittaessa omassa pesässä ja paljon nopeammin eikä minkään ennalta tehdyn vuosikellon mukaisesti. Varsinkin, jos kyse on lajille negatiivisesta asiasta. Silloin kaikki iltapäivälehdetkin heräävät spekuloimaan keskeneräisiä asioita, ja siitä seuraa aina lumipalloefekti. Asianosaisille se lisää tuntuvasti mielipahaa. Samoin huono tai kokonaan puuttuva tiedottaminen lisäävät juoruja ja valheita ja myrkyttävät ilmapiiriä lajin sisällä.
Paljon on Hippoksella tekemistä, jotta luottamus lajiin palautetaan. Toivon sen onnistuvan.
Ari Musikka
raviharrastaja
