Muistelen vielä muistaessani – osa kolme: "Hulinan mukana pääsimme sisäpiiriin"
Kun Hulina tuli meidän perheeseen itsenäisyyspäivänä 1965, siitä alkoikin aivan oma lukunsa raviharrastuksessa: Hulinan mukana pääsimme sisäpiiriin, ja nopeaan tahtiin aivan huipulle saakka.
Hulinan ensimmäiset ravit olivat Oulaisissa, järjestäjinä Oulaisten Oriyhdistys ja Oulun piirin Hevosjalostusliitto jonka omistukseen Oriyhdistys oli luovuttanut raviradan.
Ravien ohjelman suunnittelukokous oli meillä, ja kun isällä oli selvä ajatus Hulinan mukanaolosta, hän ohjaili alasarjojen sarjamäärityksiä mieleisikseen: ryhmäajo, ennätys 2.00 ja hitaammat (niitäkin löytyi) ja tasoitusajo p. 1.58 ja starttaamattomille 20 m hyvitys. Nehän olivat Hulinalle enemmän kuin lahjasarjoja – ne olivat lahjasarjoja!
Näihin kisoihin ilmoittautuminenkin kannattaa kertoa…
Kilpailuilmoitukseen postiosoitteita annettiin kaksi: Hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja Pentti Matinollille Tyrnävälle, ja toinen meidän isälle. Puhelimitse ilmoittautuvia varten oli sitten Matinollin numero mutta kun meillä ei ollut puhelinta, annettiin kylän osuuskaupan puhelinnumero, se kun oli meillä lähin, vajaan puolen kilometrin päässä. Sehän teki asiasta aika monimutkaista: hevosenomistaja soitti kauppiaalle, joka otti ylös puhelinnumeron mihin isä sitten puolestaan soitti ja kysyi ilmoittautumisessa tarvittavat tiedot.
Useimmiten soittajallakaan ei ollut omaa puhelinta, joten piti sopia koska hän voi olla vastaanottamassa isän puhelua. Parin päivän jälkeen isä pikakoulutti kauppiaan kysymään oikeat kysymykset. Tämähän oli hutera systeemi, ja vielä v.1965 Hevosmiehen kalenterissakin suositeltiin ehdottomasti kirjeellä tehtävää ilmoittautumista virheiden välttämiseksi.
Osallistujien taso siihen aikaan oli semmoinen, että suurimmat sarjat olivat ennätykseltään 1.50 ja vähän alle oleville. Monet ihan kohtalaisina pidetyt kilpahevoset tahkosivat monia vuosia, jopa ikänsä näitä aikoja, suurjuoksija oli jo mainittava hevonen ja huippujuoksija kohta nousemassa ykkössarjaan, ainakin kovimpaan tasoitukseen.
Hulina voitti ensimmäisen lähtönsä 2.02-kilometriajalla – tosin kelikin toisena pääsiäispäivänä oli yhtä sohjoa. Päivän seuraavassa lähdössä piti mennä jo varalta 1.56-vauhtia, kun sarjassa oli myös toinen lähtö.
Minäkin näin Riuskan-Tytön ensimmäisen startin Nivalan vajaamittaisella radalla pienenä kantoihinsa kilkuttelevana nelivuotiaana: kilometrin aika 2.13,8, sillä neljäs sija. Siitä alkoi kaksinkertaisen ravikuningattaren, suurmestarin ja SE-tamman ura.
Kevätkeliä kuvaa avoimen mailin ryhmän voittajan ruuna Puijon kilometriaika 41,6. Vielä hullummassa kelirikossa (lehden mukaan ”vettä ja rapaa”) ravattiin Ylivieskassa keväällä 1973, kun mailin avoimen ryhmän voittajan Tuijan kilometriaika oli 50,7 ja toiseksi tulleen Hulinan 50,8 ! Perinteisessä suurkilpailussa Haasteajoissa Seinäjoella 1968 koko Suomen parhaimmistosta vain muutama pääsi sunnuntain tasoituksissa alle 1.40-vauhtia – esim. Forte 1.43,1! Silloin ei boikotoitu olosuhteita.
Pitkään ajettiin kaksi lähtöä päivässä ja pitkään olivat vain sarjapalkinnot monilähtöisissä sarjoissa.
Meidän Hulina juoksi ennätyksensä 26,7 Kokemäen Haasteajoissa 1969. Se sijoittui toiseksi Ilon-Pojun voittamassa lähdössä, mutta toisen lähdön voitti Vilperi ajalla 24,9, toiseksi tuli Vonkaus ja kolmanneksi Uusi-Veto pikkuisen Hulinaa paremmilla ajoilla, joten ennätys palkittiin viidennellä palkinnolla ja satasella tuossa koko kärkiporukan kisassa – taakse jäivät Marinka, Tella, Alo-Valo ym., 28 maan parasta ravuria kilpaili yhdestä 500 markan ykkösestä. Vielä ajankuvana voidaan mainita että tiedon tuosta ennätyksestä minä sain seuraavan päivän sanomalehdestä – ei ollut kännyköitä eikä edes lankapuhelinta meillä!
Kaksi lähtöä päivässä helposti tuplasi kilpailevien hevosten starttimäärät nykyisiin verrattuna, mutta muutenkin moni kilpaili tosi paljon – ikään kuin ammattimaisesti, vaikka palkinnot olivat todella amatööriluokkaa. Reipas tietysti on omassa kastissaan, suunnilleen kymmenkertainen nykyisiin huippuihin verrattuna: kokonaisstarttimäärä n. 1300 lähtöä joista voittoja n. 350, parhaalla kaudella 64 ykköstä.
Nykyvuosina vuoden voitokkaimmat hevoset voittavat vuodessa vähän yli kymmenen kertaa – keväällä 1968 Armotar kävi ensiksi Rovaniemellä, voitti siellä viikonloppuna kolme lähtöä neljästä, palasi kotiin Ylivieskaan ja viikon päästä Pelkosenniemen Kairalaan, voitti siellä kolme lähtöä neljästä, jatkoi sieltä Ivaloon seuraavaksi viikonlopuksi ja voitti siellä kaikki neljä lähtöä = voitti kymmenen lähtöä parin viikon aikana!
Neljänkymmenen voiton vuosia keräsivät useammatkin, kuten Topi, Vonkaus ja lämminverisistä Kometa. Normaalin yhden päivästartin aikana Vieteri on parhaimmillaan päässyt voitoissaan vuodessa lukuun 29, Viesker parinkymmenen lukuihin, mutta sitten on jääty vuosittain alle kahdenkymmenen.
Tarina jatkuu Hevosurheilun verkkosivuilla aina uuteen vuoteen asti, aina klo 11. Tämä on osa kolme.
Syntynyt Oulaisissa 1951 hevosperheeseen: isä Osvald oli Hevosmies isoilla kirjaimilla, pikkuveli Veijo ammattivalmentaja Saksassa, isoveli Hannullakin oli hyvä ravuri Hiskappi, mutta kaikille meille tärkein oli Hulina Jo 102.
Eläinlääkärinä 37 vuotta Oulaisissa, nyt eläkkeellä jo yli kymmenen vuotta. Hulinan siitostyön vaikutuksesta aikoinaan tammapraktiikkaa laajemminkin Pyhä- ja Kalajokilaaksoissa. Harrastan lähihistoriasta kirjoittelua.
"Raviurheilussa minun suurin hetkeni oli se, kun Lahden Kuninkuusraveissa vuonna 1974 valjastin Hulinan osallistumaan pääsarjaan, ja suuntasin takasuoralta verryttelyyn radalle – se sai aikaan kuulutuksen, jossa huomautettiin kypärän puuttumisesta. Sakkoja emme saaneet."
