Matti Mahlamäki: Valtio ja hevosala ovat tiukasti sidoksissa

Hevosia ja rahapelaamista on tutkittu akateemisesti paljonkin, mutta Matti Mahlamäki lähestyy niitä väitöskirjassaan poikkeuksellisella tavalla historian, sosiologian ja viestinnän kenttiä yhdistäen.

Havaintoja hevosalasta ja sitä ympäröivästä yhteiskunnasta 1974 yhteiskuntatieteen maisteriksi valmistunut ja sen jälkeen monissa alan töissä ja luottamustehtävissä työskennellyt hevosentusiasti on kerännyt koko aikuisikänsä, mutta väitöskirjaa niistä hän alkoi työstää vasta vuonna 2013.

”Olen ollut 2000-luvun alusta lähtien kiinnostunut ravitoimittajien roolin ja ravijournalismin muutoksista, mutta kovin syvälliseen tutkimukseen ne eivät johtaneet. Ohjaajani, kova tiedotusalan tutkija Risto Kunelius ehdotti sitten kulttuurin tutkimusta. Sellaista ei juurikaan ollut aikaisemmin tehty”, Mahlamäki alustaa.

Kunnolla väitöskirjan teko pääsi vauhtiin nelisen vuotta sitten, ja viime keskiviikkona se tarkastettiin ja hyväksyttiin Tampereen yliopistolla. Arviointilautakunnan arvion saatuaan Mahlamäki voi hakea tutkintotodistusta ja saa filosofian tohtorin arvonimen.

”Kovin suurta käytännön merkitystä sillä ei minulle ole, kun olen jo eläkeukko ja yksi akateeminen loppututkinto minulla jo on. Mahdollisesti se lisää vähän ravipoliittista painoarvoa. Hevosalalle on toisaalta hyvä, että kulttuuritutkimustakin on nyt tehty”, hän näkee.

Käytännön ongelmaksi väitöskirjan teossa osoittautui, että raviurheilun ja hevostalouden muutos kiihtyi koko ajan – erityisesti vuoden 2017 peliyhtiöiden fuusioitumisen jälkeen.

”Ravit on tänä päivänä tv-tuote. Jos se näkyy entistä vähemmän printtimediassa ja julkisten kanavien sijasta vain Veikkaus-tv:ssä ja maksukanavilla, vaarana on, että laji sulkeutuu omaan kuplaansa ja sitä seuraavat enää asiaan vihkiytyneet”, Mahlamäki pelkää.

”Lajisuosio olisi saatava positiiviselle uralle, mutta jos tietäisin siihen lääkkeen, sitä toteutettaisiin jo meillä Teivossa. Hyvää yritystä kuitenkin onneksi on ollut.”

Raviurheilun nousun vuosina raviurheilu sai runsaasti näkyvyyttä lehdissä. Keskusjärjestössä koettiin Mahlamäen mukaan pitkään, että ravitoimittajien tehtäviin kuului myös ravien markkinointi.

”Täytyy kuitenkin muistaa, että Helsingin Sanomien ravitoimittaja ei ole raviurheilun edustaja Helsingin Sanomissa vaan Helsingin Sanomien edustaja raveissa.”

Kun pelien järjestämisoikeuksista taisteltiin vuosien 1981-82 ravikriisissä, hevosväki pisti valtiovallalle kampoihin ja sai tulitukea ravitoimittajilta. Toisin kävi paljon isommasta asiasta eli peliyhtiöiden 2017 toteutuneesta fuusiosta väännettäessä. Siitä kriittisiä kirjoituksia kirjoitettiin Matti Mahlamäen havaintojen mukaan paljon vähemmän.

”Siihen saattoi tietysti vaikuttaa myös lupaus raviurheilun rahoituksen merkittävästä lisääntymisestä ainakin alkuvaiheessa, vaikka sotikin nykyään vallalla olevaa uusliberalistista ajattelutapaa vastaan, että valtio otti haltuunsa kansalaisvaltion peliyhtiön.”

”Miten käy Veikkauksen jatkossa? Muualla kansalliset pelimonopolit ovat jo murtuneet, eikä Veikkaus mikään oikea monopoli enää olekaan, kun peliä valuu muualle. Erittäin huolissaan pitää olla siitä, että ravipelaamisessa kotimaan kohteet eivät ole enää keskiössä”, Mahlamäki pohtii.

”Että Marinin hallitus leikkaa Veikkauksen tuottojen vähentyessä kulttuurilta ja tieteeltä, mutta lupaa hevostalouden rahoituksen pysyvän ennallaan, se todentaa väitettäni: hevostalouden ja julkisen vallan välinen suhde on poikkeuksellinen.”

Ravitoimittajista Matti Mahlamäki erottaa neljä eri sukupolvea.

”Ensimmäinen sukupolvi oli ammattitoimittajia, jotka tulivat lehtitalojen sisältä ja alkoivat tehdä myös ravijuttua. Raveista kirjoittaminen toi heidän uralleen nostetta ja auttoi etenemään toimituksissa johtotehtäviin”, hän aloittaa.

”Toinen sukupolvi tuli raviurheilun kentältä ja oli hirmu innostuneita raveista, mutta heillä ei ollut journalistista taustaa eikä koulutusta. Kolmas sukupolvi tuli pelaamisen kentältä ja keskittyi peleihin ja prosentteihin.”

”Ja neljäs sukupolvi tulee julkisuuden kentältä: misseistä mäkihyppääjiin ja poliittisen viestinnän kentän julkimoita. Enkä tarkoita loukata ketään vaan sitä, että ravijournalismin pariin tullaan muualtakin kuin raviurheilun ja -pelaamisen parista”, Mahlamäki lisää.