Muistelen vielä muistaessani – osa viisi: "Jixy jatkoi häntä viuhuen lähes samaa vauhtia maaliin"

Ennätyksistä ja ennätyksellisistä suorituksista tulee yhtenä mieleen Jixyn suomenennätysjuoksu Oulussa heinäkuussa -74. Se oli jo jonkinlainen yleisönsuosikki, herkkä tamma joka oli väläytellyt vauhtejaan ja voittanut omia sarjojaan kevään mittaan, mutta nyt se oli ilmoitettu rohkeasti avoimeen ryhmään.

Ryhmää lähti vetämään alun ryöhääjä Galär Sund, joka aiheutti kohahduksen kilometrin väliajallaan 15 ja jotakin. Jixyn pää oli siinä vaiheessa johtajan lautasen kohdalla, mutta kun ori löysäsi, Jixy jatkoi häntä viuhuen lähes samaa vauhtia maaliin.

Saarasen Matti ehti hakea voittajakukat ja ajella pois, kun kuuluttaja napsautti mikrofonin uudelleen auki, pyysi Mattia ja Jixyä takaisin paikalle ja ilmoitti että uusi suomenennätys oli nähnyt päivänvalon! Aika 16,4 oli vähän aikaa suomenennätys, ja Jixy oli sen vuoden Euroopan nopein nelivuotias tamma. Varsinainen huippu on se, että Jixyn ennätys ennen tuota juoksua oli 23,3, elikkä ennätys parani 6,9 sekuntia absoluuttisessa suomenennätysjuoksussa! 

Yksi lajinsa ennätys ja luultavimmasti lyömättömäksi jäävä tapahtui Jyväskylän kuninkuusraveissa 1976. Silloin lauantaina Riuskan-Tyttö voitti 2000 metrin oman kuningatarkisan lähtönsä ja sen varsa Uusi-Tyttö voitti toisen lähdön. Sunnuntaina maililla ne olivat samassa lähdössä ensimmäinen ja toinen, Uusi-Tyttö voitti tammojen parhaalla ajalla (tammoilla maililla kolme lähtöä). Lopputuloksissa ne olivat ensimmäinen ja kolmas, äiti voitti ja Lenita kiilasi tytön niukasti kolmanneksi. 

Sääntömuutokset turvaavat joitakin näkemiäni ”ennätyksiä” ikiajoiksi: esimerkiksi Eri-Poika oli kolmas kuninkuuskisassa Oulussa 1969 kun se oli 17-vuotias, samanikäinen Armotar osallistui kuningatarkisaan. Samana vuonna 1949 syntynyt Erimus kilpaili Reisjärvellä avoimessa mailin ryhmässä, siis 20-vuotiaana. Auton irrottua se johti hetken kisaa, eikä jäänyt viimeiseksi (Hulina lähdön voitti). Reipas voitti viimeisen kultakellonsa 20-vuotiaana. Ikärajoitukset ovat varmaan tulleet jäädäkseen, mutta ehkä joku nytkin voisi päästä lähelle näitä jos säännöt joustaisivat? 

Vielä yksi minun arvioni mukaan lyömätön ja sellaiseksi jäävä ennätys liittyy varsomiseen, so. varsomiseen suhteessa raveissa kilpailemiseen. Nykyään tamman kilpailuoikeus päättyy neljän kuukauden kuluttua tiinehtymisestä. Työhevoskäytössä tammoilla saatettiin tehdä töitä viimeisiin aikoihin asti – meilläkin kerran isän piti ottaa kipuilemaan ruvennut tamma pois karhin edestä ja talliin vietynä varsa oli vielä saman päivän iltana karsinassa. Elettiin ns. oireiden mukaan. 

Uimosen Veikolla oli hyvä nelivuotias tamma Gebardi, aikanaan jo varsana valtakunnan kärkipäätä ja sittemmin tähdeksi juossut tamma, ja Veikko päätti astuttaa sen Hulinalla ja pitää välivuoden. Myöhemmin syksyllä tamma oli kuitenkin selvästi näyttänyt kiimaa saman tallin ruunalle, joten Veikko sitten treenasi koko talven Gebardia entiseen malliin. 

Ajan tavan mukaan kunto pohjustettiin metsätöillä, ja se aloittikin viisivuotiskautensa mallikkaasti jo kevättalvella ja peräti voitti maalis – huhtikuun vaihteessa kahdesti peräkkäisinä viikonloppuina. Isä näki Veikon ja tamman silloin Kalajoen raveissa, ja oli puhutellut Veikkoa tamman ääressä. He olivat harmitelleet yhdessä että niinkö vain astutus oli jäänyt onnistumatta. 

Meillä minä satuin sitten puhelimeen toukokuun loppupuoliskolla tai kesäkuun alussa, kun Veikko soitti että Gebardi oli varsonut orivarsan! Isä oli puhunut keväällä heti ravien jälkeen kuinka he molemmat olivat katselleet tammaa ja uskoneet tyhjäksi, joten minäkin tankkasin pariin kertaan että mitenkä on mahdollista!? Nuori tamma otti keväällä voittoja ja teki sitten varsan kuitenkin vain jopa alle kahden kuukauden kuluttua startistaan!

Pienihän varsa oli eikä koskaan isoksi kasvanutkaan, mutta hengissä ja pirteänä Veikko sen vakuutti olevan. Itseään suuremmasta merkityksestä tämä syntynyt Hulinan-Poika oli sittemmin parin jälkeläisensä kautta – useamman valtakunnallisestikin merkittävän kilpahevosen suvussa se näkyy.

Tarina jatkuu Hevosurheilun verkkosivuilla aina uuteen vuoteen asti, aina klo 11. Tämä on osa viisi.

Syntynyt Oulaisissa 1951 hevosperheeseen: isä Osvald oli Hevosmies isoilla kirjaimilla, pikkuveli Veijo ammattivalmentaja Saksassa, isoveli Hannullakin oli hyvä ravuri Hiskappi, mutta kaikille meille tärkein oli Hulina Jo 102.

Eläinlääkärinä 37 vuotta Oulaisissa, nyt eläkkeellä jo yli kymmenen vuotta.   Hulinan siitostyön vaikutuksesta aikoinaan tammapraktiikkaa laajemminkin Pyhä- ja Kalajokilaaksoissa. Harrastan lähihistoriasta kirjoittelua.

"Raviurheilussa minun suurin hetkeni oli se, kun Lahden Kuninkuusraveissa vuonna 1974 valjastin Hulinan osallistumaan pääsarjaan, ja suuntasin takasuoralta verryttelyyn radalle – se sai aikaan kuulutuksen, jossa huomautettiin kypärän puuttumisesta. Sakkoja emme saaneet."