Jostakin syystä Haapajärvellä on sattunut monenlaista mieleen painunutta raveihin liittyvää. Edellä jo kerroinkin Uusi-Vedon hätkäyttävästä ylivoimasta, mutta muutakin on...
Herttaisimmasta päästä muistan tamma Paavin-Pimun osallistumiset 60-luvun loppupuolella. En enää muista tamman senhetkisen omistajan nimeä, mutta pieni pyöreä jo vanhanpuoleinen mustalaismies hän oli, ja muistan sen tiukujen helinän, joka kuului jo ennen kuin valjakko ilmestyi näkyviin. Jostakin hän ajeli kieseillä paikalle, radan sisäkentälle takasuoran lopun varrelle siellä olleelle hevospuomille. Kilpakärryt rullasivat aisoista kiinnitettynä tyhjänä perässä ja iso heinäsäkki keikkui kiesien istuimen taakse köytettynä.
Puomissa sitten koristeelliset tiukuvaljaat vaihdettiin kilpasiloihin ja suitsiin ja mentiin kilpakärryillä radalle. Jo lähtöjen välillä tamma sai hyödyntää evässäkkiä pitkät tovit. Samanlaisia pyöreitä malliltaan olivat sekä mies että hevonen – kerta kaikkiaan sympaattinen pari. Kahden suorituksen jälkeen ehdin kuulla tiukukellot vielä toiseen kertaan kun he ajelivat pois. Ahokkaan pojat ostivat sittemmin tamman, ja kilpailivat sillä vuosia ihan hyvällä menestyksellä.
Kaksi kuulemaani totokerroinennätystä on myös tehty Haapajärvellä: kerran Riuskan-Tytön (jälleen kerran mukana) voittajakerroin avoimessa ryhmässä painui alle yhden (oli 0,98). Totojohtaja lupasi reilusti maksaa koko markan silti takaisin – tämä on ainut kerta kun olen kuullut tätä sääntöä käytännössä sovellettavan!
Toisinpäinkin voi tapahtua: kerran siellä kovan tasoitusajon voitti muuan ruuna Ero-Poika – eikä kukaan ollut veikannut sitä voittajaksi. En muista mikä oli totojohtajan ratkaisu tässä tapauksessa, ehkä yksinkertaisinta olisi ollut pitää rahat järjestäjillä? Tämä samainen Ero-Poikahan oli Kaarlo Partasen syntiteko: isä ei ollutkaan Ero-Lohko vaan presidentti Kekkosen Lento, orlovi.
Alkuaikoina pelivaihdot olivat todella pieniä: esimerkiksi Oulaisten syksyn -68 ravien tulosselostuksessa Hevostalous-lehdessä mainitaan kurja sää ja vähäinen yleisömäärä sekä totovaihdon jääminen hieman alle 200 markan – koko päivän totovaihto! Voiko edes olla, vai onko luvusta jäänyt yksi nolla pois…? Ilmeisesti sentään pitäisi olla ”hieman alle 2000 markkaa”?
Yksi raveissa kulkemiseen liittyvä juttu kulminoitui myös missäpä muualla kuin Haapajärvellä.
Sinne mukaan pakattiin monta hevosta, valjaat ja eväät, kärryt katolle, isät koppiin ja pojat ja muut ylimääräiset miehet hevosten sekaan kyytiin mukaan.
Yksilöllisiä omia kuljetusajoneuvoja ei ollut kuin parhaimmilla tai rikkaimmilla, tavallisempia olivat yhteiskuljetukset ja yleisiä tässä käytössä olivat teurasautot, jotka vain pestiin arkityön jäljiltä. Sinne mukaan pakattiin monta hevosta, valjaat ja eväät, kärryt katolle, isät koppiin ja pojat ja muut ylimääräiset miehet hevosten sekaan kyytiin mukaan.
Kerran Haapajärvellä sitten poliisit olivat laskemassa montako ihmistä tuli hevosten ohella lastaussillasta alas. Jo silloisen lain mukaan ei tietysti olisi saanut tulla yhtäkään. Suoraan ei sakotettu, mutta suoraan sen sijaan sanottiin, että poliisi aikoo valvoa takaisinlastausta, ja yhtään ihmistä ei saa jäädä kuormatilaan sisälle.
Ravien aikana mukana olleet aikuiset miehet löysivät ravipaikalta jotakin kyytikonsteja, mutta minulle ja Hannu-velipojalle mitään tuttukyytiä ei järjestynyt. Meidän ei auttanut muu kuin lähteä jo ennen ravien loppumista kävelemään Haapajärven kirkonkylän halki. Pitkältä se tuntui, mutta ehdimme me suunnilleen toiselle laidalle kylää ennen kuin näimme meidän teurasauton tulevan. Poliisit eivät sentään ajaneet perässä ja äkkiä kapusimme meille tavanomaiseen kyytiin kotia kohti.
Tarina jatkuu Hevosurheilun verkkosivuilla aina uuteen vuoteen asti, aina klo 11. Tämä on osa kuusi.
Syntynyt Oulaisissa 1951 hevosperheeseen: isä Osvald oli Hevosmies isoilla kirjaimilla, pikkuveli Veijo ammattivalmentaja Saksassa, isoveli Hannullakin oli hyvä ravuri Hiskappi, mutta kaikille meille tärkein oli Hulina Jo 102.
Eläinlääkärinä 37 vuotta Oulaisissa, nyt eläkkeellä jo yli kymmenen vuotta. Hulinan siitostyön vaikutuksesta aikoinaan tammapraktiikkaa laajemminkin Pyhä- ja Kalajokilaaksoissa. Harrastan lähihistoriasta kirjoittelua.
"Raviurheilussa minun suurin hetkeni oli se, kun Lahden Kuninkuusraveissa vuonna 1974 valjastin Hulinan osallistumaan pääsarjaan, ja suuntasin takasuoralta verryttelyyn radalle – se sai aikaan kuulutuksen, jossa huomautettiin kypärän puuttumisesta. Sakkoja emme saaneet."