Kokon teossa vuonna 1966. Jukka Kiviojan arkisto
Nostalgia

Muistelen vielä muistaessani – osa seitsemän: "Suomenhevosravurit eivät päässeet unohtamaan alkuperäistä tarkoitustaan, työntekoa"

Hevosurheilu julkaisee jouluaatosta uudenvuodenpäivään Jukka Kiviojan nostalgiahenkisiä muisteluksia.

Jukka Kivioja

Suomenhevosravurit eivät päässeet unohtamaan alkuperäistä tarkoitustaan, työntekoa. Joulun alla 1966 isä ja Pajalan Voitto pakkasivat juoksijahevosensa vehkeineen autoon ja lähtivät savottaan talveksi, asemapaikkana oli Orivesi. Siellä Lento ja Hulina vetivät viikot tukkeja ja pöllejä ja viitenä viikonloppuna osallistuivat jääraveihin hyvällä menestyksellä Kuorevedellä, Eräjärvellä, Juupajoella, Teiskossa ja Orivedellä. Näistä Hulinalle tuli neljä voittoa – niistä kaksi naistensarjassa Seija Uotilan (nyk. Sipilä) ohjastamana. Sen vuoden saaliina mm. yksitoista voittoa yhteensä  – savotassa tehdyn pohjakunnon ansiosta, niin uskottiin.

Heinänkorjuuseen lähdössä.

Muutenkin kaikki ns. talon työt tehtiin yhtälailla tähtijuoksijalla, tarvittiinpa hevosta sitten pellon karhimiseen, perunan multaukseen, heinänkorjuuseen tai rankojen ajoon. Pitkään oli semmoinen käsityskin, että suomenhevosen pää kestää paremmin tällaista vähän kätkettyä, työn ohessa tehtyä kunnon nostatusta.

Karhiminen keväisin oli aivan perusvalmennusta. Työ vain saattoi olla sitten kokopäiväistä ja lähes jokapäiväistä. Ellei työtä ollut, hevonen valjastettiin treeniin kahdesti päivässä.

Oikeastaan peruskuntovalmennus ja pohjien luominen alkoi jo pikkuvarsasta, kun emän mukana maitovarsa kävellä jurppasi koko pitkän päivän heinäpellolla. Metrejä tuli, kilometrejä!

Tarina jatkuu Hevosurheilun verkkosivuilla aina uuteen vuoteen asti, aina klo 11. Tämä on osa seitsemän.

Jukka Kivioja

Syntynyt Oulaisissa 1951 hevosperheeseen: isä Osvald oli Hevosmies isoilla kirjaimilla, pikkuveli Veijo ammattivalmentaja Saksassa, isoveli Hannullakin oli hyvä ravuri Hiskappi, mutta kaikille meille tärkein oli Hulina Jo 102.

Eläinlääkärinä 37 vuotta Oulaisissa, nyt eläkkeellä jo yli kymmenen vuotta.   Hulinan siitostyön vaikutuksesta aikoinaan tammapraktiikkaa laajemminkin Pyhä- ja Kalajokilaaksoissa. Harrastan lähihistoriasta kirjoittelua.

"Raviurheilussa minun suurin hetkeni oli se, kun Lahden Kuninkuusraveissa vuonna 1974 valjastin Hulinan osallistumaan pääsarjaan, ja suuntasin takasuoralta verryttelyyn radalle – se sai aikaan kuulutuksen, jossa huomautettiin kypärän puuttumisesta. Sakkoja emme saaneet."